Pehmeääkin pehmeämmät gluteenittomat sämpylät

Heippahei pitkästä aikaa! Ajatuksia olisi jaettavaksi vaikka kuinka, mutta vuorokauden tunnit tulevat välillä vastaan kirjoittelun suhteen. Tällä kertaa syvällisempien pohdintojen sijaan olisi kuitenkin luvassa instagramin puolella puhututtaneiden sämpylöiden reseptiä! 

Nämä sämpylät ovat gluteenittomuudestaan huolimatta meheviä ja täynnä makua. Gluteenittomassa leivonnassa ongelmaksi muodostuu usein sitko tai oikeastaan sitkottomuus. Tässä reseptissä sitkoa on haettu purkista eli ksantaanista, jota saa ihan tavallisista ruokakaupoista leivontahyllystä.
Muuten sämpylät koostuvat hyvin perusraaka-aineista: Kaurahiutaleista, tattarijauhoista ja siemenistä. Mikäli reseptin täytyy olla täysin gluteeniton, käytäthän gluteenittomia puhdaskaurahiutaleita tai tattarihiutaleita. Reseptissä olevan maidon voi valita sopimaan omaan ruokailuun: Itse käytin kauramaitoa, mutta myös mikä tahansa muu maitomainen juoma sopinee tarkoitukseen. Myöskin suolan määrää voi säädellä maun mukaan. Mitä enemmän suolaa, niin noh, sitä suolaisempaa leipää.

Gluteenittomat sämpylät

3dl kaurahiutaleita

3dl tattarijauhoa

1tl ksantaania

2tl leivinjauhetta

½-1tl suolaa

3dl valitsemaasi maitoa tai maitojuomaa

2dl vettä

Koristeluun/mausteeksi erilaisia siemeniä

Mittaa kattilaan 1dl kaurahiutaleita ja 2dl vettä.

Keitä suht jämäkäksi puuroksi. Anna jäähtyä kattilassa.

Lisää joukkoon loput kaurahiutaleet, tattarijauhot, ksantaani, leivinjauhe ja suola.

Kaada joukkoon valitsemasi maito/maitojuoma.

Sekoita paksuksi ja tahmeaksi taikinaksi.

Halutessasi voit antaa taikinan turvota 10-15min.

Nostele taikina kahta lusikkaa käyttäen uunipellille leivinpaperin päälle.

Annoksesta pitäisi tulla noin 7-9 sämpylää.

Kostuta kädet kylmällä vedellä ja muotoile sämpylät tasaisemmiksi.

Halutessasi koristele sämpylät ripottelemalla pinnalle siemeniä.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 12-20 min. Sämpylä on kypsä kun se kuulostaa ontolta pohjaa koputettaessa.

 

Mitäs teille kuuluu? :) Jos minusta ei kuulu täällä blogin puolella hetkeen, käy tsekkaamassa instagram @heidiaalt sekä PT-sivut, joita päivitän säännöllisesti! Makoisia sämpylähetkiä teidän viikonloppuunne <3

Hidastetaan tahtia

Nyt kun ollaan päästy näiden elämä-ei-aina-mene-niinkuin-suunnittelit-postausten maailmaan, niin jatketaanpa sitten samalla linjalla. Tällä kertaa ei ole kyse henkisestä hidastamisesta, vaan ihan puhtaasti fyysisestä tahdin kevennyksestä.
Mun oli juuri tarkoitus kesän kehonpainotreenikauden jälkeen siirtyä jälleen salin puolelle treenailemaan. Isoja perusliikkeitä, ughhhh!

Mutta se ei nyt tapahdu ihan hetkeen. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt epämääräistä jalkakipua, joka paheni erityisesti kävellessä, juostessa ja hyppiessä. Lopulta en sitten pystynyt ollenkaan kävelemään, sillä kipu kasvoi niin kovaksi. Iltaisin jalka vain särki ja tykytti!
Päätin sitten varata ajan lääkäriin. Olin edellisenä iltana muistanut, että heeei mähän pyöräytin sen nilkan reilu viikko sitten kun astuin ohi portaasta. No niinpä, on kyllä ihan hölmö syy loukkaantua!
Jalassa ei silloin tuntunut mitään, mutta pikku hiljaa noin viikon kuluessa jalkapöydän ulkosyrjä alkoi kipeytyä. Lääkäri sitten tutki ja pyöritteli jalkaa (au) ja kirjoitti lähetteen röntgenkuvaukseen. Vietin sitten edellisenä maanantaina 3,5 tuntia päivystyksessä odotellen. Lääkäri oli sen verran savolainen, että suattaapi olla että on tai suattaapi olla ettei ole. Murtuma siis.

Tässä sitten odoteltiin seuraavat pari-kolme viikkoa, että mihin suuntaan homma kehittyy. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kipu on helpottamaan päin ja pääsen jo ensi viikolla kävelyn makuun! Jalalle ei tosiaan ole saanut varata ollenkaan pariin viikkoon. Sain onneksi matkaani kyynärsauvat, ettei tarvitse ihan joka paikkaan hyppiä yhdellä jalalla. Liikkuminen on tosin melko hidasta ja vaivalloista noiden kyynärkeppienkin kanssa.
Tietysti se harmitti aluksi ihan sikana. Sitä en kiellä! Hetken masistelin typerää jalkaa ja elämän epäreiluutta, kunnes sitten kokosin itseni. Mitäpä tuolle nyt enää voi? Ensimmäinen askel asian hyväksymiseen oli yläkroppapainotteisen treeniohjelman suunnittelu: Vaikka olenkin tällä hetkellä puolikuntoinen, en ole halvaantunut. Voin siis ihan hyvin käydä treenaamassa leuanvetoja, sotilaspenkkipunnerrusta, hauiskääntöä ja corea. Myös vesijuoksu tuli testattua ja se vaikuttaisi sopivan! Hyötyliikunta jää tällä hetkellä aika vajaaksi, pystyn pyöräilemään kantapäätä apuna käyttäen sekä vähän könkkäämään noilla kepeillä.

Kun tähän yhdistää pitkittyneen flunssan, on pitänyt kyllä hiljentää ihan superpaljon. Kotona kököttämistä, leffoja, esseen kirjoitusta ja toimistohommia on tullut tehtyä enemmän kuin laki sallii! Siinä sivussa myös onneksi vähän kehonhuoltoa, meditointia, ystävien näkemistä ja teen juontia. Tällä viikolla pääsin jo itse treenailemaan ja ohjaamaan keppien kanssa! Se oli aikamoista menoa se :D
Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Kerro ihmeessä ja avaudu jos tarpeen! :)