Hidastetaan tahtia

Nyt kun ollaan päästy näiden elämä-ei-aina-mene-niinkuin-suunnittelit-postausten maailmaan, niin jatketaanpa sitten samalla linjalla. Tällä kertaa ei ole kyse henkisestä hidastamisesta, vaan ihan puhtaasti fyysisestä tahdin kevennyksestä.
Mun oli juuri tarkoitus kesän kehonpainotreenikauden jälkeen siirtyä jälleen salin puolelle treenailemaan. Isoja perusliikkeitä, ughhhh!

Mutta se ei nyt tapahdu ihan hetkeen. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt epämääräistä jalkakipua, joka paheni erityisesti kävellessä, juostessa ja hyppiessä. Lopulta en sitten pystynyt ollenkaan kävelemään, sillä kipu kasvoi niin kovaksi. Iltaisin jalka vain särki ja tykytti!
Päätin sitten varata ajan lääkäriin. Olin edellisenä iltana muistanut, että heeei mähän pyöräytin sen nilkan reilu viikko sitten kun astuin ohi portaasta. No niinpä, on kyllä ihan hölmö syy loukkaantua!
Jalassa ei silloin tuntunut mitään, mutta pikku hiljaa noin viikon kuluessa jalkapöydän ulkosyrjä alkoi kipeytyä. Lääkäri sitten tutki ja pyöritteli jalkaa (au) ja kirjoitti lähetteen röntgenkuvaukseen. Vietin sitten edellisenä maanantaina 3,5 tuntia päivystyksessä odotellen. Lääkäri oli sen verran savolainen, että suattaapi olla että on tai suattaapi olla ettei ole. Murtuma siis.

Tässä sitten odoteltiin seuraavat pari-kolme viikkoa, että mihin suuntaan homma kehittyy. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kipu on helpottamaan päin ja pääsen jo ensi viikolla kävelyn makuun! Jalalle ei tosiaan ole saanut varata ollenkaan pariin viikkoon. Sain onneksi matkaani kyynärsauvat, ettei tarvitse ihan joka paikkaan hyppiä yhdellä jalalla. Liikkuminen on tosin melko hidasta ja vaivalloista noiden kyynärkeppienkin kanssa.
Tietysti se harmitti aluksi ihan sikana. Sitä en kiellä! Hetken masistelin typerää jalkaa ja elämän epäreiluutta, kunnes sitten kokosin itseni. Mitäpä tuolle nyt enää voi? Ensimmäinen askel asian hyväksymiseen oli yläkroppapainotteisen treeniohjelman suunnittelu: Vaikka olenkin tällä hetkellä puolikuntoinen, en ole halvaantunut. Voin siis ihan hyvin käydä treenaamassa leuanvetoja, sotilaspenkkipunnerrusta, hauiskääntöä ja corea. Myös vesijuoksu tuli testattua ja se vaikuttaisi sopivan! Hyötyliikunta jää tällä hetkellä aika vajaaksi, pystyn pyöräilemään kantapäätä apuna käyttäen sekä vähän könkkäämään noilla kepeillä.

Kun tähän yhdistää pitkittyneen flunssan, on pitänyt kyllä hiljentää ihan superpaljon. Kotona kököttämistä, leffoja, esseen kirjoitusta ja toimistohommia on tullut tehtyä enemmän kuin laki sallii! Siinä sivussa myös onneksi vähän kehonhuoltoa, meditointia, ystävien näkemistä ja teen juontia. Tällä viikolla pääsin jo itse treenailemaan ja ohjaamaan keppien kanssa! Se oli aikamoista menoa se :D
Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Kerro ihmeessä ja avaudu jos tarpeen! :)

Yksilön kokemuksen todistusarvo: Tappaako maito?

Tiedän, melko dramaattinen otsikko. Dramatiikkaa sisältää kuitenkin myös tuleva postaus. Jos olet yhtään herkkä oirekuvailulle, suosittelen lämpimästi siirtymään suoraan loppupohdintaan.

Mitä jos kaikki luottaisimme yhden ihmisen tuntemuksiin? Näillä perusteilla meillä voisi olla melko erilainen kuva monestakin asiasta. Totta kai yksittäisen ihmisen kokemus on tärkeä, hänelle itselleen nimittäin. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan: Kun haetaan muutosta omaan olotilaan, haetaan usein myös syy-seuraussuhteita omien toimien ja voinnin välillä. Jos tällöin koemme vaikka sen maidon turvottavan, aiheuttavan vatsakipua tai ihon kukkimista, tuntuu ihan loogiselta vähentää sen kulutusta. Ja myös antaa tämä vinkkinä eteen päin kaikille muille samoista oireista kärsiville.
Seuraavissa kappaleissa kerron pienen esimerkin omasta hyvin lyhyeksi jääneestä ihmiskokeestani.

Taustatietona voisin kertoa, että olen pienenä ollut allerginen maidolle. Tämä kuitenkin hiipui vuosien myötä, kuten lasten allergioille usein tapahtuu. Ala-asteen loppupuolella aloin saamaan oireita laktoosista ja siirryin laktoosittomiin tuotteisiin. Kuitenkin myöhemmin Crohnin taudin puhkeamisen ja suoliston huonon kunnon takia herkistyin uudelleen maitotuotteille. Yksi kerrallaan kaikki maitotuotteet tippuivat pois ruokailustani. Näin olen hyvin pärjännyt tähän päivään asti, jo noin kolme vuotta. Suoliston kunnon paranemisen myötä olen päässyt palauttamaan monia ruokia päivittäiseen ruokailuuni. Olen pystynyt syömään ruokia, joita en voinut aiemmin edes kuvitella maistavani, esimerkiksi nektariinia, papuja ja seesaminsiemeniä. Loogisena jatkumona ajattelin sitten, että no repäistäänpä oikein kunnolla. Päätin siis testata luonnonjogurttia.

Ekan kerran jälkeen ei mitään. Olin aika iloinen, tämähän vapauttaisi ruokailua ihan suunnattoman paljon! Ehdin jo suunnitella päässäni noin kaksikymmentä reseptiä luonnonjogurtista. Joten maistoin sitten seuraavanakin päivänä. Big mistake.
Allergisten reaktioiden kehittyminen voi viedä jopa sen 24 tuntia. Tämä oli jotenkin päässyt unohtumaan jogurttihöyryissäni. Kärsin kolme päivää aika järisyttävistä vatsakivuista. Uloste oli kokonaan sellaista verensekaista limaa ja pompin vessassa noin tunnin välein. Suolisto ärtyi todella pahasti ja syöminen vain lisäsi pahan olon tunnetta sekä vatsakipua. Oksetus ja kuvotus oli lähes jatkuvaa, pahentuen erityisesti liikkuessa. Lopulta sitten nousi matala kuume, ehkä enemmänkin sellaista lämpöilyä.

Jos siis luottaisin yhden hengen ihmiskokeisiin, mitä tämä kertoisi? Sen perusteella olisin varma, ettei maito sovellu ihmisravinnoksi, eihän se tehnyt minulle muuta kuin pahaa. Jos uskoisin, että maidon nauttiminen tekee saman kaikille muille, en tietenkään voisi suositella sitä.

Mutta eivät ruoka-aineet vaikuta meihin kaikkiin samalla tavalla. Maito ei sovellu juuri minulle - minulla on taustalla allergioita ja suolistosairaus.

Isälleni puolestaan punainen liha ei sovellu huonon sulavuuden vuoksi - hänellä on myös Crohn.

Äitini ei voi syödä kalaa tai pähkinöitä, sillä ne saavat nielun ja korvat kutisemaan - hänellä on allergia.

Ystäväni ei voi käyttää heraproteiinia, sillä se saa hänen verensokerinsa kohoamaan järjettömiin lukemiin - hänellä on diabetes.

Toiselle ystävälleni sipuli, kaalit ja palkokasvit saavat mahan sekaisin - hänellä on ärtyvän suolen oireyhtymä.

Jos luottaisimme yksilön kokemuksiin, voisimme päätellä kaikkien edellä lueteltujen ruoka-aineiden olevan jollain tavalla haitallisia. Totuushan on, että maailmasta kyllä löytyy erilaisia herkkyyksiä ja intoleransseja vaikka mille. Kuitenkaan kenenkään tomaattiallergia ei tee tomaatista vaarallista eikä kofeiiniherkkyys kahvista jonkin sortin myrkkyä.
Meissä on yksilöllisiä eroavaisuuksia. Kuitenkin tulisi muistaa, että valtaosalle suomalaisista sopii niin sanotusti kaikki. Vain melko pieni marginaali saa oireita yhdestä tai useammasta ruoasta. Usein tämä pieni marginaali kuitenkin puhuu asiasta enemmän. Vai kuinka usein kuulee ihmisten juttelevan, että miten tänäkin aamuna se ruisleipä sopii vatsalle ihan hyvin tai miten ei tule yhtään vatsa kipeäksi, kun syö jogurttia hedelmillä?

On myös ihan normaalia, ettei vatsa ole illalla ihan yhtä litteä kuin aamulla. Keskivertoihminen syö päivässä aikamoisen lastillisen ruokaa, totta kai se näkyy vatsan ulkomuodossa iltaan mennessä! Pieni turvotus on osa normaalia suoliston toimintaa, samoin näiden normaalista toiminnasta syntyvien kaasujen ulos päästäminen - toisin sanoen pierut.

Jätin ihan tarkoituksella kommentoimatta erään nimeltä mainitsemattoman julkkisvalmentajan ihmiskoetta. En nimittäin koe että yhdellä ihmisellä toteutettu koe olisi millään tavalla todistusvoimainen. Yhden ihmisen kokemus on aina vain yhden ihmisen kokemus. Sitä ei voi yleistää koskemaan kaikkia muitakin. Varsinkin jos huomioidaan ihmiskoetta edeltävä ruokavalio, jossa ei ollut maitoa tai viljaa nimeksikään - mitäköhän tapahtuu kun niistä yhtäkkiä tehdään ruokavalion pohja?
Äkilliset dramaattiset muutokset ruokavaliossa yleensä laittavat kehon ja mahan aluksi vähän sekaisin. Mutta keho sopeutuu muutokseen, mikäli taustalla ei ole sairauksia tai yliherkkyyksiä. En usko, että the julkkisvalmentaja tarkoittaa mitään pahaa tempauksillaan. Hänellä lienee vain huono henkilökohtainen kokemus ja sopeutuminen kyseisiin ruoka-aineisiin sekä halu auttaa muita on kova.
Ai vastaus otsikon kysymykseen? Eihän se maito tapa, edes minua. Huonoksi se kyllä voi olon tehdä. Kokeilemalla se selviää myös sun kohdalla: Jos mitään oireita ei näy, niin anna palaa vaan!

Minkälaisia ajatuksia heräsi? Oletteko harrastaneet tälläisiä ihmiskokeita itsellänne? Onko seuraajissa moniruokavammaisia? :)

U-käännös

Joskus on hyvä tehdä kunnon uukkari. Tiedättekö, muuttaa suuntaa ihan ennalta arvaamatta. Mennäkin toiseen suuntaan kuin sinun oletetaan tekevän.

En tiedä onko tämä ilmiö teille tuttu, mutta kerronpa silti! Mulla tulee välillä epämääräistä ahdistusta, josta en yhtään tiedä mistä se johtuu. Saatan viikon tai kaksikin olla ihan omissa maailmoissani, pohdiskellen. En jotenkin saa ajatusten vilinästä kiinni. Saan kiinni vain sen, että jokin ei nyt ole kohdallaan.

Pari viikkoa sitten se naksahti. Olin aivan väsähtänyt päivän jäljiltä, en jaksanut oikeastaan edes puhua. Annoin sen pahan olon vaan purkautua. Itkin ja itkin, enkä tiennyt miksi. Siinä tunnin märehtimisen kohdalla koin jonkinlaisen valaistuksen.

"Mä en tiedä mihin olen menossa, mitkä on mun tavoitteet tai mitä mä haluan". Tämänkaltainen lause purkautui suustani itkunsekaisin fiiliksin. Ehdin jo miettiä, että eikö ravitsemus sittenkään ole minun juttuni. Mutta ei se ollut niinkään. Koin nimittäin erittäin suuren ristiriidan juuri alkaneen maisterivaiheen ja tulevaisuuden visioni välillä. Korjaisin siis lausahdustani. Tiedän kyllä mitä haluan tulevaisuudeltani, mutta millä keinoin pääsen siihen? Tekoni ja tavoitteeni eivät kohdaneet nykyhetkessä. Tällä hetkellä minulla ei olisi resursseja toteuttaa unelmiani, sillä opintojen, yrittäjyyden ja parisuhteen yhdistelmä kävisi varmasti liian rankaksi joululomaan mennessä.

Minulle kirkastui, etteivät terapialinjan maisteriopinnot ole tällä hetkellä se kanava, joka vie minua eteen päin unelma-ammattiini. Kuuntelin ekoina koulupäivinä luokkakaverieni innostusta tulevista terapiakursseista, miten motivoituneita he olivatkaan. Minun tuntemukseni puolestaan olivat lähinnä ahdistusta tulevasta kaksivuotisesta, sairaalassa tehtävistä harjoittelusta ja tiukasti nidotusta aikataulusta.

Tiedossa siis jonkinasteinen U-käännös opintojen suhteen. Olin jo miettinyt, että jätän leikin kokonaan kesken, kunnes kävin juttelemassa opinto-ohjaajamme kanssa. Lähdin hänen luotaan innosta kiljahdellen ja tanssien! Meille on kuin ihmeen kaupalla tulossa opintosuunnitelman uudistus ensi syksylle, pääsen ikään kuin hyppäämään suoraan siihen. Kuluva syksy ja ensi kevät täyttyvät siis urheiluravitsemuksen opinnoista, kauppatieteiden perusteista, itsenäisestä opiskelusta ja liikunta-alan koulutuksista. Täydellinen paketti liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjälle!

Nyt tosiaan on sellainen ihana innostuspulputus ollut menossa! Kuten mulle monesti käy, innostuksissani teen liikaa juttuja. Työpäivät ovat siis olleet pitkiä, nautinnollisia tosin. Tämä vauhti kuitenkin kostautuu: Pienen hengähdyshetken sattuessa BOOOM flunssaa pukkaa. Tähän tosin liittyy tällä kertaa myös vatsaoireilua, mutta siitä ajattelin jutella toisessa postauksessa.
Mitä teille päin kuuluu? :)

Kolme asiaa x16

Bongasin ihanan Vilman blogista tällaisen postauksen, jossa lueteltiin erilaisista kategorioista kolme asiaa. Ajattelin sen olevan oikein hyvä startti pienen pariviikkoisen blogitauon jälkeen! Näitä oli sitäpaitsi ihan hirmuisen kiva (ja vaikea) miettiä.

3 asiaa, joista pidän…
Tummapaahtoinen kahvi kauramaidolla
Itsensä toteuttaminen ja kehittäminen
Aurinkoinen syyskeli

3 asiaa, joista en pidä…
Ulkonäön perusteella arvostelu
Tiskaaminen ja ruoantähteet
Varsiselleri (vaikka olisi kuinka terveellistä)

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…
Treenasin parvekkeella
Heräsin yöllä syömään banaania
Kokkasin ja söin hummusta (paljon)

3 asiaa, jotka osaan…
Kirjoittaminen ja luominen
Ympärillä olevan kauneuden näkeminen
Ihmisten kanssa työskentely ja valmentaminen

3 asiaa, joita en osaa…
Valokuvissa (luontevasti) oleminen
Pakkaaminen pitkille reissuille. So damn hard.
Sormien napsuttaminen

3 asiaa, jotka haluaisin osata…
Huolitellulta näyttäminen. Oisko teillä vinkkejä huithapelille?
Mentaalivalmentaminen ja motivointi
Asioiden loppuun saattaminen

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…
Meditointi ja rauhoittuminen
Paperien järjestely ja työpöydän siivoaminen
Uusille kursseille ilmoittautuminen, jaiks!

3 asiaa, joista stressaan…
Kiire ja keskeneräiset tehtävät
Epävarmuus ja epätietoisuus
Riittämättömyyden tunteet liittyen omaan osaamiseen

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…
Pitkä ja kiireetön suihku
Keskustelut rakkaan kanssa
Klassinen musiikki

3 asiaa, joista puhun usein…
Ruoka, ravitsemus sekä niihin liittyvät sudenkuopat ja psykologiset kiemurat
Liikkuminen, liikunta ja treenaaminen
Positiivisuus ja mielen hyvinvointi

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…
Kauluspaita, farkut ja rannekello
Treenitrikoot
Villasukat

3 asiaa, joita en pue päälleni…
Leveälahkeiset housut
Kapeakärkiset kengät
Turkikset ja muut karva-asiat

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…
Kaunis kattolamppu keittiöön
Syksyisen sävyinen kynsilakka
Kaulahuivi, villatakki, polvisukat = pehmeät syksyyn sopivat villa-asiat

3 asiaa, joista unelmoin…
Mahdollisimman monen ihmisen auttaminen työni kautta
Onnellisuuden ylläpitäminen, kasvattaminen ja ilmentäminen
Sekä oma että läheisten terveys ja hyvinvointi läpi elämän

3 asiaa, joita pelkään...
Tärkeiden ihmisten menettäminen
Liian ahtaat tilat ja suuret ihmisjoukot
Neulat, verikokeet, ukkonen, ampiaiset...

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…
Valmistuminen ja oman yritystoiminnan kasvu
Matka jonnekin lämpimään tutkailemaan paikallista kulttuuria
Työn ja vapaa-ajan välisen tasapainon löytyminen

Kuvituksena otoksia viime viikonlopun ihanasta hääjuhlasta! <3
Haastan sut pohdiskelemaan omat vastaukset näihin kysymyksiin, ihan vaikka vaan paperille kirjoitettuna! Saat toki jakaa ajatuksiasi myös kommenttiboksin puolella, siellä on aina sana vapaa :)

Tapojen voima

Minulta on monesti kysytty, että miten minulla voi olla niin paljon tahdonvoimaa, että kieltäydyn karkeista, sipseistä ja limppareista. Tänään ajattelin kertoa sulle salaisuuden. Ei mulla ole sitä tahdonvoimaa yhtään enempää kuin sullakaan. 

Herkuista kieltäytymistä helpottaa huomattavasti se fakta, ettei minun tee niitä yhtään mieli. En siis joudu kuluttamaan tahdonvoimaani näiden houkusten vastustamiseen, sillä ne eivät houkuttele minua. Minulle on siis muodostunut tavaksi, etten ota, sen suurempia ajattelematta. Aivot menevät ikään kuin autopilotille, jonka ohjaajana toimivat sisään ajetut tavat. Tavoilla pystyy siis säästämään omaa tahdonvoimaansa muihin tehtäviin, kuten uuden opettelemiseen. Minun tahdonvoimattomuuteni näkyy erityisesti tiskaamisen skippaamisessa, selkärangattomuutena kahvikupillisten kanssa sekä meditoinnin lykkäämisessä (eli lopulta unohtamisessa).

Hyviä tapoja halutaan tietysti juurruttaa lisää. Tällaisia ovat esimerkiksi aamupalan nauttiminen, veden juonti, ulkoilu, tv:n sulkeminen illalla, hampaiden pesu... Kannattaa ottaa kohteeksi yksi tai maksimissaan kaksi omaksuttavaa tapaa kerralla. Tapojen muodostuminen ei tapahdu hetkessä, vaan vie aikaa. Kun yksi tapa on siirtynyt autopilotille, kun se tapahtuu automaattisesti, voi aloittaa seuraavan positiivisen tavan opettelun.
Yksi helppo konkreettinen tapa on ujuttaa jokaiseen päivään minitapoja halutusta oppimisen kohteesta. Eli minimijuttu, jonka teet ihan jokaikinen päivä. Otetaan esimerkiksi oma kehityskohteeni meditaatio. Minitapa voisi olla yhden minuutin meditoiminen joka päivä. Ihan joka ikinen.Yksi minuutti päivässä. Valitaan siis tavoite, joka on niin naurettavan helppo saavuttaa, ettei siinä oikeastaan voi epäonnistua. Minuutin jälkeen on helppo meditoida kaksi. Sen jälkeen viisi tai kymmenen. You get the point.

Tapojen kasvattaminen vaatii tuota säännöllisyyttä. Jos siis jonakin päivänä missaat tuon minuutin meditaation, pidä huoli että se tapahtuu seuraavana päivänä! Hyvistä tavoista on niin helppo luopua. Tiedättekö sen tunteen, kun joku hyvä juttu vain lipsahtaa käsistä? Mäkin olin jo hyvässä meditointiputkessa, kunnes missasin päivän. Päivän jälkeen oli helppo skipata toinenkin, sillä mitä väliä yhdellä lisäpäivällä. Kolmantena syy tavan hylkäämiseen löytyy yllättävän helposti.

Jos positiiviset tavat on yllättävän helppo hävittää, haitallisista tavoista luopuminen voi olla yllättävän vaikeaa. Kyse on kuitenkin yhtä lailla oppimisesta, nyt vain opitaan pois haitallisista toimintamalleista. Itselleni kehittämiskohteena toimii negatiivinen itsepuhelu. Se on todella huono tapa, joka toistuu nykyisin vain väsyneenä, nälkäisenä tai stressaantuneena. En hyödy tästä tavasta mitenkään, haittaa se sen sijaan tekee omalle psyykeelleni. Seuraavan kerran kuin negatiivinen tapa ilmaantuu elämääsi, tarkastele sitä objektiivisesti. Kyseenalaista, tuoko se sinulle mitään hyvää ja voisitko toimia toisin. Voisitko kenties korvata negatiivisen tavan positiivisemmalla? Vaihtaminen on helpompaa kuin lopettaminen!

Olen siis vain käyttänyt tahdonvoimani viisaasti positiivisten tapojen muodostamiseen. Nykyisin tahdonvoimaa siis säästyy autopilotin ottaessa vallan. Säästyneen tahdonvoiman voin käyttää vaikka niiden uusien juttujen opetteluun. Tai siihen meditaation masterointiin.
Millaisia hyviä/huonoja tapoja sulla on? :)

Pitääkö liikunta-alalla olla FIT?

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo tovin. Välillä kokenut hirveää painetta ja alemmuutta, välillä taas saanut jopa pientä lisäbuustia omaan tekemiseen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen olen muodostanut oman mielipiteeni. Pitääkö liikunta-alan ammattilaisen olla FIT?

Omasta mielestäni kyllä ja ei.

Aluksi voisi olla hyvä määritellä mitä fit sitten tarkoittaa. Sana tuo mieleen monenlaisia mielleyhtymiä. Itse liittäisin sen enemmänkin terveyteen ja hyvinvointiin: Ihminen joka on fit suosii terveellisiä elämäntapoja. Liikkuu reippaasti ja on perushyvässä kunnossa, syö pääsääntöisesti terveellisesti, nukkuu yönsä hyvin, pyrkii hallitsemaan stressitasojaan ja tekemään elämässä itselleen mielekkäitä juttuja. Tällainen laaja-alaisempi hyvinvointi näkyy usein myös ulospäin hyväkuntoisena ulkokuorena.

Asiantuntemuksen lisäksi liikunta-alan ammatilaisen kunto on kuitenkin jonkinlainen valintakriteeri. Asiantuntijan tulisi mielestäni olla motivaation ja inspiraation lähde asiakkaalle. Kuka oikeasti ottaa ohjeita vastaan, jos personal trainer ei itse näytä elinvoimaiselta? Tai valmentajalta joka ei itse jaksa nostaa edes levytankoa? Nyt puhutaan kuitenkin tietyn tason hyväkuntoisuudesta ja siitä että elää kuten opettaa. Terve, energinen ja hymyilevä habitus kumpuaa omista päivittäisistä valinnoista, mikä varmasti välittyy asiakkaallekin. Ollakseen fit ei tarvitse olla kireä kuin viulunkieli, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Ulkokuori ei kuitenkaan määritä osaamista. Tulisi ottaa huomioon minkälaisia tuloksia valmentaja on saanut asiakkailleen. Tietotaitoa saattaa olla vaikka kuinka, mutta se ei vaan pääse käytäntöön omalla kohdalla. Myös liikunta-alan ammattilaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin: Heidänkin elämässään tulee eteen mutkia ja kiemuroita, jotka vaikeuttavat terveellisten elämäntapojen noudattamista. Tosin entistäkin esimerkillisemmän ammattilaisen tunnistaa siitä, että kiireen ja arjen pyörityksen keskelläkin oman hyvinvoinnin edistäminen ei painu unholaan. Vaikka oma ulkomuoto pääsisikin vähän repsahtamaan, ei se silti vie pois kaikkea sitä osaamista, mikä valmentajan pääkoppaan on tallentuneena.

Jos sinulla on jokin tietty ulkonäköön liittyvä tavoite, voi sopivan ammattilaisen löytämisessä käyttää avuksi myös ulkonäkökriteerejä. Mikäli tavoitteenasi on saada kilometrin kokoinen hauis, kannattaa etsiä valmentajaa, joka on onnistunut tekemään itselleen ja asiakkailleen haluamiasi tuloksia. Jos sen sijaan haluat parantaa kyykyn, maastavedon ja penkkipunnerruksen yhteistulosta uusiin sfääreihin, ei valmentajan ulkonäöllä ole merkitystä. Tällöin valmentajan ja tämän asiakkaiden voimatasojen kehitys on paljon huomionarvoisempi seikka.

Joten kyllä, liikunta-alan ihmisen tulee tietyssä määrin olla fit. Itse ainakin haluan toimia terveenä roolimallina muille sekä omalla esimerkilläni kannustaa ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin. Mikäli fittiyden mieltää vain alhaiseksi rasvaprosentiksi ja suuriksi muskeleiksi, niin siinä tapauksessa ei tarvitse! Olkavarren ympärysmitta ei välttämättä, muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta kerro valmentajan tietotaidosta yhtään sen enempää kuin kengän numero.

Mitä sinä olet mieltä? Olisiko timmi valmentaja uskottavampi? Vai onko ulkokuorella merkitystä? Kerro minulle mielipiteesi! :)

Ensimmäinen aamu

Muuttorumba, check!

Eilen oli ensimmäinen aamu yhteisessä ihanassa kodissa. Niin, kodissa. Siltä se tuntui jo heti aluksi. Muistatte varmaan, että yleensä en saa nukuttua uusissa paikoissa kovin helposti. Edellisen asunnon kohdalla kotiutuminen kesti reilut kaksi viikkoa. Täällä sen sijaan nukuin yöni todella hyvin, enkä edes säikähtänyt herätessäni uuteen ympäristöön.

Yllättäen keittiö oli ensimmäinen huone, jota aloimme laittaa kuntoon. Keittiö on kuitenkin kodin sydän. Astioiden sovittaminen kaappiin, yhteinen pohdiskelu kahvinkeittimen järkevästä paikasta, jääkaapin täyttäminen terveellisillä raaka-aineilla. Pellavarouheen, auringonkukansiementen, kookoshiutaleiden ja mausteiden lusikoiminen kauniisiin lasipurkkeihin. Uudet söpöt kannelliset lasimukit, jotka suorastaan huutavat täytteekseen smoothieta.

Näistä uusista lasimukeista nautimme ensimmäisenä aamuna ensimmäiset kahvit. Tummapaahtoista Löfsbergiä keitettynä Moccamasterilla. Joukkoon reippaasti ravistettua kauramaitoa. Nautiskeltuna hitaasti pillillä. Seurana tietysti puuroa marjojen, proteiinijauheen, maapähkinävoin ja innostuksen kanssa! Oma keittiön pöytä, jonka ääressä voi istuskella rauhassa. Jutella mielenpäällä olevista asioista, herätä uuteen päivään yhdessä. Täällä on hyvä olla.

Huijaisin, jos väittäisin kaiken olevan jo valmista. Siivoukset on vielä tekemättä edellisiin asuntoihin ja laatikkovaltameri olohuoneessa vaikuttaa loputtomalta. Seuraavaksi käsittelyyn pääsee leivontatarvikkeiden laatikko, saattaa siis leipomusinspiraatio iskeä! Mieleni tekisi leipoa joko jotain terveyshippikakkua tai siemeniä sisältävää vuokaleipää. Tosin nyt on sen verran kuuma, että keittiössä hikoilu tuntuu vähintäänkin mielenkiintoiselta ajatukselta. Jotain raakaherkkua kenties? Katsotaan, ylittääkö leipomisfiilis mukavuudenhalun ;)
Onko teillä leipomusideoita tai reseptiä, jota tulisi kokeilla?

Matkalla jälleen!

Lähdin matkaan melko väsyneenä eilen klo 11.30. Olen nimittäin koko kuluneen viikon herännyt jossakin neljän ja viiden välillä. Vaikka aikaiset aamut ovatkin juttuni, niin klo 4.03 on hieman liian varhainen heräämisajankohta. Huoneeseeni paistaa aurinko niin voimakkaasti, että se tuntuu vastaavan kymmentä kirkasvalolamppua. Tähän kun yhdistää kuuman ja painostavan ilman, kehnot tyynyt ja sen faktan ettei mies ollut siinä vieressä pyörimässä, en vain yksinkertaisesti nukkunut hyvin. Onnibussin punaisiin penkkeihin istahti siis hyvin väsähtänyt mimmi.

En saanut koko matkan aikana tehtyä oikein mitään, kaikessa lukemista vaativassa tuli paha olo ja silmät meinasivat lupsua kiinni. Päädyin siis kuuntelemaan musiikkia ja ajatuksiani koko viiden tunnin matkan ajan.
Bussissa voi mietiskellä monenlaisia asioita. Kuten miltä tuntuisi rikkoa ikkuna sillä pienellä punaisella vasaralla. Ihan varmasti sinäkin olet joskus miettinyt samaa. Mietin, miksi vastapäinen setä puhisee hassusti, miksi viereisen penkin nainen vilkuilee kulmiensa alta, miksi penkeissä on alaselän tuen sijaan pelkkä kolo, miksi toinen kuski kertoo matkainfot itse ja toinen luottaa valmiiksi nauhoitettuun monotoniseen materiaaliin. Tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin mistä ukkonen syntyy, miksi kallioissa on uurteita, mistä puut tietävät pudottaa lehtensä syksyllä ja miten hienolta tummat sadepilvet näyttävätkään.

Olen siis jälleen reissun päällä, tällä kertaa suuntana Helsinki lähiympäristöineen. Kohtasimme matkalta palanneen miehen kanssa lentokentällä. Vaikka viikon aikana ikävä ehti kasvaa ihan järkyttäväksi, niin taitaa se erossa oleminen välillä tehdä myös hyvää: Muistaa jälleen kuinka ihana se toinen on, arvostaa jälleen yhteistä aikaa potenssiin sata!
Vietämme tämän viikon täällä Hyvinkään laitamilla miehekkeen vanhempien kotona. Paikka on kerrassaan ihana! Talo sijaitsee järven rannalla metsän ympäröimänä. Täällä on todella rauhallista, mutta erittäin paljon kaunista virikettä silmille ja aisteille. Kävimme juuri aamukävelyllä metsässä ihastelemassa luontoa ja poimimassa mustikoita. Ihania tuoreita mustikoita, suoraan puskasta suuhun!
Tarkoituksena ei kuitenakaan ole lomailla, vaan teemme molemmat omia töitämme etänä. Onneksi osa töistä on mahdollista toteuttaa näinkin, niin matkustelu onnistuu. Töiden lisäksi ajattelimme kävellä paljon, reenailla kevyesti, tehdä kehonhuoltoa, uida, syödä ja nukkua paljon.
Lauantaina olemme menossa Naantaliin erääseen inspiroivaan seminaariin, josta sitten jatkamme vanhempieni luokse yhdeksi yöksi. Sunnuntaina onkin sitten tiedossa kotimatka takaisin Kuopioon. Tällainen pieni kesäreissu Suomessa siis!

Ensi viikolla, tarkemmin sanottuna heti maanantaina, on jännät paikat. Nimittäin meillä on edessä muutto uuteen yhteiseen kotiin. En voisi olla asiasta enempää innoissani, aivan ihanaa päästä saman katon alle! Jos olette joskus asuneet kahdessa kämpässä samanaikaisesti, niin varmasti tiedätte sen turhautumisen kun tavarat tuntuvat aina olevan juuri siellä väärässä paikassa...
Viime viikko sujui siis hyvin muuttolaatikoiden täyteisesti. Tuijottelin epätoivoissani niitä kasvavia tavaravuoria. Voin kyllä kertoa etten juurikaan nauti muuttamisesta. Toisaalta on kyllä melko siistiä putsata pois kaikki turha tavara, myydä ylimääräinen, aloittaa kliseisesti puhtaalta pöydältä. Minulla on vähän sellainen fiilis, että tästä seuraa jotain huikeaa!

Mitä teille kuuluu? Tykkään lukea teidän kommenttejanne ja tietää teistä lisää :)

Miksi tykkään aikaisista aamuista

Tehokkuuden tunne. Tämä taitaa olla se päällimmäinen syy! Tiedättekö sen fiiliksen, kun on aamukasiin mennessä saanut tehtyä jo vaikka mitä? Esimerkiksi tänään olen nauttinut rauhallisen aamupalan, tehnyt laskutuksen ja muita paperihommia sekä käynyt kävelyllä. Tällaisen aamun jälkeen on aina ihan supertehokas olo koko loppupäivän! Jos nukkuisin pitkään, jäisi tämä olotila saavuttamatta.

Aamuinen luovuus. Olen yleensä luovimmillani aamiaisen ja lounaan välissä. Kun siis kasvattaa tätä aikaikkunaa, ehtii tehdä enemmän luovuutta vaativia juttuja. Näihin kuuluvat muun muassa blogin päivittäminen, valokuvaaminen, reseptien ja postausten ideointi... Kirjoittaminen on ihanaa aamuisin, tuntuu että sanat vain pulppuavat näppäimistölle! Jos nukkuisin pitkään, jäisivät aamuni luovat tunnit vähäisemmiksi.

Hiljaisuus ja rauhoittuminen. Päivällä saattaa olla vaikka minkälaista menoa ja meininkiä, mutta pienen hetken aamustani haluan aina pyhittää rauhoittumiselle.Tämä ei mielestäni ole ristiriidassa tehokkuuden kanssa, sillä hiljaisuudesta nauttiminen ei välttämättä vie erityisemmin aikaa. Mielestäni on kiva olla hereillä kun muut nukkuvat, tehdä rauhassa omat aamurutiinit ja istuskella hetki kahvin kanssa. Meille on muodostunut tavaksi tehdä pieni aamumeditaatio ennen aamiaista. Se virittää kyllä mielen todella hyvin tulevaan päivään! Jos nukkuisin pitkään, jäisi tämä itselleni tärkeä hetki kokematta.

Mahdollisuudet. Aamuissa piilee aivan valtavasti potentiaalia: Päivästähän voi tulla vaikka kuinka mahtava! Koen päivästä menevän paljon hukkaan, jos vain pyörii sängyn pohjalla. Lisäksi olotila on itselläni ihan vetelä, jos joskus satun makoilemaan pidempään peiton alla. Haluan heti toteuttamaan päivän mahdollisuuksia ja tekemään siitä huikean! Jos nukkuisin pitkään, jäisi itselläni monta mahdollisuutta käyttämättä.

Aamupalan nautiskelu. En tiedä voinko kirjoittaa postaustakaan kertomatta aamupalarakkaudestani... Tykkään ihan älyttömästi laittaa aamupalan nätisti, ottaa kuvia, syödä rauhassa ja kiireettömästi, jutella rauhassa ennen päivän tohinoita, lipittää kahvia isosta mukista reippaalla kauramaidolla. Jos nukkuisin pitkään, jäisi tämä suuri nautinnon hetki kiireen jalkoihin.

Minkälaisista aamuista sinä tykkäät? :)

Perjantain positiiviset

 

Raikas sade, joka vie siitepölyn ja kaiken muun skeidan ilmasta. Ulkona on taas helppo hengittää! Sateessa on myös yllättävän kiva kävellä ja pyöräillä, kunhan ei tule kylmä. Pukeutumiskysymys siis.

Superhikinen salitreeni. Salilla oli niin kuumaa ja kosteaa, että viiden minuutin alkulämppäilyn jälkeen ihan valuin hikeä. Puhumattakaan sitten olkapää-hauis-ojentaja-core kiertoharjoittelutreenin jälkeen... Ihanaa!

Jälkkäriksi nautittu piparkakkulatte. Tummapaahtoisten kahvipurujen joukkoon ripaus piparkakkumaustetta + reippaasti vaahdotettua kauramaitoa = perfection in a mug <3 

Saan kohta miehen takaisin kotiin. Enää kaksi kokonaista päivää ja vähän päälle. Täytyy koettaa ajatella, että se on tosi vähän. Ja buukata paljon oheistekemistä viikonlopulle, ettei ehdi ajatella liikaa!

Kesäpartyt! Ystäväni muuttaa Jyväskylään, joten tämä alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia nähdä vähään aikaan. Ihmisten näkemisen lisäksi on tietysti kiva välillä vähän laittautua! Viime aikoina pukukoodi on noudattanut vähän liiaksi trikoot-toppi-yövaatteet -kaavaa. Jee, kauluspaita ja huulipunaa!

Suomalaiset mansikat. Parasta ikinä koskaan milloinkaan. Kotiutin toissapäivänä torilta litran ihania avomaan mansikoita, jotka osoittautuivat mitä makeimmiksi mollukoiksi. Voisin käydä tänään ostamassa toisenkin litran, nam!

Vapaus. Tykkään ihan äärettömästi mun nykyisistä päivistä. Ne kun voin järjestää miten haluan. Tietyt jutut täytyy tehdä, mutta voin asetella ne sopiviin pätkiin (lähes) mihin tahansa kellon aikaan. Tuntuu ihan luksukselta, kun voi aloittaa aamunsa hikijumpalla ja syödä lounaan rauhassa. Sitten voikin paahtaa töitä iltaan asti. Tai vaihtoehtoisesti aloittaa ne työt aamulla kuudelta ja päättää ne ajoissa, jolloin ilta jää vapaaksi!

Hymyilevät ihmiset. Tulen aina tosi iloiseksi, kun katseet kohtaavat tuntemattomien ihmisen kanssa ja suupielet kääntyvän hymyyn. Samoin salilla moikkailevat salitutut piristävät aina päivääni!

Pilven takaa pilkottava aurinko. Koska sateen jälkeen se aurinkokin tuntuu aina ihanammalta.

Onko sheikkeristä syöminen noloa?

Kevään aikana olen viettänyt tunnin jos toisenkin junassa tai bussissa. Arviolta noin 96 tuntia. Lienee ihan selkeää, että jossain välissä on ollut pakko myös syödä matkan aikana. Olen törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön. Eväitä syödessäni kohtaan ihan avointa tuijottamista ja paheksuvia katseita. En tiedä mistä lähtien omat eväät ovat olleet joku pahemman luokan synti.

Omiin eväisiin ei juurikaan kannusteta esimerkiksi junassa. Tämän sain kokea, kun törmäsin astetta tiukempaan ravintolavaunun tätiin. Puolityhjässä ravintolavaunussa mitä ilmeisimmin häiritsin muita asiakkaita syömällä nurkkapöydässä riisikakkuja. Tietysti ymmärtäisin häiriön, jos vaunu olisi ollut tupaten täynnä ja olisin vienyt tilaa maksavilta asiakkailta. Kuitenkaan eivät minun omat evääni vaikuttaneet päätökseeni olla ostamatta ravintolavaunun safkoja. Söin ne eväät sitten omalla paikallani tai vaunussa, en kuitenkaan olisi ostanut junaravintolan ylihinnoiteltuja annoksia.

Tosiaan, miksi omia eväitä niin paheksutaan? Eikös sen pitäisi olla vain hyvä juttu? Jokaisen täytyy kuitenkin syödä, joten miksei niitä eväitä voisi pakata mukaan! Siinä myös säästää aivan todella huomattavan summan rahaa. Lisäksi voi varmistaa, että ruoka on terveellistä ja ravitsevaa. Tällaiselle ruokavaliovammaiselle on myös erittäin tärkeää, että tietää mitä ruoka sisältää: Pahimmillaan väärä ruokavalinta voi johtaa hengenvaaralliseen tilanteeseen.
Faktahan on se, ettei koskaan voi tietää toisen ihmisen taustoja. Se sheikkeristä ruokaileva saattaa olla vakavasti allerginen, hänellä voi olla ruokavalioon vaikuttava sairaus, hän saattaa olla opettelemassa uusia elämäntapoja ja ekaa kertaa valitsi nyt terveellisemmät eväät. Sheikkeristä syövä saattaa myös vaan haluta syödä terveellisesti ja tukea sitä kautta hyvinvointiaan. Toki hän voi olla myös fitnesskisaaja kisadieetillään. Pointti on kuitenkin se, että mitä sitten vaikka hän olisikin? Itseäni on useampaan kertaan selän takana kuiskutellen luultu fitnessihmiseksi. Miksi fitnessharrastus tai vain oletus siitä riittää nostattamaan ihmisten ärsytyskynnyksen tappiin? Mielenkiintoista on myös, että näitä oletuksia tehdään vain sheikkeristä ruokailun perusteella.

Eväiden laatu vaikuttaa myös olennaisesti ympäröivien ihmisten reaktioihin. Suklaapatukka, pillimehu tai kolmioleipä ei juurikaan herätä tunteita. Mutta odotahan kun kaivat esille sen pinkin sheikkerin täynnä marjoja, banaania ja pähkinöitä. Puhumattakaan kunnon annoksesta kanaa, riisiä ja kasviksia! Terveelliset eväät vaikuttavat olevan jokin tabu ja yleinen käsitys lienee että matkalla saa mättää. Hyvinvointia edistävät valinnat ovat kuitenkin ihan yhtä helppoja eväitä ja paljon parempia sinulle pidemmällä aikavälillä. Ne vaativat vain pientä etukäteisvalmistelua.
Sillä ei nyt juurikaan ole väliä jos kerran kesässä juna matkalla nappaa sen snickersin. Ei tietenkään! Jos kuitenkin matkustaa useita kertoja kuussa tai jopa viikossa, ei ehkä ole järkevää turvautua aina pikaratkaisuihin.

Lopputulemana voisin sanoa, että minun mielestäni sheikkeristä syöminen ei ole noloa ja eväät ovat fiksu ratkaisu. Jos voi huolehtia terveydestään myös matkalla, miksi ei niin tekisi? :)

INFO: Lisäsin tuonne bannerin alapuolelle nyt välilehtiä. Kakkosvälilehdessä on tietoa pt-palveluista ja linkki toiminimeni Facebook-sivuille. Lisäksi klikkaamalla välilehtiä FB ja IG pääsee suoraan blogin Facebook-sivuille sekä Instagram-tililleni. Feel free to follow :)

Spartangear PT vklo 8 - Valmistunut personal trainer

Niin se kevät hurahti ohi nopeammin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Viime viikonloppuna putkahti Turun TFW:ltä parisenkymmentä toiminnallisen harjoittelun personal traineria. Ilokseni voin todeta olevani yksi heistä!
Viimeinen viikonloppu oli aikamoinen prässi, sisältäen opetusnäyttöjä, harjoitusasiakkaan ohjaamista, teoriakokeen, Spartanin kuntotestin sekä tekniikkanäyttökokeen. Jotta viimeinen koettelemus ei olisi liian helppo, mukana oli myös potkunyrkkeily- ja joogakokeilut sekä sunnuntain bootcamp-treeni Ruissalon rannassa.

Lauantai-aamuna herätessäni olin aivan todella jännittynyt. Odotin päivää jo innolla, mutta samalla vatsassa velloi sellainen pelonsekainen jännityksen tunne. Mitä jos mokaan? Entä jos kaikki menee pieleen ja en pääsekään läpi? Päätin kuitenkin ottaa epäilyksistä niskalenkin ja kääntää ajatteluni muotoon minä onnistun, se menee varmasti tosi hyvin. 
Ensimmäisenä aamulla meillä oli opetusharjoituksia: Opetimme koulutuksessa harjoiteltuja tekniikoita toisillemme ohjaajan valvovan silmän alla. Nämä olivat oikein hyvää kertausta ja kaverilta sai hyvät viimeiset vinkit seuraavan päivän opetusnäyttöön. Harjoitusten jälkeen pääsimme lajikokeilujen pariin. Jooga oli itselleni jo tuttua, mutta potkunyrkkeily pääsi yllättämään! Vitsi miten kivaa! Ja aivan älyttömän hikistä puuhaa. Jälkeenpäin mietittynä en kertaakaan vilkaissut kelloa tuon tunnin aikana. Ehkä kouluttajamme olivatkin ovelia ja buukkasivat tuon lajikokeilun sinne lähinnä lievittämään meidän jännitystämme? Who knows.

Ruokatauon jälkeen alkoikin koko viikonlopun jännittävin osuus: Harjoitusasiakkaan ohjaaminen. TFW:lle ilmestyi joukko meille entuudestaan tuntemattomia treenaajia, kaiken kokoisia ja erilaisilla kuntoilutaustoilla. Sieltä valitsimme satunnaisesti yhden asiakkaan, jolle teimme alkuhaastattelun, liikkuvuuskartoituksen, tekniikkatsekkauksen ja vedimme lopputreenit asiakkaan toiveiden mukaan. Itselleni sattui aivan mielettömän ihana asiakas, joka oli ihan terästä! Kävimme läpi kyykyn ja maastavedon tekniikkaa, sekä teimme tehokkaan kuntopiiriharjoittelun treenin lopuksi. Asiakas oli tyytyväinen ja koko ohjauksesta jäi todella hyvä mieli!
Jännittävintä oli koko tapahtuman ennalta-arvaamattomuus. Tuntemattomat ihmiset, joiden odotuksia ei saanut tietää etukäteen. Treenikin siis suunniteltiin ohjauksen lomassa. Pientä paineensietokykytestiä siis!

Harjoitusasiakkaan jälkeen saimme palautteet, joiden jälkeen oli aika mennä kotiin lepäämään - ja tankkaamaan. Sunnuntai tulisi nimittäin olemaan niin fyysisesti kuin henkisestikin rankka päivä. Yritin syödä paljon illan aikana, mutta melko hektisen päivän jälkeen ruokahalu oli vähän kateissa. Banaania, puuroa ja riisikakkua vain nassuun, jotta seuraavan päivän suorituskyky olisi turvattu.


Sunnuntaimme alkoi teoriakokeella. Jostain syystä en osannut jännittää sitä ollenkaan, vaan fiilis oli varma ja luottavainen. Kokeessa oli oikein/väärin -väittämiä, erilaisia kysymyksiä anatomiasta sekä kuvia, joista piti korjata virheellinen tekniikka. Hyvin meni vaikka itse sanonkin!
Teoriatentin jälkeen pääsimme ihan hullun Spartanin kuntotestin pariin. Sain ensin katsoa kauhulla vierestä, kun parini veti itsensä piippuun. Sen jälkeen tuli minun vuoroni. Testissä oli 3min leuanvedot, 3min punnerrukset, 3min istumaannousut ja 3min viivajuoksut. Liikkeiden välissä oli vain minuutin tauot, joten syke pysyi ylhäällä koko kuntotestin ajan. Leuanvetojen ja punnerrusten suhteen petyin hieman, mutta istumaannousujen ja viivajuoksujen hyvä tulos kohensi mielialaa nopeasti.
Lyhyen tauon jälkeen siirryimme opetusnäytön pariin. Opetimme parin kanssa vuorotellen tekniikoita toisillemme, aina kahvakuulailusta päälläseisontaan ja maastavetoon. Kouluttajamme Antti kierteli joukossamme vahtien haukan lailla oikeaa tekniikkaa ja opetuksen tasoa. Opettamisen lisäksi meidän piti myös osoittaa oman tekniikkamme olevan kunnossa - luvassa oli siis vielä nostokoe!
Näytettävät tekniikat olivat kahden käden heiluri ja yhden käden heiluri kahvakuulalla, päälläseisonta ja käsilläseisonta. Kahvakuulaliikkeissä puristusvoima meinasi vähän pettää ja 1,5 minuutin kohdalla kuula pääsikin putoamaan maahan. Äkkiä vaan kuula takaisin käteen ja jatkamaan! Päälläseisonta ja käsilläseisonta olivat melko helppoja nakkeja, joten olin iloinen näiden osumisesta tekniikkakokeeseen.

Vaikka luulisi näinkin pitkän päivän olevan jo pulkassa, niin ehei, jatkoimme vielä matkaa Ruissalon rantaan. Siellä meitä odotti Antin vetämä taistelijoiden bootcamp -treeni. Treenissä muun muassa kannoimme, työnsimme ja vedimme kaveria, teimme varmaan miljoona punnerrusta, kyykkäsimme, juoksimme ja painimme. Treeni jatkui odotetusti myös meressä eli saimme Antin sanoin "spartalaisen kasteen".
Treeni oli rankkuudestaan huolimatta yksi koko koulutuksen parhaista - tai ehkä juuri siksi! Olo oli niin helpottunut kaikkien teoriaosuuksien ja käytännönkokeiden jälkeen, että tunsin itseni melkein voittamattomaksi. Oli mielettömän hienoa tehdä porukalla moinen suoritus. Me jaksoimme koko kevään, miksi emme siis jaksaisi vielä yhtä treeniä?

Bootcampin jälkeen meitä odotti lämmin sauna, grilliruoka ja rentoutuminen. Tässä kohtaa oli vielä vaikea ymmärtää, että tämä oli oikeasti tässä. Haikeus iski pintaan vasta ensimmäisten hyvästien kohdalla: Pienissä ryppäissä porukka alkoi valua kohti omia kotipaikkakuntiaan. Taisi siinä muutama kyynelkin vierähtää...
Olen valtavan kiitollinen tästä koulutuksesta ja meidän tiimistä, jonka parissa sain kevääni viettää. Heistä muodostui minulle yksi iso viikonloppuperhe! Me jatkamme nyt eri teillä, jokainen omanlaisenaan ammattilaisena. Lopulliset hyvästit nämä eivät kuitenkaan olleet, vaan tulemme tekemään yhteistyötä varmasti jatkossakin. Kiitos teille kaikille, olette <3

Kuten kuvistakin näkyy, hymyä ja naurua ei treenistämme puuttunut! :)
Nyt matka jatkuu siis valmistuneena toiminnallisen harjoittelun personal trainerina. Voin ehkä olla valmistunut, mutten koskaan valmis! Opiskelen ja kehityn jatkuvasti yhä paremmaksi ammattilaiseksi. Seuraava etappi on vielä mysteeri, jännittävää mitä tulevaisuus tuo tullessaan! 

Kesäsuunnitelmat 2016

Täällä tosiaan aloitellaan työntäyteistä kesää. Kevään saldona suunnitelmien mukaisesti kahdet paperit: Terveystieteden kandidaatin tutkintotodistus ja Spartan Gear toiminnallisen harjoittelun personal trainer sertifikaatti. Tosin kumpikaan ei ole vielä ehtinyt kilahtaa postiluukusta... Miten ajattelin kuluttaa kesäni tämän toimeliaan kevään jälkeen? Vaikka töiden parissa vierähtää varmasti paljon aikaa, suunnitelmissa olisi tehdä myös paljon muuta. Tässäpä pieni listaus asioista, jotka ainakin haluaisin tehdä kesällä!

Haluaisin...

...käydä jossakin päin Suomea kesäreissulla.

...valvoa yhden yön kokonaan tai ainakin puolet pidempään kuin yleensä.

...syödä masun täyteen mansikoita ja kookoskermavaahtoa.

...ostaa uuden mekon, jossa on kevyt olo.

...vuodattaa hikeä ulkotreeneissä mahdollisimman paljon.

...nukkua pitkään, ihan vaan koska voin.

...tuoda yritystoimintaa pikkuhiljaa suurempaan osaan arkeani.

...olla laittautumatta ainakin viikkoon ja kulkea kaikkialle maksimekossa.

...ostaa torilta kirsikoita ja syödä ne kaikki heti.

...valmentaa paljon, erilaisia ihmisiä

... nautiskella grilliruoasta ja ihanista tuoreista kasviksista.

...maata auringossa ja tuijotella pilviä.

...huoltaa kehoa ja mieltä iltaisilla uintireissuilla.

...testata ainakin kymmentä erilaista jätskireseptiä.

...hengailla hyvällä porukalla biitsiä pelaillen.

...haaveilla tulevaisuudesta.

 

...mitähän muuta? Minkälaisia suunnitelmia sulla on tälle kesälle? :)
P.s Kuvissa esiintyy muuten maailman helpoin ja raikkain kesäherkku/välipala! Pilko iso kasa sun lempparihedelmiä ja -marjoja, lusikoi päälle kookoskermaa ja keitä kylkeen tummapaahtoista kahvia. Bon appetit!

Hyvinvointini ABC

Ajattelin listailla teille perjantaipäivän kunniaksi oman hyvinvointini ABC:n. Ihan vaan koska rakastan listoja. Luvassa siis minun hyvinvointiini merkittävästi vaikuttavia tekijöitä lueteltuna aasta yyhyn. Äällä tai ööllä ei älyttömästi hyvinvointisanoja irronnut...

A - Apinointi
Kaikenlainen temppuilu ja hassuttelu. Apinoinnilla tarkoitan myös yleistä suhtautumista elämään, ei se ole niin vakavaa! Tähän kävisivät kyllä myös aloe vera ja avokadot.

B - Banaanit
Koska nam. Banaanipannukakut, banaanismoothie, banaanijäätelö, banaanisuklaat. Bananas for bananas.
 
C - Celsius-asteet
Mieluiten voimakkaasti plussalla. Kaikki on vaan mukavampaa kun on lämmintä ja aurinkoista. Ihmiset ovat iloisempia ja positiivisempia, on kaikkia siistejä ulkoaktiviteetteja ja letkeä fiilis.

D - D-vitamiini
Luontainen piristysruiske! Tämmöisellä suhteellisen rajatulla ruokavaliolla tiettyjen vitamiinien saannin varmistaminen on vaan fiksua hyvinvoinnin kannalta.

E - Ei
Välillä on ihan tervettä sanoa myös ei. Kaikkeen ei tarvitse suostua. Ei-sanan käytön opettelu on haastavaa mutta äärimmäisen suositeltavaa.

F - F*ck that
Tämän asenteen opettelu on lisännyt hyvinvointiani älyttömästi. Välillä on hyvä antaa vaan olla, todeta että f*ck that.

G - Gangstalippis
Eli suomeksi sellainen räppicäppi. Se symboloi sitä, miten siistiä onkaan olla oma itsensä. Välillä voin pukeutua mekkoon, välillä käyttää lippistä. Ja se on ok. Omana itsenään oleminen on yksi hyvinvoinnin peruspilareita.
 
H - Huolto
Kehonhuollolla on itselleni valtavan suuri merkitys. Se on sellainen oma pieni rentoutumishetki, jolloin malttaa keskittyä kehonsa tuntemuksiin ja viesteihin. Tuntuu, että kropan kireyksiä huoltamalla myös mielen kiristykset hieman helpottavat.

I - Ihonhoito
Kaunis iho tuo ainakin itselleni paljon lisää itsevarmuutta. Vihdoinkin sopivien tuotteiden löydyttyä olen saanut kuivan ja kiristävän ihoni kuosiin! Kasvojenpesusta on tullut sellainen mukava luksusrutiini aamuin illoin.

J - Juttelu
Tykkään hirveästi jutella erilaisten ihmisten kanssa. Sekä syvällisistä että vähän vähemmän painavista aiheista. Keskustelut ovat yleensä päivieni kohokohtia.

K - Kauneus
Rakastan katsella kauniita asioita. Niiden ei välttämättä tarvitse olla yleisesti kauniita (kuten vaikka ruusut) vaan mielestäni kauneutta löytyy kaikkialta.

L - Luonto
Ulkoilu ja raitis ilma päivittäin pitää minut järjissäni! Parasta on tietysti, että tämä yhdistyy hyvin edelliseen kohtaan. Kävelyllä on hyvä ihmetellä ohi kulkevia ihmisiä, lintuja, kaloja (:D) ja muita luonnon ihmeitä.

M - Meditointi
Todella rentouttava, itselleni uusi tapa lisätä hyvinvointia. Toisaalta voisin vastata myös että mutakakku. Same same but different, rentoutuu sitä myös kakkua syömällä.

N - Nauru
Jokaisessa päivässä pitää olla vähän naurua. Se kertoo siitä, että on tarpeeksi iloa tuottavia asioita ja oikeita ihmisiä ympärillä.
 
O - Oppiminen
Olen tätä ennenkin hehkuttanut, mutta onko mitään siistimpää? Oppiminen on elämän suola.

P - Puuro
En varmaan koskaan kyllästy! Ettekä te taida saada yhtään postausta ilman mainintaa puurosta... Tykkään vain ihan tosi paljon siitä tunteesta, minkä puuro jättää vatsaan. Lämmin ja lempeä, joka-aamuinen sekä -iltainen herkkuhetki. 

 
Q - Quinoa
Ravinteikasta, kuitupitoista ja maukasta. Täydellisen terveellinen ruoka-aine! Ja ainoa jonka keksin alkavan Q-kirjaimella.

R - Rakkaus
<3

S - Stressinhallinta
Itseä stressaavien tekijöiden tunnistaminen ja selviytymiskeinojen keksiminen = huomattavasti hyvinvoivampi arki.

T - Tanssi
Olen lisännyt tanssia pienissä määrin ihan jokaiseen päivään. Haaveissa olisi aloittaa taas säännöllinen tanssiharrastus. Tällä hetkellä olen yhdistänyt tanssimisen proteiinin sheikkaamiseen = sheikkeritanssi!
 
U - Uni
Olotila on ihan erilainen kun oikeasti nukkuu hyvin. Välillä hyvää unta ei osaa arvostaa tarpeeksi, mutta viimeistään parin huonosti nukutun yön jälkeen huomaa eron hyvinvoinnissaan.

V - Viini
Silloin tällöin nautittu viini tukee mainiosti mielenterveyttä. Nautittuna mieluiten hyvän pihvin ja hyvän seuran kanssa. Voisihan tähän heittää jonkin muunkin elintärkeän juoman, kuten esimerkiksi veden..

X - X-hyppy
Ihan paras sykkeennostattaja! Enkä nyt sano, että hyvinvointini on kiinni haarahypyistä, hahah. Tällä tarkoitan kaikkea liikettä, liikkumista ja treeniä. Säännöllinen sykkeennosto tekee hyvää sekä kropalle että pääkopalle.

Y - Yksinolo
Tarvitsen aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Pääkoppa voi hyvin kun välillä saa olla myös yksin! Yksinolon vastapainona toimivat tietysti ystävät <3

 
 Mistä sun hyvinvointisi koostuu? Kaikenkattavaa listaa ei tarvitse rustata, muutama esimerkki olisi kiva! :)

@Turku

 

Taas on ollut vaikka minkälaista menoa ja meininkiä! Viime viikolla oli vihdoin kauan odotettu Ready set polen kevätnäytös, jossa esiinnyin osana koulutusryhmäni koreografiaa. Esitystä oli valmisteltu lähes koko kevätkausi, joten oli aika epätodellinen fiilis kun se lopulta olikin ohi. Lavalla oli kuitenkin ihan todella hyvä olla pitkästä aikaa! On se jännä, miten kevään saapuessa alkavat asiat pikkuhiljaa valmistua. Tuntuu että moni asia päättyy juuri kevääseen: Ehkä se on oivallinen paikka uusille tuulille?

Matkustimme perjantaina jälleen Turkuun pt-koulutusta varten. Kuluvan viikon vietämmekin kokonaan tällä seudulla, sillä tulevana viikonloppuna kouluttautuminen jatkuu. Varsinainen koulutusputki menossa siis! Välissä vähän ladataan akkuja, jotta jaksaa taas opiskella uudella innolla.

Koulutuspäivistä olen kirjoitellut omat koosteensa, jotka löydät tägillä Spartangearpt. Viikonlopuista 5 ja 6 on tulossa omat tekstinsä piakkoin!

Kouluttautumisen lisäksi on tullut kierreltyä Turkua. Olemme muun muassa käyneet Puressa syömässä ä-lyt-tö-män herkullista minttu-suklaan makuista raakakakkua. Lisäksi nappasimme toisena päivänä samaisesta paikasta lounassalaatit messiin ja nautimme ne Aurajoen rannalla auringossa!

Samalla ihastelimme Turun mielettömän kauniita vanhoja rakennuksia sekä bongailimme kevään merkkejä. Puihin puhkeavat lehdet, jätskikiskat, liian pienissä vaatteissa kulkevat teinit... Mitä näitä nyt oli?

 

Tällä hetkellä istuskelen itseasiassa lapsuudenkotini terassilla. Rakensimme miehen kanssa tähän aurinkoon ergonomisen työpisteen  iskemällä läppärit nurinpäin käännettyjen ämpärien päälle. Jatkojohdolla tietokoneisiin virta, hyvä risti-istunta ja eikun naputtamaan!

Naputeltavaa tosiaan riittää. Ensi viikon ajattelin omistaa töiden lisäksi kandidaatintyön viimeistelylle: Vielä muutamat korjaukset, viitteet ja lisäpohdintaa. Otan sellaisen loppurutistuksen! Suokaa siis anteeksi, jos katoan hetkeksi blogikartalta. Aion kuitenkin tehdä entistäkin vahvemman come backin, kunhan mieltä kalvava kandi on poissa päiväjärjestyksestä.

Instagramia päivittelen kuitenkin melko aktiivisesti, joten laitahan seurantaan @heidiaalt !

 

 Ihanaa alkavaa viikkoa juuri sinulle! Jos sulla on kysymyksiä, kehitysajatuksia tai toiveita, kommenttiboksi on avoinna :) saa kertoa myös ihan vaan kuulumisia!

Bikinikuntoon viidessä minuutissa? #älälaihduta

Olen viime päivinä pohdiskellut paljon niin kutsuttua kesäkuntoa. Aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää - ja sehän tarkoittaa että suomalaisten vaatteet pienenevät kuin villapaita liian kuumalla pesuohjelmalla. Pienemmät vaatteet luonnollisesti paljastavat villapaitoja enemmän: Sekä ulkoisesta että sisäisestä bikinikunnosta.

Ulkoinen kesäkondis on se minkä kaikki tunnistavat. Tiedättekö, näyttää kivalta shortseissa tai uikkareissa. Tätä kuntoa varten ihmiset alkavat panikoida jo hyvissä ajoin. Varhaisimmat aloittavat jo tammikuussa, myöhäisherännäiset sitten toukokuun puolella. Treenejä tiukennetaan, ruokavalioon panostetaan, lähdetään ehkä dieetille tai nettivalmennukseen. Pahimmassa tapauksessa vedetään pussikeittoja, detox-kuureja tai kaalisoppadieettiä, joilla saattaa olla terveydelle paljon pitkäkestoisemmat seuraukset, kuin parin viikon rantakelpoisuus. Miksi emme koe olevamme riittäviä astelemaan rannalle ilman puolen vuoden valmistautumista?

Tiedän mitä meiltä puuttuu. Sisäinen bikinikunto. Oman itsensä ja vartalonsa arvostus, terve itserakkaus. Vertailemme itseämme lehtien kansimalleihin, instagram-tähtösiin, julkkiksiin sekä siihen salilla samaan aikaan käyvään tyttöön, jolla sattuu olemaan hyvä peppu. Vertailemalla unohdamme kuitenkin yhden asian: Me olemme ainutlaatuisia. Sinä olet ainutlaatuinen. Vaikka siis kuinka kääntäisit, vääntäisit, itkisit, dieettaisit, kiermurtelisit ja hikoilisit, et tule koskaan olemaan kukaan muu. Sinussa on varmasti ominaisuuksia joista et erityisemmin pidä, niin on minullakin. On asioita, joita et välttämättä pysty muuttamaan. Nämä sinulle ominaiset piirteet on parempi pyrkiä hyväksymään, eikä antaa niiden kääntyä elämääsi (ja rantakelposuuttasi) varjostaviksi tekijöiksi.
Faktahan on se, että ihmiset miettivät melko vähän muita. Rannallakin ihmiset luultavimmin pohtivat lähinnä omaa habitustaan, ranta-aktiviteetteja, jätskikiskan jäätelöä tai nauttivat auringosta silmät kiinni. Voisimme siis kaikki keskittyä nauttimaan kesästä, omasta olosta, lämmöstä ja ihmisistä ympärillä.

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että olisi paljon järkevämpää olla ympäri vuoden omaa silmää miellyttävässä kropassa. Jos itselläsi on jatkuvasti kehno ja epävarma olo, tulisi ehkä tehdä jotain toisin. Tottakai! Jos epävarmuutta tuottava asia on sellainen, jonka voi muuttaa, niin miksi ihmeessä et tekisi muutosta? Muutoksen ei kuitenkaan tulisi lähteä itseinhosta ja siitä että tulee kesä. Halu voida hyvin ja elää terveellisesti kantaa paljon pidemmälle kuin pahalla mielellä ja kiireellä tehdyt pikaratkaisut. Jos epävarmuus puolestaan kohdistuu asioihin, joille ei voi tehdä mitään, miksi murehtisit niistä?

Sisäinen bikinikuntomme kaipaa siis työstämistä ulkoisen tavoin. Se nimittäin on edellytyksenä toimivalle ulkoiselle kesäkondikselle. Mielen kesäkuntoa treenataan opettelemalla hyväksymään omat pienet vikansa, toistomäärät ovat vain melko paljon suurempia kuin salilla. Ne liikkuvat nimittäin sadoista tuhansiin yhtä työstettävää aluetta kohden. Sisäisen kesäkunnon dieetti koostuu mielellesi hyvistä affirmaatioista eli positiivisista voimalauseista: Mitä voisit sanoa itsellesi kun epävarmuus puskee jälleen päälle?
Vaikka olisi millainen superkroppa, se ei ole mitään ilman itsevarmuutta ja arvostusta. Hyvä olo hehkuu myös ulospäin. Tosiasiassa bikinikuntoon ei siis vaaditakaan valtavia muutoksia - paitsi mahdollisesti ajatusten tasolla.

 
Tämä aihe on tosiaan pyörinyt päässäni viime päivinä myös omien tuntemusteni myötä. En mahdu housuihini ja olotila hieman ahdistaa. Meinasin jo hairahtua, suunnitella jonkin sortin kiristelyä kesäksi. Sitten aloin jälleen pohtia että miksi. Miksi haluaisin tehdä tämän? Minä kuitenkin voin erinomaisesti ja olen energinen, treenitulokset ovat nousujohteisia, olen täysin normaalipainoinen. Tämän kaiken pitäisi riittää oikein hyvin, sillä oma sisäinen hyvä olo on se kaikkein tärkein asia.

Tulin siihen lopputulokseen, että vaadin itseltäni (jälleen kerran) hieman liikaa. Kun katselen näitä kolmen vuoden takaisia kuvia, voin olla enemmän kuin tyytyväinen. Nimittäin nykyhetkeen.
Kolme vuotta sitten silmistäni paistoi väsymys, vaikka muistan yrittäneeni hymyillä isosti. Pahimmasta oli tuossa kohtaa jo selvitty, mutta terveiden kirjoissa ei henkisesti oltu vielä lähelläkään. Nykyisin kannan vielä 10 lisäkiloa kolmen vuoden takaiseen. Tällä hetkellä voin kuitenkin aidosti ja oikeasti sanoa, että olen vihdoin terve. Terveys on niin paljon muutakin kuin paino ja ulkomuoto. Muutama lisäkilo on pieni hinta mielenterveydestä.
Tällä hetkellä tilanne vaatii siis lähinnä pientä asennemuutosta pään sisällä. Sisäisen bikinikunnon metsästäminen siis alkakoon: ensiavuksi ajattelin kääntää ajatusmallejani sekä unohtaa täydellisyyden tavoittelun. Ja tietysti ostaa uudet housut.

Tänään 6.5 vietetään Älä laihduta -päivää. Päivän tarjoituksena on nostaa esiin paino-ja laihdutuskeskeisen ajattelutavan laajempia vaikutuksia, muistuttaa lempeydestä itseä kohtaan. Laihuus ei ole itseisarvo.

Millainen on hyvä personal trainer?

Eilisen huikeat asiakkaat korkeakoululiikunnan Sykettä-trainer palvelussa saivat minut pohtimaan personal trainerin ammattia ja ominaisuuksia. Ohjauksien jälkeen fiilis oli aivan älyttömän hyvä koko päivän! Minulle vahvistui entisestään, että personal trainerin työ on juuri minua varten. Haluan kehittyä yksilövalmennuksessa niin pitkälle kuin voin, yhä paremmaksi ammattilaiseksi.
Myös pt-koulutuksen etenemisen myötä olen alkanut muodostaa yhä vahvemmin omaa näkemystäni hyvästä valmentajasta. Minkälaisia ominaisuuksia hyvällä valmentajalla on, miten hän kohtelee asiakkaita, minkälainen asenne on loistavalla trainerilla?

Mielestäni hyvä valmentaja on asiantunteva ja kouluttautunut. Tekniikat ovat hallussa ja harjoittelussa turvallisuus on keskeisenä lähtökohtana. Miten asiakas voisi kehittyä, jos hän on kokoajan rikki? Harjoittelun suunnittelussa huomioidaan kuntotason ja liikkuvuuden lisäksi myös muu elämä, eikä viiden lapsen yksinhuoltajalle lyödä kymmentä treeniä viikkoon.

Näkemys hyvinvoinnista on kokonaisvaltainen ja laaja. Hyvä valmentaja oikeasti ymmärtää, mihin juuri tällaisella harjoittelulla vaikutetaan ja millainen harjoitusohjelma tukee juuri tämän asiakkaan tavoitetta. Osaaminen yltää muuhunkin kuin käsipainon liikutteluun: Vähintäänkin perustiedot tulisi olla hallussa eri liikuntamuodoista, perussairauksista, ravitsemuksesta ja unesta. Ammattitaitoinen valmentaja myös tunnistaa oman osaamisensa rajat ja osaa tarvittaessa ohjata asiakkaan eteenpäin oikeanlaisen avun löytämiseksi.

Hyvä valmentaja ottaa asiakkaan vastaan yksilönä, ei vain tulonlähteenä. Hän neuvoo, kuuntelee ja on tukeva muutoksessa. Valmentajan tulee osata kaivaa asiakkaasta esiin hänen yksilölliset haasteensa ja kannustaa voittamaan ne. Personal trainerin pitää myös osata kuunnella asiakastaan: Hyväkään harjoitusohjelma ei toimi, jos harjoitukset eivät toteudu. Hyvä valmentaja koettelee asiakkaan rajoja sopivasti ja hyvällä tavalla, tunnistaa milloin voi puskea pidemmälle ja milloin tulee löysätä.

Mielestäni hyvän valmentajan tulee myös olla motivoiva. Elää kuin opettaa. Kannustaa ihmisiä omalla esimerkillään kohti terveellisempiä elämäntapoja. Inspiroida ottamaan hyviä juttuja mukaan omaan arkeen. Tämä pätee toki ulkonäköön, mutta ehkä entistäkin enemmän asenteeseen ja tekemisen meininkiin! Asiantuntevan trainerin olemuksesta heijastuu sekä sisäinen että ulkoinen hyvinvointi.

Tiukka saa olla, muttei tiukkis. Harjoittelusta, syömisestä ja siinä sivussa myös elämästä pitää pystyä nauttimaan. Mielestäni liian tiukkojen rajoitusten, kieltolistojen ja ehdottomuuden eteenpäin vieminen ei kuulu ammattimaisen valmentajan työnkuvaan. Ennemmin tulisi opettaa asiakkaalle pidemmälle kantavia työkaluja, jotka mahdollistavat paremmat valinnat ja uusien terveempien tapojen syntymisen. Tällöin saavutetut tulokset on mahdollista säilyttää läpi elämän. Mitä sitten jos silloin tällöin nukkuu huonosti, skippaa treenin tai nappaa lasillisen valkkaria iltapuuron kanssa? Tietynlainen rentous tulisi sallia sekä asiakkaalle että trainerille itselleen.

Asiantuntijuuteen kuuluu mielestäni myös jatkuva halu oppia, kehittyä ja kouluttautua lisää. Aina voi parantaa tekniikoita, opiskella ohjaamista ja laajentaa omaa osaamista. Valmennuksen tulee olla kestävällä pohjalla ja omien sanojensa takana tulee pystyä seisomaan. Virheen sattuessa hyvä pt myöntää virheensä ja korjaa tilanteen. Mielestäni juurikin kritiikin käsittely, tiedonjano sekä halu kehittyä ovat erona hyvän ja loistavan valmentajan välillä.

Siinäpä siis hieman tavoitteita, sillä aion tosiaan olla kuvailemani kaltainen ammattilainen.
Voit seurata matkaani ja ajatuksiani kohti personal traineriyttä instagrammista @heidiaalt sekä täällä blogissa tägillä Spartangearpt! Uusimmat postaukset päivittyvät myös blogin Facebook-sivulle.
Millaisia kokemuksia sinulla on henkilökohtaisista valmentajista? Onko jotain lisättävää ylläolevaan listaan? Heitähän toki kommenttia boksiin! :)

Spartangear PT vklo4: Bodyweight training & ravinto

Hui, miten aika kiitääkään eteenpäin! Saavutimme jo puolivälin rajapyykin Spartan Gearin personal trainer -koulutuksessa. Viime kerralla perehdyimme bodyweight trainingin ja ravitsemuksen saloihin. Oltiin siis todellakin juuri siellä minun mukavuusalueellani! Kouluttajana toimi tällä kertaa fitnessurheilija Eveliina "Eevsku" Tistelgren. Hän oli aikamoinen energiapakkaus, jopa vielä kisadieetin loppumetreillä. Ja huhhuh, sitä kehonhallintaa ei voi kuin ihailla!

Mitä siis on bodyweight training? Bodyweight training tarkoittaa nimensä mukaisesti harjoittelua oman kehon painolla. Vastuksena siis vain sinä itse! Kehonpainotreenillä pystyy haastamaan sekä aloittelijan että konkarin kuntoa monipuolisesti, sillä liikkeitä voi helpottaa tai vaikeuttaa vipuvartta muokkaamalla. Käytännössä kehonpainotreenin liikerepertuaariin kuuluvat kaikki erilaiset kyykyt, leuanvedot ja punnerrukset, eläinliikkeet, käsillä- ja päälläseisonnat sekä kaikkien näiden yhdistelmät!

Liikevalikoimaan löytyi itselle muutama uusi variaatio sekä tekniikkaviilausta parista kohdasta. Ihan valtavasti ei uusia juttuja tullut, sillä näitä olen melko paljon itsekin tehnyt omissa treeneissäni. Opetuksellisesta näkökulmasta sain tosi hyviä vinkkejä esimerkiksi käsilläseisonnan ohjeistamiseen, lähinnä liikeprogressioihin liittyen. On nimittäin ihan eri juttu osata itse tehdä, kuin osata opettaa turvallisesti! Kehonpainotreenin lämmittelyyn kuuluvat rannelämmittelyt sekä hartioiden ja rangan liikkuvuusliikkeet pääsivät heti asiakkaideni harjoituksiin sekä jäivät pysyvästi omaan kehonhuoltorutiiniini.

Ravitsemuspuolella kävimme läpi urheiluravitsemuksen perusteita. Hyvä tiivis paketti, jossa ydinkohdat oli tuotu selkeästi esille liikoja hifistelemättä. Perehdyimme myös ravitsemuksen ohella riittävän unen ja levon merkitykseen, käytännön ravintoneuvontaan sekä lisäravinteisiin. Erityisen antoisia olivat jälleen keskustelut ryhmän kesken, esimerkiksi sokeri- ja suklaariippuvuudesta, hahah!

Jaksan edelleen olla ihan valtavan innoissani meidän huikeasta porukastamme! Ihania tyyppejä ja hyviä keskusteluja riittää viikonlopusta toiseen. Hyväntahtoisuudesta loistavana esimerkkinä toimii kurssikaverini Juha, joka vielä pitkän koulutuspäivän jälkeen käsitteli jalkojeni lihaskalvot läpi. Sinne häipyivät lonkkakivut ja nilkan liikkuvuus parani ihan älyttömästi! Jos kropassasi on kummallisia kiristyksiä ja kiputiloja, suosittelen käymään kalvoihin perehtyneen terapeutin vastaanotolla. Olotila on nimittäin aika erilainen, kun keho pääsee liikkumaan kuten pitää!

Badabimbadabum! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa koulutusviikonloppua, jossa syvennämme osaamistamme kehonhuollosta, urheiluvammoista ja anatomiasta. Yllättäen olen taas niin innoissani etten malttaisi odottaa...
Oletko sä kokeillut kehonpainotreeniä? Mitä tykkäsit? :)