Tästä aiheesta on kyselty paljon ja onhan se herättänyt keskustelua mediassakin.
Ajattelin nyt valottaa teille vähän meidän koulutusohjelmaamme!
Opiskelen siis ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa toista vuotta.
Valmistuttuani olen terveystieteiden maisteri ravitsemustieteen pääaineessa.
Opinnot koostuvat perinteisen yliopistotutkinnon tavoin kandi- ja maisterivaiheen opinnoista.
Tutkinto on strukturoitu valmiiksi, eli meillä on tietyt pakolliset kurssit, jotka tulee suorittaa.
Lisäksi on mahdollisuus suorittaa sivuainekokonaisuuksia ja vapaavalintaisia opintoja.
Opetus on pääasiassa luentomuotoista.
Luennot eivät useimmiten ole pakollisia, mutta itse olen kokenut ne hyödyllisiksi.
Toki saa myös lukea materiaalit ja mennä suoraan tenttimään :)
Useissa kursseissa on myös pakollisia harjoitustöitä, joissa täytyy olla paikalla.
Lisäksi on harjoitteluita sekä kandi- että maisterivaiheessa.
Ensimmäinen vuosi ja suuri osa toisestakin vuodesta on pohjatiedon kartuttamista.
Opintoihin kuuluu muun muassa laaja ihmisen fysiologian ja anatomian kurssi, peruskurssit mikrobiologiasta, kemiasta, biokemiasta, solu-ja molekyylibiologiasta sekä toksikologiasta ja farmakologiasta.
Kakkosvuonna perehdytään myös tarkemmin tutkimusten tekemiseen biostatistiikan, tilastollisen ohjelmoinnin, epidemiologian ja yhteiskuntatieteen tutkimusmenetelmät kurssien avulla.
Ravitsemusta käsitteleviä opintoja on tällä hetkellä kertynyt ravitsemustieteen perusteet, ravitsemusterapian perusteet ja ravitsemustilan arviointi, sekä ravintofysiologia. Lisäksi myös Nutrition in the lifecycle sekä elintarvikekurssit 1 ja 2.
Voi olla että unohdan jotain...
Mutta opiskelu ei siis tosiaankaan ole mitään kaloritaulukoiden ulkoa opettelua,
ruokien terveellisyyden pohtimista tai kokkaamista päivästä toiseen.
Kaikkien noiden kurssien on tarkoitus on luoda kattava pohjatieto ravitsemuksesta. Odotin opiskelun alkaessa, että meillä olisi heti hirmuinen määrä ravintoon liittyviä kursseja. Aluksi tuntui hiukan hassulta opiskella kemiaa, biokemiaa ja tilastotieteen alkeita, sillä en tajunnut sen edistävän myöhempää opiskelua ja ymmärrystä.
Mutta kyllä nyt on tullut selväksi, että sitä tarvitaan ihan käytännössä esimerkiksi kandintyön tekemisessä. Kyseiset kurssit opettavat lisäksi tieteellistä ja kriittistä ajattelua. Meidät on opetettu tarkastelemaan kriittisesti vastaan tulevia tutkimuksia ja ilmiöitä, sekä kyseenalaistamaan kuulemamme. Myös erilaisten biokemiallisten reaktioiden tunteminen on erittäin tärkeää, jotta voi ymmärtää esimerkiksi elimistön energiantuotantoa. Peruskurssit luovat edellytykset opiskelun jatkamiselle.
Kakkosvuoden keväällä tehdään linjavalinta, jonka jälkeen opinnot alkavat erota toisistaan.
Meillä on valittavina ravitsemusterapia tai elintarvikebiotekniikka.
Ravitsemusterapialinjalla keskitytään nimensä mukaisesti pätevöitymään ravitsemusterapeutin työhön. Ainoastaan Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet voivat käyttää laillistetun ravitsemusterapeutin nimikettä!
Kuitenkin myös terapialinjalta voi työllistyä muuallekin kuin sairaalatyöhön, kuten vaikkapa elintarviketeollisuuden puolelle.
Terapialinjan kursseilla käydään laajasti läpi erilaisia ravitsemukseen vaikuttavia sairauksia, joista suurelle osalle on omistettu oma kurssi. Esimerkkeinä sydän- ja verisuonitaudit, allergiat, syömishäiriöt, munuaissairaudet jne. Lisäksi perehdytään lisää eri ikävaiheiden ravitsemustarpeisiin, esimerkkinä tästä on gerontologian kurssi.
Elintarvikebiotekniikan linjalla puolestaan käsitellään tarkemmin elintarvikeprosesseja, elintarviketurvallisuutta ja laboratoriopuolta.
Kursseilla perehdytään esimerkiksi nutrigenomiikkaan ja valmistusprosesseihin.
Elintarvikebiotekniikkalinjalta työllistytään pääasiassa samoihin paikkoihin kuin terapialinjalta, painottuen kuitenkin teollisuuteen, opetustehtäviin ja tutkimukseen. Myös tältä linjalta valmistunut voi toimia ravitsemusasiantuntijana. Sairaalassa sen sijaan tarvitaan laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys.
Mikä olen tykännyt opiskelusta?
Olen tykännyt ihan hirmuisesti!
Eihän se aina ole helppoa ollut, ei tosiaankaan. Stressaavia aikoja tulee ja menee.
Ensimmäinen syksy oli aikalailla tupaten täynnä ja ajattelin että pääni räjähtää kaikesta uudesta informaatiosta. Innolla on silti menty eteenpäin.
Nyt kun kaupunki ja yliopisto ovat tuttuja, on paljon helpompi keskittyä olennaiseen.
Mielestäni koulutus erittäin kattava ja antaa hyvät valmiudet toimia työelämässä ravitsemuksen asiantuntijana. Koulutuksen päätyttyä käytyjen kurssien ja tiedon määrä on valtava. Vaikka virallisen linjan ravitsemustieteilijöitä paljon parjataankin, itselläni on vankka luotto tähän koulutusalaan!
Olen ylpeä että saan opiskella näin hienoa alaa :)
Nyt on sana vapaa!
Ihan kaikkea en tietenkään saanut tähän tekstiin mahdutettua.
Kysykää ja kommentoikaa :)