Yksilön kokemuksen todistusarvo: Tappaako maito?

Tiedän, melko dramaattinen otsikko. Dramatiikkaa sisältää kuitenkin myös tuleva postaus. Jos olet yhtään herkkä oirekuvailulle, suosittelen lämpimästi siirtymään suoraan loppupohdintaan.

Mitä jos kaikki luottaisimme yhden ihmisen tuntemuksiin? Näillä perusteilla meillä voisi olla melko erilainen kuva monestakin asiasta. Totta kai yksittäisen ihmisen kokemus on tärkeä, hänelle itselleen nimittäin. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan: Kun haetaan muutosta omaan olotilaan, haetaan usein myös syy-seuraussuhteita omien toimien ja voinnin välillä. Jos tällöin koemme vaikka sen maidon turvottavan, aiheuttavan vatsakipua tai ihon kukkimista, tuntuu ihan loogiselta vähentää sen kulutusta. Ja myös antaa tämä vinkkinä eteen päin kaikille muille samoista oireista kärsiville.
Seuraavissa kappaleissa kerron pienen esimerkin omasta hyvin lyhyeksi jääneestä ihmiskokeestani.

Taustatietona voisin kertoa, että olen pienenä ollut allerginen maidolle. Tämä kuitenkin hiipui vuosien myötä, kuten lasten allergioille usein tapahtuu. Ala-asteen loppupuolella aloin saamaan oireita laktoosista ja siirryin laktoosittomiin tuotteisiin. Kuitenkin myöhemmin Crohnin taudin puhkeamisen ja suoliston huonon kunnon takia herkistyin uudelleen maitotuotteille. Yksi kerrallaan kaikki maitotuotteet tippuivat pois ruokailustani. Näin olen hyvin pärjännyt tähän päivään asti, jo noin kolme vuotta. Suoliston kunnon paranemisen myötä olen päässyt palauttamaan monia ruokia päivittäiseen ruokailuuni. Olen pystynyt syömään ruokia, joita en voinut aiemmin edes kuvitella maistavani, esimerkiksi nektariinia, papuja ja seesaminsiemeniä. Loogisena jatkumona ajattelin sitten, että no repäistäänpä oikein kunnolla. Päätin siis testata luonnonjogurttia.

Ekan kerran jälkeen ei mitään. Olin aika iloinen, tämähän vapauttaisi ruokailua ihan suunnattoman paljon! Ehdin jo suunnitella päässäni noin kaksikymmentä reseptiä luonnonjogurtista. Joten maistoin sitten seuraavanakin päivänä. Big mistake.
Allergisten reaktioiden kehittyminen voi viedä jopa sen 24 tuntia. Tämä oli jotenkin päässyt unohtumaan jogurttihöyryissäni. Kärsin kolme päivää aika järisyttävistä vatsakivuista. Uloste oli kokonaan sellaista verensekaista limaa ja pompin vessassa noin tunnin välein. Suolisto ärtyi todella pahasti ja syöminen vain lisäsi pahan olon tunnetta sekä vatsakipua. Oksetus ja kuvotus oli lähes jatkuvaa, pahentuen erityisesti liikkuessa. Lopulta sitten nousi matala kuume, ehkä enemmänkin sellaista lämpöilyä.

Jos siis luottaisin yhden hengen ihmiskokeisiin, mitä tämä kertoisi? Sen perusteella olisin varma, ettei maito sovellu ihmisravinnoksi, eihän se tehnyt minulle muuta kuin pahaa. Jos uskoisin, että maidon nauttiminen tekee saman kaikille muille, en tietenkään voisi suositella sitä.

Mutta eivät ruoka-aineet vaikuta meihin kaikkiin samalla tavalla. Maito ei sovellu juuri minulle - minulla on taustalla allergioita ja suolistosairaus.

Isälleni puolestaan punainen liha ei sovellu huonon sulavuuden vuoksi - hänellä on myös Crohn.

Äitini ei voi syödä kalaa tai pähkinöitä, sillä ne saavat nielun ja korvat kutisemaan - hänellä on allergia.

Ystäväni ei voi käyttää heraproteiinia, sillä se saa hänen verensokerinsa kohoamaan järjettömiin lukemiin - hänellä on diabetes.

Toiselle ystävälleni sipuli, kaalit ja palkokasvit saavat mahan sekaisin - hänellä on ärtyvän suolen oireyhtymä.

Jos luottaisimme yksilön kokemuksiin, voisimme päätellä kaikkien edellä lueteltujen ruoka-aineiden olevan jollain tavalla haitallisia. Totuushan on, että maailmasta kyllä löytyy erilaisia herkkyyksiä ja intoleransseja vaikka mille. Kuitenkaan kenenkään tomaattiallergia ei tee tomaatista vaarallista eikä kofeiiniherkkyys kahvista jonkin sortin myrkkyä.
Meissä on yksilöllisiä eroavaisuuksia. Kuitenkin tulisi muistaa, että valtaosalle suomalaisista sopii niin sanotusti kaikki. Vain melko pieni marginaali saa oireita yhdestä tai useammasta ruoasta. Usein tämä pieni marginaali kuitenkin puhuu asiasta enemmän. Vai kuinka usein kuulee ihmisten juttelevan, että miten tänäkin aamuna se ruisleipä sopii vatsalle ihan hyvin tai miten ei tule yhtään vatsa kipeäksi, kun syö jogurttia hedelmillä?

On myös ihan normaalia, ettei vatsa ole illalla ihan yhtä litteä kuin aamulla. Keskivertoihminen syö päivässä aikamoisen lastillisen ruokaa, totta kai se näkyy vatsan ulkomuodossa iltaan mennessä! Pieni turvotus on osa normaalia suoliston toimintaa, samoin näiden normaalista toiminnasta syntyvien kaasujen ulos päästäminen - toisin sanoen pierut.

Jätin ihan tarkoituksella kommentoimatta erään nimeltä mainitsemattoman julkkisvalmentajan ihmiskoetta. En nimittäin koe että yhdellä ihmisellä toteutettu koe olisi millään tavalla todistusvoimainen. Yhden ihmisen kokemus on aina vain yhden ihmisen kokemus. Sitä ei voi yleistää koskemaan kaikkia muitakin. Varsinkin jos huomioidaan ihmiskoetta edeltävä ruokavalio, jossa ei ollut maitoa tai viljaa nimeksikään - mitäköhän tapahtuu kun niistä yhtäkkiä tehdään ruokavalion pohja?
Äkilliset dramaattiset muutokset ruokavaliossa yleensä laittavat kehon ja mahan aluksi vähän sekaisin. Mutta keho sopeutuu muutokseen, mikäli taustalla ei ole sairauksia tai yliherkkyyksiä. En usko, että the julkkisvalmentaja tarkoittaa mitään pahaa tempauksillaan. Hänellä lienee vain huono henkilökohtainen kokemus ja sopeutuminen kyseisiin ruoka-aineisiin sekä halu auttaa muita on kova.
Ai vastaus otsikon kysymykseen? Eihän se maito tapa, edes minua. Huonoksi se kyllä voi olon tehdä. Kokeilemalla se selviää myös sun kohdalla: Jos mitään oireita ei näy, niin anna palaa vaan!

Minkälaisia ajatuksia heräsi? Oletteko harrastaneet tälläisiä ihmiskokeita itsellänne? Onko seuraajissa moniruokavammaisia? :)

U-käännös

Joskus on hyvä tehdä kunnon uukkari. Tiedättekö, muuttaa suuntaa ihan ennalta arvaamatta. Mennäkin toiseen suuntaan kuin sinun oletetaan tekevän.

En tiedä onko tämä ilmiö teille tuttu, mutta kerronpa silti! Mulla tulee välillä epämääräistä ahdistusta, josta en yhtään tiedä mistä se johtuu. Saatan viikon tai kaksikin olla ihan omissa maailmoissani, pohdiskellen. En jotenkin saa ajatusten vilinästä kiinni. Saan kiinni vain sen, että jokin ei nyt ole kohdallaan.

Pari viikkoa sitten se naksahti. Olin aivan väsähtänyt päivän jäljiltä, en jaksanut oikeastaan edes puhua. Annoin sen pahan olon vaan purkautua. Itkin ja itkin, enkä tiennyt miksi. Siinä tunnin märehtimisen kohdalla koin jonkinlaisen valaistuksen.

"Mä en tiedä mihin olen menossa, mitkä on mun tavoitteet tai mitä mä haluan". Tämänkaltainen lause purkautui suustani itkunsekaisin fiiliksin. Ehdin jo miettiä, että eikö ravitsemus sittenkään ole minun juttuni. Mutta ei se ollut niinkään. Koin nimittäin erittäin suuren ristiriidan juuri alkaneen maisterivaiheen ja tulevaisuuden visioni välillä. Korjaisin siis lausahdustani. Tiedän kyllä mitä haluan tulevaisuudeltani, mutta millä keinoin pääsen siihen? Tekoni ja tavoitteeni eivät kohdaneet nykyhetkessä. Tällä hetkellä minulla ei olisi resursseja toteuttaa unelmiani, sillä opintojen, yrittäjyyden ja parisuhteen yhdistelmä kävisi varmasti liian rankaksi joululomaan mennessä.

Minulle kirkastui, etteivät terapialinjan maisteriopinnot ole tällä hetkellä se kanava, joka vie minua eteen päin unelma-ammattiini. Kuuntelin ekoina koulupäivinä luokkakaverieni innostusta tulevista terapiakursseista, miten motivoituneita he olivatkaan. Minun tuntemukseni puolestaan olivat lähinnä ahdistusta tulevasta kaksivuotisesta, sairaalassa tehtävistä harjoittelusta ja tiukasti nidotusta aikataulusta.

Tiedossa siis jonkinasteinen U-käännös opintojen suhteen. Olin jo miettinyt, että jätän leikin kokonaan kesken, kunnes kävin juttelemassa opinto-ohjaajamme kanssa. Lähdin hänen luotaan innosta kiljahdellen ja tanssien! Meille on kuin ihmeen kaupalla tulossa opintosuunnitelman uudistus ensi syksylle, pääsen ikään kuin hyppäämään suoraan siihen. Kuluva syksy ja ensi kevät täyttyvät siis urheiluravitsemuksen opinnoista, kauppatieteiden perusteista, itsenäisestä opiskelusta ja liikunta-alan koulutuksista. Täydellinen paketti liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjälle!

Nyt tosiaan on sellainen ihana innostuspulputus ollut menossa! Kuten mulle monesti käy, innostuksissani teen liikaa juttuja. Työpäivät ovat siis olleet pitkiä, nautinnollisia tosin. Tämä vauhti kuitenkin kostautuu: Pienen hengähdyshetken sattuessa BOOOM flunssaa pukkaa. Tähän tosin liittyy tällä kertaa myös vatsaoireilua, mutta siitä ajattelin jutella toisessa postauksessa.
Mitä teille päin kuuluu? :)

Spartangear PT vklo 6 - Toiminnallista treeniä ja opettamista

Kuten jo viime postauksen lopussa mainitsinkin, kuudes koulutusviikonloppumme oli fyysisesti todella rankka. Kroppa sai paljon uudenlaista ärsykettä, jonka vuoksi treeninjälkeiskolotukset olivat ihan omaa luokkaansa. Viikonloppu oli kooste monista erilaisista toiminnallisen harjoittelun tekniikoista. Antti Nurmen johdolla kertasimme kahvakuulatekniikoita sekä bodyweight harjoitteita. Räjähtävän loikkatreenin saloihin meidät johti entinen yleisurheilija ja nykyinen kamppailu-urheilija Joni Mattila. Leka- ja rengasflippitekniikoista sekä opetusharjoituksista vastasi Ville Rintala, kun taas levypainokertauksesta vastasi huikea kurssikaverimme Johanna Forsström!

Oli todella kivaa päästä ihan vain kertailemaan tekniikoita hieman tutumpien harjoitteiden parissa. Tässä koulutuksessa tulee nimittäin valtavan paljon uutta tietoa ja omaksuttavaa, että viikonloppujen jälkeen pää on ihan täynnä infoa! Harjoittelimme jälleen myös tekniikoiden opettamista, mikä on äärimmäisen hyödyllistä tulevaa ohjaamista varten. Kun muutaman (kymmentä) kertaa järkeilee, selittää ja opastaa jonkin liikkeen, tulee se myös luontevammin ulos asiakastilanteessa!

Bodyweight-harjoittelun keskivartaloliikkeitä, kaverin kantamista ja loikkatreeniä siirryimme treenailemaan läheiselle urheilukentälle. Ai että treeni maistui raittiissa ulkoilmassa auringon paistaessa! Alkulämmittelyn ohessa muun muassa kannoimme neljän poppoissa kaveria ympäri juoksurataa. Joukkueemme Team Kääpiöt oli tietysti nopein ja taatusti kilpailuhenkisin...
Oli hauska huomata, miten hyvän treenin saa aikaan ilman mitään erityisiä välineitä! Kaveria kantamalla, työntämällä, vetämällä ja nostelemalla saa aikaan jo aikamoiset hapotukset jalka- ja vatsaosastolle. Tähän kun lisää erilaiset loikat, hypyt, kyykyt, punnerrukset ja leuanvedot, aletaan olla koko vartalon kattavan treenin äärellä! Porukalla homma on myös taatusti hauskaa, sen verran nauratti olla toisten kannettavana.

Kakkospäivänä ei tosiaan ihan hirveästi naurattanut, sillä lihaskivut olivat melko infernaaliset. Yritin ottaa loikat vähän kevyemmin, sillä räjähtävät pomput kuormittavat tottumatonta elimistöä melko paljon. Ilmeisesti kuitenkin epäonnistuin tässä tavoitteessani, sillä sunnuntaina jalan nostaminenkin oli haastavaa!
Sunnuntai-aamupäivän teemana oli toiminnallinen harjoittelu, tarkemmin sanottuna lekalla lyöminen sekä renkaiden flippaaminen. Ihan supersiistiä puuhaa ja kovaa treeniä! Lekalla lyöminen yhdistää kaikkien keskivartalon lihasten työskentelyn yhdeksi liikkeeksi: Keski- ja ylävartalon kierrolla kohotetaan leka ylös, suoran vatsalihaksen työllä puolestaan rutistetaan mojova isku moukaroitavaan kohteeseen (tässä tapauksessa traktorin renkaaseen). Syvät vatsalihakset ovat tietysti mukana koko liikkeen ajan ylläpitäen selän hyvää asentoa ja tukea!
Rengasflippi oli myös ihan tosi hauska kokemus. Ei ikinä uskoisi, kuinka paljon tämmöinenkin kirppu pystyy kierittämään. Renkaat olivat nimittäin 120kg ja 150kg. Oikealla tekniikalla ja kurssikaverien valvovien silmien avulla tuo isompikin rengas liikkui meillä kaikilla melko mutkattomasti!
Tälle porukalle on aika turha esitellä "leikkimielistä" kilpailua. Saimme oikein kunnon kisat aikaan renkaiden flippaamisessa: Parkkipaikan päästä toiseen ja takaisin, the faster the better. Tiimihenkeä ja sisua löytyy, siitä täydet kymmenen pojoa!

Iltapuolella päivää porukka alkoi olla jo melko valmista kauraa. Puristimme kuitenkin vielä levytankotekniikoiden kertauksen ihanan Johannan johdolla! Kertasimme maastavedon, sumomaastavedon ja kyykyn tekniikat sekä perehdyimme vielä Johannan opastuksella leuanvedon saloihin. Johanna itse kilpailee voimanostossa, joten hän oli omiaan antamaan muutamia tipsejä sekä omien hankaluuksien voittamiseen että liikkeiden ohjaamiseen.

Vaikka viikonloppu olikin yksi raskaimmista, oli se myös erittäin palkitseva. On aina välillä hyvä testailla omia rajoja, jotta muistaa sitten haastaa itseään myös yksin treenatessa! Kun uskoo itseensä, voi siirtää vuoria. Tai ainakin megaisoja traktorin renkaita!
En voi uskoa että meillä on enää kaksi viikonloppua jäljellä. Tänään saamme suorittaa EA-koulutuksen ja huomenna perehdymme mentaalivalmennuksen saloihin. Mielenkiintoinen ja todella tärkeä koulutuskerta siis tulossa!

Spartangear PT vklo 5 - kehonhuoltoa ja urheiluvammoja

Viidennen koulutusviikonlopun meille piti jo anatomian osuudesta tuttu Petri Halonen. Erittäin antoisa viikonloppu piti sisällään erilaisia kehonhuoltotekniikoita, lihastasapainokartoituksen sekä perustiedot urheiluvammoista ja niiden ehkäisystä.

Aloitimme heti tuttuun tapaan lämmittelyllä - miksipä sitä nyt aloittaisi päivän istumalla luennolla? Palauttelimme mieleen alkulämmittelyn peruselementit, kertailimme lihaskalvoketjujen perusharjoitteet ja saimme siten veren virtaamaan. Tämän jälkeen aloitimme koko kehon läpikäymisen foam rollerilla ja triggerpallolla.

Ja se teki kyllä kipeää. Kun oli edellisenä päivänä matkustanut 6 tuntia, huusivat jalat armoa kohdatessaan foam rollerin, kidutuspallosta puhumattakaan. Voin kuintenkin kertoa, että kireydet lähtivät vetelemään siinä rullaillessa! Olimme sitä paitsi kaikki yhtä tuskaisen näköisiä, en ollut ainoa juminen.
Rullailussa on ideana helpottaa lihaskalvoketjujen liukumista suhteessa toisiinsa. Kun kiristävä kohta kalvoketjusta saadaan auottua, paranee samalla koko ketjun liikkuvuus. Tämä selittää muun muassa sen hassun faktan, että jalkapohjien hierominen saattaa parantaa eteentaivutusta jopa useita senttejä! Foam rollerilla voi lihaskalvoketjujen käsittelyn lisäksi myös parantaa lihasten ja sidekudosten aineenvaihduntaa vilkastuttamalla verenvirtausta sekä lymfanestekiertoa edistämällä maitohapon poistumista lihaksista. Toisinsanoen rullailun voisi katsoa edistävän palautumista ja lisäävän liikkuvuutta. Lisäksi se voi toimia (kevyesti tehtynä) myös oivallisena rentoutuskeinona: Kehonhuollolla on saadaan laskettua sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja palautettua kehoa lähemmäs lepotilaa.

Urheiluvammojen osalta kävimme läpi vain yleisimmät. Personal trainerin työn kannalta oleellisempaa on kuitenkin vammojen ennalta ehkäisy: Hyvä harjoitusohjelma, liikkujan liikerajoitusten havaitseminen ja korjaaminen, huolellinen lämmittely ja lihashuolto.
Mieleeni jäi erityisesti eräs dia, jossa eriteltiin hyvin eri kehonosien tarpeet. Esimerkiksi nilkka, lonkka, ranteet sekä rintaranka kaipaavat ensisijaisesti toiminnallista liikkuvuutta. Tällä tarkoitetaan, että nivelet ovat riittävän liikkuvia päivittäisten toimien/treenien suorittamiseen. Mikäli vaikkapa nilkka ei ole riittävän liikkuva, kompensoidaan liike yleensä jostain muualta. Pidemmällä aikavälillä saattaa kehittyä haitallisia liikemalleja, pahimmassa tapauksessa vammoja.
Polvi, lanneranka ja kyynärpäät puolestaan vaativat usein lisää stabiliteettia eli vakautta. Useimmiten tämä saadaan aikaan vahvistamalla niveltä ympäröiviä lihaksia sekä harjoittamalla liikehallintaa kyseisten nivelten alueella.
Kaularanka puolestaan vaatii toiminnallisen liikkuvuuden ja stabiliteetin yhdistelmää. Sen tulee siis olla sekä hyvin liikkuva mutta tuettu. Tähän vaikuttaa oleellisesti pään asento sekä sijoittuminen kaulaan nähden: Usein toimistotyötä tekevillä pää työntyy eteen, aiheuttaen suuren paineen kaularankaan. Niskalihasten venyttämisen sijaan niitä tulisikin ennemmin vahvistaa!
Olkanivel on hieman haasteellinen rakenteensa vuoksi. Lavan stabiliteetin tulisi olla hyvä, samoin olkanivelen toiminnallisen liikkuvuuden. Olkanivel vaatii kaularangan tavoin siis sekä liikkuvuutta että tukea.

Teimme myös useita vetokuminauhoilla toteutettavia aktiivisia liikkuvuusharjoitteita. Vetokumin avulla niveleen saadaan joko lisätukea tai liikkumatilaa, riippuen hieman vedon suunnasta. Omiksi lemppareikseni nousivat lonkan ja nilkan liikkuvuusharjoitteet! Yllä olevassa kuvassa demonstroin nilkan liikkuvuusliikettä Petrin valvovan silmän alla. Hyvää nilkan liikkuvuutta tarvitaan muun muassa sujuvaan kyykkyyn ja rullaavaan juoksuun!
Jos nilkkasi liikkuvuudessa on parannettavaa, testaa oheinen nilkkaharjoite: Nappaa keskivahva vetokumi kiinni tukevaan tolppaan ja kierrä toinen pää nilkkaasi. Kumi saa kiristyä kunnolla eli veto taaksepäin on melko napakka! Lähde sitten pumppaamaan nilkkaa koukkuun ja suoraksi, sekä suoraan eteen että kaarella sisä- ja ulkosyrjän kautta. Jatka tällä tavoin muutama minuutti.
Jo yhdellä kerralla sain palautettua suuren osan kökön vasemman nilkkani liikkuvuudesta! Aika siistiä, eikö?

Seuraavaksi luvassa on viime viikonlopun koulutuksen summausta: Kahvakuulan kertailua, leka- ja rengasflippitekniikoita, loikka- ja porrastreeniä sekä levytankokertausta. Aikamoinen rääkkiviikonloppu, vieläkin lihaksissa tuntuu!

Treeniä, lepoa, töitä, opiskelua

Siltä on näyttänyt viimeisen kuukauden kalenteri. Tällä hetkellä istun junassa Tampereen rautatieasemalla. Suuntana jälleen kerran Turku ja pt-opinnot. Tässä istuskellessani ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia pitkästä aikaa.

En haluaisi sanoa että on ollut kiire. Siitä tulee heti niin negatiivinen kaiku! Ennemmin voisin sanoa, että tekemistä on riittänyt. Ohjauksia on ollut vaihtelevia määriä, siinä viidestä kolmeentoista. Oma personal trainer -toiminta starttaa kunnolla kesän alussa, senkin valmisteluun on uponnut hetki jos toinenkin! Opiskeluun olen laskenut mukaan sekä pt-opinnot että kandintyöhön liittyvät luku-urakat. Kandiseminaari tulikin jo pidettyä viime viikolla, mikä olia aivan valtavan suuri helpotus. En nimittäin jännitä mitään niin paljon kuin ihmisten edessä puhumista! Itse kandintyössä on vielä hippusen korjauksia ja pohdinnan kirjoittelua jäljellä. Ei siis paljon enää, vielä hetken kun jaksaa tiristää niin hommat ovat purkissa.
Kesäksi on myös suunnitteilla vaikka mitä jännää. Älkää siis ristiinnaulitko minua, jos postaukset ovat hieman lyhyempiä tai niitä tipahtelee hieman harvemmin. Tahdon kirjoitella myös teille aina kun joku sopiva aikaikkuna ilmenee!

Nyt hörppäisen vihoviimeiset tilkat kylmettyneestä junakahvista ja alan lukea kirjaa. Ihanaa viikonlopun alkua just sulle!
P.s Kuvassa pientä vinkkausta seuraavasta reseptistä. Mitähän se voisi olla? ;)

Millainen on hyvä personal trainer?

Eilisen huikeat asiakkaat korkeakoululiikunnan Sykettä-trainer palvelussa saivat minut pohtimaan personal trainerin ammattia ja ominaisuuksia. Ohjauksien jälkeen fiilis oli aivan älyttömän hyvä koko päivän! Minulle vahvistui entisestään, että personal trainerin työ on juuri minua varten. Haluan kehittyä yksilövalmennuksessa niin pitkälle kuin voin, yhä paremmaksi ammattilaiseksi.
Myös pt-koulutuksen etenemisen myötä olen alkanut muodostaa yhä vahvemmin omaa näkemystäni hyvästä valmentajasta. Minkälaisia ominaisuuksia hyvällä valmentajalla on, miten hän kohtelee asiakkaita, minkälainen asenne on loistavalla trainerilla?

Mielestäni hyvä valmentaja on asiantunteva ja kouluttautunut. Tekniikat ovat hallussa ja harjoittelussa turvallisuus on keskeisenä lähtökohtana. Miten asiakas voisi kehittyä, jos hän on kokoajan rikki? Harjoittelun suunnittelussa huomioidaan kuntotason ja liikkuvuuden lisäksi myös muu elämä, eikä viiden lapsen yksinhuoltajalle lyödä kymmentä treeniä viikkoon.

Näkemys hyvinvoinnista on kokonaisvaltainen ja laaja. Hyvä valmentaja oikeasti ymmärtää, mihin juuri tällaisella harjoittelulla vaikutetaan ja millainen harjoitusohjelma tukee juuri tämän asiakkaan tavoitetta. Osaaminen yltää muuhunkin kuin käsipainon liikutteluun: Vähintäänkin perustiedot tulisi olla hallussa eri liikuntamuodoista, perussairauksista, ravitsemuksesta ja unesta. Ammattitaitoinen valmentaja myös tunnistaa oman osaamisensa rajat ja osaa tarvittaessa ohjata asiakkaan eteenpäin oikeanlaisen avun löytämiseksi.

Hyvä valmentaja ottaa asiakkaan vastaan yksilönä, ei vain tulonlähteenä. Hän neuvoo, kuuntelee ja on tukeva muutoksessa. Valmentajan tulee osata kaivaa asiakkaasta esiin hänen yksilölliset haasteensa ja kannustaa voittamaan ne. Personal trainerin pitää myös osata kuunnella asiakastaan: Hyväkään harjoitusohjelma ei toimi, jos harjoitukset eivät toteudu. Hyvä valmentaja koettelee asiakkaan rajoja sopivasti ja hyvällä tavalla, tunnistaa milloin voi puskea pidemmälle ja milloin tulee löysätä.

Mielestäni hyvän valmentajan tulee myös olla motivoiva. Elää kuin opettaa. Kannustaa ihmisiä omalla esimerkillään kohti terveellisempiä elämäntapoja. Inspiroida ottamaan hyviä juttuja mukaan omaan arkeen. Tämä pätee toki ulkonäköön, mutta ehkä entistäkin enemmän asenteeseen ja tekemisen meininkiin! Asiantuntevan trainerin olemuksesta heijastuu sekä sisäinen että ulkoinen hyvinvointi.

Tiukka saa olla, muttei tiukkis. Harjoittelusta, syömisestä ja siinä sivussa myös elämästä pitää pystyä nauttimaan. Mielestäni liian tiukkojen rajoitusten, kieltolistojen ja ehdottomuuden eteenpäin vieminen ei kuulu ammattimaisen valmentajan työnkuvaan. Ennemmin tulisi opettaa asiakkaalle pidemmälle kantavia työkaluja, jotka mahdollistavat paremmat valinnat ja uusien terveempien tapojen syntymisen. Tällöin saavutetut tulokset on mahdollista säilyttää läpi elämän. Mitä sitten jos silloin tällöin nukkuu huonosti, skippaa treenin tai nappaa lasillisen valkkaria iltapuuron kanssa? Tietynlainen rentous tulisi sallia sekä asiakkaalle että trainerille itselleen.

Asiantuntijuuteen kuuluu mielestäni myös jatkuva halu oppia, kehittyä ja kouluttautua lisää. Aina voi parantaa tekniikoita, opiskella ohjaamista ja laajentaa omaa osaamista. Valmennuksen tulee olla kestävällä pohjalla ja omien sanojensa takana tulee pystyä seisomaan. Virheen sattuessa hyvä pt myöntää virheensä ja korjaa tilanteen. Mielestäni juurikin kritiikin käsittely, tiedonjano sekä halu kehittyä ovat erona hyvän ja loistavan valmentajan välillä.

Siinäpä siis hieman tavoitteita, sillä aion tosiaan olla kuvailemani kaltainen ammattilainen.
Voit seurata matkaani ja ajatuksiani kohti personal traineriyttä instagrammista @heidiaalt sekä täällä blogissa tägillä Spartangearpt! Uusimmat postaukset päivittyvät myös blogin Facebook-sivulle.
Millaisia kokemuksia sinulla on henkilökohtaisista valmentajista? Onko jotain lisättävää ylläolevaan listaan? Heitähän toki kommenttia boksiin! :)

Spartangear PT vklo3 - anatomiaa, ohjelmointia ja liikkuvuusharjoitteita

Kolmas koulutusviikonloppu piti sisällään paljon opiskelua ihmisen anatomiasta ja harjoittelun ohjelmoinnista. Kouluttajanamme toimi naprapaatti ja alppimaajoukkueen fysiikkavalmentaja Petri Halonen. Älyttömän pätevä, innostava ja taitava puhuja! Lihasten, luiden ja nivelten lisäksi perehdyimme käytännön osuudessa myofaskiaaliseen harjoitteluun. Tässä postauksessa kertailua viikonlopun herättämistä fiiliksistä ja ajatuksista!

Anatomian suhteen ei tullut hirveästi uutta tietoa, sillä vastaavia asioita on tullut opiskeltua sekä ravitsemustieteen että liikuntalääketieteen opinnoissa. Luennot toimivat kuitenkin todella hyvänä kertauksena ja muutama uusi oivalluskin syntyi. Esimerkiksi olkapään rakenteen ymmärsin tällä kertaa huomattavasti paremmin havainnollistavien kuvien ja perusteellisen sanallisen opetuksen siivittämänä.

Mietin viikonlopun aikana paljon lihastasapainoa, sekä omaani että yleisesti. Epätasapaino altistaa helposti vammoille, sillä kireys tai heikkous ohjaa liikemalleja virheelliseen suuntaan. Esimerkiksi kireät takareidet saavat syväkyykyssä selän pyöristymään. Jos taas toinen takareisi on venyvämpi kuin toinen, lähtee lantio kiertymään. Vaikka itselle kyykky tuntuisi normaalilta, saattaa se ulkopuolisen silmään näyttää hullulta vatkaamiselta!
Puolierojen tasoittamisesta ja harjoittelusta vammojen sattuessa tuli myös uutta tietoa. Aina ei tarvitse kaikkea tehdä samanverran molemmille puolille. Jos oikea puoli kropasta kiristää enemmän, onko järkeä hinkata samanverran liikkuvuusharjoitteita myös vasemmalle? Yhtä hyvin voisi tehdä tasoittavasti aina pari enemmän kireämmälle puolelle!
Vamman sattuessa puolestaan tulisi tervettä raajaa harjoittaa mahdollisuuksien mukaan: Hermoston välityksellä nimittäin tapahtuu siirtovaikutus myös liikuntakyvyttömälle puolelle. Lihasepätasapaino korjautuu kyllä, kunhan vammautunutta raajaa pääsee jälleen kuormittamaan normaalisti.
Omassa kropassani havaitsin todella selkeän puolieron oikean ja vasemman välillä. Vasen puoli meni ihan sököksi välilevynpullistuman vuoksi vuosi sitten eikä hermotus ole vieläkään ihan samanlainen kuin oikeassa, liikkuvuudesta puhumattakaan. Kun ongelman tiedostaa, on siihen huomattavasti helpompi puuttua!

Ohjelmointi eli harjoittelun suunnittelu oli todella tarpeellinen osa koulutusviikonloppua. Monenlaisella ohjelmalla ja jaksottelulla voi saada hyviä tuloksia, mutta muutama pääasia tulisi pitää mielessä harjoitusohjelmaa laatiessa. Listasin teille tuohon alle muutaman pääperiaatteen!

• Lepopäivät ja -jaksot selkästi kalenteriin
• Veto- ja työntöliikkeet tasapainoon
• Huoltava ja liikkuvuutta parantava harjoittelu osaksi alkulämmittelyä ja loppuverryttelyä
• Huolella valitut harjoitusliikkeet, jotka tukevat tavoitetta
• Tasaisesti kuormitusta kaikille energia-aineenvaihdunnan osa-alueille (aerobinen, anaerobinen) 
• Harjoittelu ja palautuminen tasapainoon
• Vähemmän on enemmän

Myofaskiaalisesta liikkuvuusharjoittelusta tulen tekemään vielä oman postauksensa! Sen verran hyvin kolahti kyseinen liikkuvuusharjoittelun muoto. Olen itseasissa jälleen Turussa, kauan maltoinkin pysyä poissa... Tänäviikonloppuna on nimittäin luvassa bodyweight trainingia ja ravitsemusasiaa, niiiiin mielenkiintoista! Treeniä siis tiedossa tällä suunnalla, mitäs teidän viikonloppuunne? :)

Spartangear PT vklo2 - Kyykky, maastaveto, penkkipunnerrus

Luvassa olisi koostetta toisesta koulutusviikonlopusta! Aiheenamme oli  ensimmäisenä päivänä levytankoharjoittelu ja toisena sen lisäksi myös yrittäjyys sekä sosiaalinen media. Kouluttajanamme toimi TFW:n Ville Rintala. Mitä kaikkea viikonloppuun sisältyi ja mitä opin? Se selviää tässä postauksessa!

Levytankoharjoittelu piti tänä viikonloppuna sisällään perusliikkeiden tekniikan hiomista ja pari treeniä. Aloittelimme ekan koulutuspäivän huolellisilla lämmittelyillä ja samalla kävimme läpi myös valakyykyn suoritustekniikkaa. Keppijumppaa siis! Päivä jatkui kyykyillä takakyykyn ja etukyykyn muodossa. Ville näytti ensin suoritustekniikan ja korosti keskeisimmät pointit kyseisissä liikkeessä. Tämän jälkeen lähdimme hiomaan kyykkyjämme timanttisiksi tangon ja kaverien valvovien silmäparien kanssa. Suosittelen lämpimästä joko kuvaamaan omaa suoritustekniikkaa tai pyytämään palautetta! Tekemistään voi kehittää vain jos tiedostaa kehityskohteensa.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuuluivat myös maastaveto ja sumomaastaveto. Siellä sekä mimmit että miehet liikuttelivat hurjia rautoja! Niin sitä innostuu, vaikkei maksimipainoihin ollutkaan tarkoitus pyrkiä... Oli hirveän helpottavaa kuulla että oma tekniikka meni ihan nappiin. Takaraivossa on välillä kolkutellut pieni pelko selän uudelleen poksauttamisesta, eikä epävarmuus omasta maastavetotekniikasta ainakaan yhtään huojentanut sitä! Palautteen perusteella tekniikka oli ihan bueno, eli voin hyvillä mielin jatkaa vetelyitä samaa rataa.

Siinä missä sain paljon irti maastavetotekniikan kertaamisesta, penkkitekniikan opettelu avasi ihan uuden ulottuvuuden koko liikkeeseen! Ai sen kuuluu tuntua tältä? Vitsi miten siistiä! Teimme voimanostotyylistä penkkipunnerrusta, jossa selkä on kaarella ja jalat tukevasti maassa. Harvemmin tulee ajatelleeksi, miten monipuolisesti penkkaaminen kuormittaa koko kroppaa. Vai oletko joskus miettinyt pakaroiden jännittämistä tai lapatukea penkkipunnerruksen aikana? Mä ainakin jännitin lapoja niin paljon, että seuraavana päivänä oli koko yläselkä ihan tulessa!

Ekan päivän saldoon kuului myös kaksi treeniä. Treeneissä yhdisteltiin opeteltuja tekniikoita eristävämpiin tukiliikkeisiin. Mielestäni on hienoa, miten myös suoritettujen treenien koostamisesta voi ottaa oppia! Esimerkiksi kyykyn alkulämmittelynä teimme boksihyppyä, toki muiden huolellisten alkulämppäilyjen jälkeen. Tiesitkö, että korokkeelle hyppääminen aktivoi samoja lihaksia kuin kyykky ja voi siten auttaa parantamaan kyykkysuoritustasi? Takakyykkysarjojen jälkeen teimme vielä selän ojennusta ja sumomaastavetoa raskaalla kahvakuulalla. Siinä muuten ihan mainio hanuriliike! Kuulan tulee vain olla tarpeeksi raskas, jotta liikkeen saa tuntumaan kunnolla. Millä oli käytössä 48kg kahvakuula, mutta yhtä hyvin voi käyttää suurta käsipainoa. Hanuri kiittää!

 

Kakkospäivä oli omistettu sekä kuluvan että aiemman koulutusviikonlopun tekniikoiden kertailulle. Teimme opetusharjoituksia ryhmissä ja analysoimme toistemme tekniikoita. Lisäksi Ville veti meille pienen luennon yrittäjyydestä sekä sosiaalisesta mediasta. Saimme ihan todella hyvää keskustelua aikaan oman some-identiteetin määrittelystä. Keskustelemalla oppii monesti paljon enemmän kuin pelkästään kuuntelemalla. Varsinaisesti uutta asiaa ei tullut hirveästi yrittäjyyttä tai somea koskien, muutama kultahippuvinkki jäi kuitenkin takataskuun!
Yllättävän paljon on muistettavaa niin kyykyssä, maastavedoissa kuin erilaisissa punnerruksissakin: core tiukaksi, pakarat aktiivisiksi, lapoihin työtä. Tekniikat opastettiin hyvin hyvin yksinkertaisesti, korostaen sitä mitä tulisi tehdä sen sijaan että kerrottaisiin mitä ei missään nimessä tulisi tehdä. Tälle iso peukku! Kiva huomata olevansa ammattitaitoisten kouluttajien parissa, eikä kysymistä tarvitse epäröidä. Meillä on myös ihan huippu porukka ja todella hyvä ryhmähenki.. Jengiä on vähän kaiken ikäistä ja erilaisilla taustoilla, mikä on todellinen voimavara. Naurua riittää ja palautetta tekemisestä tulee ihan varmasti. Toi kevät tullessaan mitä vain, nämä tyypit tekevät siitä varmasti mahtavaa!

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella antoisa, vaikka pieni reissuväsymys painoikin jo siinä kohtaa! Can't wait till next time! Aiemman koosteen voit käydä lukemassa täältä :)

Spartan Gear PT - viikonloppu 1

Heippahei tyypit!
Tilannehan on nyt se, että olen lomalla. Jihuu! Vaikka työni onkin yksi lemppariasioistani arjessa, on myös kivaa päästä välillä vaihtamaan maisemaa. Olenkin siis nyt hiihtolomareissulla Lahdessa, josta matka jatkuu Helsingin kautta Turkuun. Turussa odottaisikin jo toinen koulutusviikonloppu!
Loman ajanvietoksi ajattelinkin siis kirjoitella teille ensimmäisen koulutusviikonlopun tekemisistä ja tuntemuksista. Molempia oli paljon, sillä viikonloppu oli täynnä uusia ihmisiä ja uudenlaista treeniä!

Koulutus koostuu siis yhteensä kahdeksasta koulutusviikonlopusta. Viikonloput ovat intensiiviä ja täynnä sisältöä. Ensimmäisenä viikonloppuna perehdyimme pääasiassa kahvakuulaharjoitteluun, mutta mukaan mahtui myös kuntopallotreeniä sekä HIIT-harjoituksia. Käytännössä treenasimme aamupäivät erilaisia kahvakuulatekniikoita sekä teimme ennen lounastaukoa lyhyen kovemman treenin. Lounaan jälkeen teimme ohjausharjoituksia joko pareittain tai ryhmässä. Ohjausharjoitteiden jälkeen teimme lisää tekniikkaharjoittelua sekä päivän loppuun HIIT-tyylisen treenin kelkan työntöineen ja kuntoköysineen! Kouluttajinamme toimivat Antti Nurmi ja Ville Rintala. Antin menoa kannattaa muuten seurata instasta @antti_spartan_nurmi. Paljon motivoivaa matskua!

Ensimmäisen viikonlopun jälkeen en voisi olla tyytyväisempi valintaani. Pidin erityisesti päivän päättävistä hullun kovista haastavista treeneistä ja ohjausharjoitteista. On mielestäni erittäin hyvä, että itse ohjaamista harjoitellaan heti alusta alkaen, sillä sehän on juuri se ydin tulevassa toimenkuvassamme! Tekniikoiden opastus on koulutuksessa todella tarkkaa, mistä tykkään myös todella paljon. Miten sitä muuten voisi opettaa tekniikoita muille, jos ei itsekään ole varma millaista liikerataa kyynärpää kulkee?
Lemppariliikkeiksi nousivat erilaiset kahvakuulan paiskimiset eli slämmit, tempaus kuulalla sekä kelkan työntö! Myös köysien paiskiminen oli aika terapeuttista, pääsi purkamaan kaikki aggressiot oikein tehokkaasti samalla kun syke nousi lähelle maksimia. Ulkotreeni oli myös mielettömän hieno kokemus: Raitista ilmaa, lämmittävä aurinko, nouseva syke ja huikeet tyypit ympärillä. Taisinkin kylpeä aikamoisissa adrenaliineissa ja endorfiineissa koko viikonlopun... Ja toistella kyllästymiseen asti että niiin siistiä!! Huikeeta!! Mahtavaa!!

Meillä on tosiaan ihan todella hyvä porukka kasassa. Ollaan erilaisia mutta tavallaan todella samanlaisia! Ryhmähenki oli loistava jo ihan ekana päivänä, mikä lienee melko harvinaista. Ryhmän tuki on varmasti tärkeä kevään aikana, sillä vaikka koulutus on ihan superkivaa, on se myös melkoisen rankka prässi läpi käytäväksi!

Minulle oli myös äärimmäisen tärkeää huomata, että pystyn vetämään todella koviakin treeniviikonloppuja ja yksittäisiä treenejä. Täytyy nimittäin myöntää, että vuoden takaisesta välilevynpullistumasta jäi jonkinasteinen alitajuinen pelko ettei selkä enää kestäkään. Oli kerrassaan huikeaa huomata, että hei mä osaan, pystyn ja jaksan!
Kipua ei ollut ollenkaan väärissä paikoissa, ainoastaan niissä lihaksissa, jotka olivat tehneet työtä. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoitti kaikkia lihaksia, sillä toiminnallinen harjoittelu sattuu olemaan aika kokonaisvaltaisesti kuormittavaa, heheh! Erityisesti epäkkäät, rintalihakset ja vatsalihakset olivat melkoisen napakan tuntuiset...

Palautuminen sujui yllättävän mutkattomasti, mitä nyt kävin yhden jalkatreenin vetämässä liian aikaisin. Jaloissa ei ollut lihaskipua tai -kireyttä, mutta voimaa ei vain löytynyt ollenkaan. Kova treeni vaihtui siis kevyeen jumppailuun, venyttelyyn ja rullailuun! Tuommoisen äärimmäisen kovan treeniviikonlopun jälkeen se pari-kolme päivää lepäilyä olisi erittäinkin suositeltava juttu. Palautumista yritin tukea myös syömällä paljon ja erityisesti hiilihydraatteja. Käytännössä energiansaanti jäi varmasti kulutusta pienemmäksi, sillä koulutuksessa oli melko rajalliset mahdollisuudet aterioinnille. Yritinkin sitten paikkailla energiavajetta vetämällä illalla banaanijätskiä, puuroa ja hirveän keon maapähkinävoita. Syöminen alkoi kyllä käydä ihan työstä, sillä kovien treenien jälkeen ei oikein meinannut ruoka maistua! Seuraavalla kerralla olenkin viisaampi ja aloitan tankkaamisen ajoissa.

Nyt hei saatte vapaan sanan: Olisiko jotain mitä haluatte tietää koulutuksesta tai ekasta viikonlopusta? :) Sen verran vielä täytyy mainita, että kirjoittelen aiheesta ihan vapaasta tahdostani, eikä postauksiin liity minkäänlaista sponsorointia. Ihan omasta kukkarosta on tämä koulutus maksettu!
Jos ei ole kysyttävää, niin kertokaa vaikka mitä teille kuuluu! Lueskelen teidän kommenttejanne mielelläni loma-aktiviteettina :)

Suunnitelmia, haaveita ja tavoitteita vuodelle 2016

Ajattelin koostaa teille pienen katsauksen tulevaan vuoteen! Osa on jo lukkoon lyötyjä tavoitteita, osa on vielä haaveilun asteella. En niinkään fanita uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita on kiva asettaa. Kirjoittelen osa-alueista tarkempia postauksia myös erikseen, joten jos joku juttu kiinnostaa erityisesti, kysy lisää!

TYÖT/KOULU
Tarkoituksena olisi saada mun ekat tutkintotodistukset kevään aikana. Tämähän siis tarkoittaa käytännössä enää kandintyön kirjoittamista ja esittämistä sekä kypsyysnäytettä. Tarvittavat opintopisteet ovatkin olleet kasassa jo viime keväästä lähtien. Vuonna 2016 musta tulee siis TtK. Terveystieteiden Kandidaatti, aika siistiä!

Toinen iso tavoite on läpäistä toiminnallisen harjoittelun PT-koulutus kunnialla. En niinkään tavoittele PT-titteliä, sillä en usko kenenkään olevan valmis yhden kurssin jälkeen. Haluan muodostaa vankan pohjan, jonka päälle voin aina rakentaa lisää ja lisää ammattitaitoa. 

Yksi suuri teema töiden suhteen on myös kuormituksen vähentäminen. Olen järjestänyt keväälle hieman kevyempiä ohjauksia toisessa työpaikassa. Lisäksi ohjaukset painottuvat samoille päiville eli ohjaan ennemmin monta tuntia putkeen. Voi kuulostaa rankemmalta, mutta mielestäni tämä on parempi ratkaisu. Siten saan nimittäin enemmän vapaapäiviä viikkoihini = enemmän aikaa rentoutumiselle!

TREENIT
Pääpainotuksena kevään treeneissä on edelleen kropan kuntouttaminen. Haluan nimittäin olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja terveenä kevään koulutukseen lähtiessäni! Aseinani toimivat fysioterapia, urheiluhieronta, järkevä kuntosalitreeni ja reipas määrä kehonhuoltoa. Pikkuhiljaa aletaan päästä jyvälle ongelmien syntymekanismeista. Yritän ottaa tämän(kin) oppimiskokemuksena, joka tekee musta myöhemmin paremman ammattilaisen.

Alkuvuodesta tavoitteena on peruskunnon kasvattaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä pitkäkestoisia pitää-pystyä-puhumaan-puuskuttamatta treenejä kuntopyörällä sekä pidempiä sarjoja salilla. Treenien teho siis hieman pienenee, mutta kesto pidentyy. Tarkoituksena on parantaa peruskuntoa, jolloin raskas työkin tuntuu vähemmän raskaalta!

Varmaan ikuisena tavoitteenani voisi myös pitää käsitteitä järkevyys&lepo. Treenejä siis sopivasti ja lepoa paljon. Vaikka olisi kuinka kivaa treenata paljon, kovaa ja kokoajan täysillä, ei se pidemmän päälle ole kovin järkevää. Relaksoituminen voisi siis olla ihan hyvä päämäärä. Yksi juttu jonka haluaisin toteutuvan viikottain on jooga jossakin muodossa. Olen nimittäin huomannut joogan tekevän sekä kropalle että pääkopalle hirveän hyvää.

Ulkomuotoon olen tällä hetkellä melkeinpä niin tyytyväinen kun voi naisihminen olla. Ei se tietenkään tarkoita, etteikö voisi kehittyä! Hyvällä fiiliksellä ja hitaasti eteenpäin. Aion siis jatkossakin jatkaa ärsyttävää kohtuus kaikessa -linjausta ja sanoa tiukan ein dieeteille, kehovihalle ja liialliselle peilintuijotukselle. Meillä on vaan yksi ja ainutkertainen keho. Antakaamme sille siis hyvää oloa ja rakkautta myös tulevana vuonna.

 

RUOKA
Yksi mun missioista on ollut jo tovin hiilihydraattien asteittainen lisääminen. Kuvittelin syöväni niitä melko reippaasti, mutta totuus saattoikin olla vähän toinen. Kun on tällainen sähköjänis, joka sinkoilee paikasta toiseen päivät pitkät, tarvitsee sitä energiaakin pikkuisen enemmän. Tämän otan jälleen mielenkiintoisena ihmiskokeena ja seuraan hiilihydraattien lisäämisen vaikutuksia jaksamiseen, vireystilaan ja treeneihin!

Kiireen vähentyessä haluaisin myös panostaa uusien reseptien ideoimiseen ja erilaisten (kasvis)ruokien kokeiluun. Reseptitehdas siis puksuttamaan!

ELÄMÄ/VAPAA-AIKA
Ulkomaan matka jonnekin yksin tai yhdessä olisi yksi haave vuodelle 2016. Tämä tosin riippuu ihan rahatilanteesta ja työmäärästä. Haaveilla kuitenkin saa aina! Jos ei haaveile mistään tai tavoittele mitään, voiko sitä koskaan saavuttaa?

Stressaamisen lopettaminen tai edes vähentäminen järkeviin mittoihin tulee olemaan eräs keskeisimpiä tavoitteitani. Vapaa-ajastani haluan oikeasti oppia nauttimaan. Että se vapaa-aika olisi oikeasti vapaa-aikaa. Aion siis polkaista mielenhallinnan treenit käyntiin. Sitähän sanotaan että kiire on vain mielentila!


Muiden kuin liikuntaharrastusten osalta tahtoisin panostaa valokuvaamiseen. Jossain välissä valokuvaaminen (jos kökköjä puhelinkuvia voi valokuvaamiseksi kutsua) kuului jokaiseen arkipäivääni. Uuden kameran myötä haluaisin myös oikeasti oppia, miten otetaan taidokkaita kuvia. Ja mitä ihmettä tarkoittaa ISO-luku, polttoväli, erilaiset objektiivit, kääk! Oiskohan jossain tälläisille pökkelöille valokuvauskurssia?

Tekemättömyys ois myös siistiä. Että osaisi vain olla tekemättä mitään, ilman että tulee järjettömän huono omatunto. Koska ainahan olisi jotain tehtävää. Jos ei täydelliseen tekemättömyyteen kykene, niin piirtämisen/maalaamisen/lukemisen/värittämisen lisääminen ois varmaan aika zen.

BLOGGAAMINEN
Tiedättekö, mulla on ollut niiiiiiiiin ikävä säännöllistä ja tiheää bloggaustahtia, sekä teitä ihanat lukijat. Haluaisin siis blogin kirjoittelun jälleen luonnolliseksi osaksi arkea. Valokuvaaminen nivoutuu tähän harrastukseen hyvin, sillä tavoitteenani olisi myös saada aikaan kauniimpia kuvia ja kohentaa sitä kautta blogin visuaalista ilmettä!

Myös sisältö kaipaisi mielestäni monipuolisuutta. Asiatekstejä, kuulumisia, treeniä, ruokaa, hyvinvointia. Lisäksi toivoisin, että pystyisin tuomaan persoonaani ja ajatuksiani paremmin esille. Tiedättekö, valottaa enemmän tyypistä täällä ruudun takana?

Heheh, kyllähän noita ilmaantui ihan kiitettävästi! Huomioikaa toki, etten ajatellut millään tavalla ahdistua tavoitteiden saavuttamisesta/saavuttamattomuudesta. En myöskään ajatellut tehdä kaikkea heti vaan ottaa jutut pikkuhiljaa mukaan arkeen. En osaa oikein kuvaillakaan kuinka innolla odotan tulevaa vuotta! Eilen illalla en meinannut saada unta kun kaikki jännyydet pyörivät mielessä...
Mitä odotatte My cup of coffeelta vuonna 2016? :) 
Ja hei mitä ihaninta uutta vuotta! Tehdään siitä ihan huikea!

Miten tehdä unelmista totta?

Oletteko koskaan miettineet mihin tarvitaan unelmia?
Mielestäni ne ovat loistavia kannustimia. Miten sitä muuten elämässä pyrkisi minnekään? Totta kai asioiden edistäjänä voi toimia raha, valta, sosiaalinen hyväksyntä, you name it. Niistä ei kuitenkaan saa samanlaista paloa tekemiseen, kuin unelmien tavoittelusta saa.
Ovatko unelmat vain haaveilua, toteutumattomaksi tarkoitettua höttöä? Eivät ainakaan minulle. Kyllä minullakin on ollut aikoja, jolloin uskoin etten voisi koskaan saavuttaa asioita joita haluan. En oikeastaan edes uskaltanut unelmoida, tuntui että olisin pyytänyt liikaa jo pelkällä ajatuksella.

Olen viime vuosina saavuttanut todella monta pitkään unelmoimaani juttua. Pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä, alaa josta olin haaveillut jo vuosia. Perustin juuri myös oman toiminimen ravitsemusluentoja sekä yksilöllistä neuvontaa varten. Ensimmäinen luento on jo pidetty ja pitkäaikainen haave toteutettu.
Käänsin rakkaan harrastukseni tankotanssin työksi ja saan sen vuoksi tehdä päivittäin työtä jota rakastan. Olin unelmoinut liikunnanohjauksesta jo ennen tuota työtä. Hain itseasiassa Vierumäelle liikunnanohjaajan amk-tutkintoon ravitsemustieteen ohella. Silloin ei pääsykokeissa onnistanut, mutta uskon että kaikelle on tarkoituksensa. En olisi tuolloin ollut vielä valmis ohjaamaan muita. Näin vuosien kuluttua olen kasvanut ihmisenä, oppinut huikean paljon liikunnasta ja sen vaikutuksista kehossa sekä löytänyt vielä kaupan päälle sen oman lajini.
Syksyllä sain laajentaa ohjaamisrepertuaariani korkeakoululiikunnan ohjaajariveissä. Olen ohjannut erilaisia kehonhuoltotunteja ja Street dancea. Voin liikunnanohjaajan työssäni konkreettisesti nähdä miten autan ihmisiä oppimaan lisää omasta kehostaan, joko ihan käytännössä uusien tanssiaskelien muodossa tai syvemmin mielen tasolla. Kehonhuoltotunneilla käynyt vanhempi asiakas oli saanut pitkään vaivanneet olkapäävaivansa kuriin käymällä tunneillani kerran viikossa. Tämän parempaa palautetta ei ohjaaja voisi saada!
Olen aina halunnut tehdä työtä, jolla on itselleni suuri merkitys. Ryhmäliikunnan ohjaamisen lisäksi haluaisin jatkossa tehdä myös yksilöllisempää ohjaustyötä. Eräs suuri unelma onkin toteutumassa keväällä, kun kouluttaudun toiminnallisen harjoittelun personal traineriksi. Tästä matkasta tulen varmasti kertomaan lisää, voin sanoa että en malta pysyä housuissani! Jo pitkään olen tiennyt haluavani olla hyvinvointialan moniosaaja. Tämä koulutus on jälleen yksi askel sitä kohti.

Olenkin tässä pohtinut oman kokemukseni, mitä unelmien toteuttaminen vaatii. Listasin teille alle 6 omaa ajatustani aiheesta.

Konkreettisuus
Muotoile unelmasi mahdollisimman käsin kosketeltavaan muotoon. Mitä haluat saavuttaa? Milloin? Mitä voisit tehdä sen eteen tänään? Unelman voi vaikka kirjoittaa paperille ja tehdä siitä sitä kautta todellisemman. Unohda myös konditionaali haluaisin tekisin sanoisin voisin olisin. Jos olet varma tavoitteestasi, tee se näkyväksi ja kuuluvaksi: Minusta tulee liikunta-alan ammattilainen. Minä menen opiskelemaan ravitsemustiedettä. Minä haluan ohjata ryhmäliikuntaa.

Rohkeus
Unelmien saavuttamiseen tarvitaan yleensä ainakin ripaus rohkeutta. Vaikka tavanomainen, tuttu ja turvallinen saattaa houkuttaa, joskus täytyy vaan heittäytyä. Kuten vaikka muuttaa toiselle puolelle Suomea unelmien opiskelupaikan perässä. Tai perustaa toiminimi vaikka yritysasioissa menee (vielä) sormi suuhun. Tai pitää välivuosi niistä unelmaopinnoista voidakseen järjestää aikaa myös toisten haaveiden täyttymiseen.

Luottamus
Omaan intuitioon kannattaa yleensä luottaa. Tuleeko hyvältä kuullostavasta työtarjouksesta huono fiilis? Eikö opiskeluala tunnukaan omalta jutulta? Uusi treeniohjelma saa aikaan kylmiä väreitä? Vaikka oikealta tuntuva ratkaisu veisi hetkellisesti umpikujaan, yleensä löytyy myös kiertotie kunhan vain jaksaa etsiä. Toisten polku on pidempi ja mutkaisempi harha-askelineen, mutta se ei tarkoita etteikö voisi vielä löytää perille!

Sinnikkyys 
Unelmiensa eteen tulee olla valmis tekemään työtä. Muokkaa arjestasi tavoitteitasi tukevaa. Mieti myös pieniä välitavoitteita matkalle. Mistä tiedät olevasi lähempänä unelman toteutumista? Mitä voisit kehittää, mikä sujuu jo hyvin? Varaudu myös pettymyksiin, takapakkeihin ja alamäkiin. Pienet askeleet oikeaan suuntaan johtavat kyllä jossain vaiheessa oikealle tielle. Alussa päivät voivat olla pitkiä ja hetkittäin saattaa jopa epäillä koko unelmaa. Mutta mikäli tietää tarpeeksi vahvasti mitä haluaa, se toimii kannustimena vaikeampienkin aikojen yli!

Itseensä uskominen
Yksi tärkeimmistä jutuista! Oli unelma sitten pieni tai suuri, usko omaan näkemykseesi. Usko siihen, että kovalla työllä (ja pienellä onnen kantamoisella) voit päästä sinne minne haluat. Mieti kaikkia niitä juttuja, joissa olet jo onnistunut. Mikään ei ole unelmia rikkovampaa kuin negatiivinen sisäinen puhe ja enpystyenosaaeitästäkuitenkaantulemitään. Ei voi koskaan onnistua jos ei edes yritä!

Sitten kun -ajattelun hylkääminen. Elämä on tässä ja nyt. Vaikket ole vielä saavuttanut unelmaasi, nauti matkasta sitä kohti. Siitä innostuksesta kun oletkin taas hippusen lähempänä. Ota vastaan pettymyksen kokemukses, tiedät nyt ainakin mitä et halua. Vaali onnen murusta kun tiedätkin taas hieman selkeämmin mitä haluat. Kun keksit jälleen yhden helpottavan väliaskeleen tai löydät uuden suunnan.

Vaikka käytin tässä postauksessa esimerkkinä työhön ja koulutukseen liittyviä unelmia, pätevät nuo samat ajatukset myös muiden haaveiden toteuttamiseen. Oli se sitten 100kg maastaveto tai muu urheilutavoite, parempi terveydentila, säännöllinen ja terveellisempi syöminen, laihtuminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, uuden taidon opettelu, mitä tahansa.
Nykyisin olen todella kova haaveilija, varsinainen taivaanrannanmaalari. Itselläni on yhtenä haaveena tuottaa laadukkaampaa sisältöä blogiin ja saada postaustahtia jälleen säännöllisemmäksi. Konkreettisesti aion tätä edistää hommaamalla itselleni kameran, järjestämällä alkuvuoden työt järkevämmin ja lisäämällä tätä kautta vapaa-aikaa! Haluan oppia valokuvaamisesta paljon lisää ja tuoda valokuvaamisen jälleen luontevaksi osaksi arkea.
Millaisia jo toteutuneita tai toteutumattomia unelmia teillä on? Heräsikö ajatuksia aiheesta?Pakko ei ole kertoa, mutta tykkään lukea teidän kommenttejanne :)

Perjantai 20.11

Ajattelin raportoida teille nyt vähän erilaisen päivän kulkua... Mulla oli nimittäin eilen vapaapäivä! Tosin käytin senkin hyödyksi tekemällä kandityötä, mutta jäi siellä aikaa myös pelkälle olemiselle. Tästä tuli nyt melkoisen pitkä sepostus, mutta minkäs sille mahtaa että kirjoittaminen on niin kivaa. Lähdetäänpä katselemaan minkälaiselta se eilinen päivä näyttikään!

Herään aamulla suhteellisen pirteänä. Muistaakseni en herännyt yöllä kertaakaan, vaan sain nukuttua yöunet putkeen, jes! Vähän edellisen illan 4 ohjauksen työrupeama muistuttelee itsestään lihaskipujen muodossa. Myös edellisen päivän leuanvedot, ne muutamat, tuntuvat ihan kunnolla.
Kurkkaan kelloa. Miten se voikin aina olla 6.37 kun herään?

 

Keittiössä valkenee kuitenkin traaginen totuus. Kaurahiutaleet ovat loppu! Paistelen siis aamupalaksi munakasta samalla manaten vuoron perään koko maailmaa ja omaa lahopäisyyttäni. Munakkaastakin tulee epämääräinen kokkeli sellaisen kauniin ruokabloggaajien superomeletin sijaan. Möh. Mieli kuitenkin paranee heti kun saan ruokaa nassun eteen. Nälkä on jälleen melkoinen, lienee eilinen päivä mennyt vahingossa liian pienillä energioilla. Kasaan lautaselle lehtikaalimunakkaan lisäksi kurkkua, mandariinia ja persimonin. Avokado maistuu jostain syystä ihan pahalle ja saippualle, sen jätän syömättä. Nälkä ei kuitenkaan lähde vielä tälläkään setillä, joten syön aamiaisen jälkiruoaksi kaurajogurttia puolukoilla, psylliumkuidulla ja kanelilla. Kahvin kera tietysti.

Aamupalan jälkeen alan koota päivän kamppeita kasaan. Sullon treenivaatteet, opiskelukamat ja pikkueväät ensin yhteen laukkuun, josta siirrän ne kahteen erilliseen. Mulla on paha tapa tunkea laukut ääriään myöten täyteen! Yritän päästä siitä eroon.
Ulkona näyttää harmaalta. Päätän piristää päivää valitsemalla mahdollisimman räikeät sukat. Päivästä ei vaan voi tulla huono, kun sukat loistavat neon keltaisina!

Ulkona totean, että onpas kiva kun laitoin talvitakin. Kuopioon nimittäin saapui talvi ja lumi. Pyöräillen matka taittuu nopeasti. Kuuntelen lähestulkoon aina musiikkia samalla kun liikun paikasta toiseen. Soittolista koostuu vain ja ainoastaan mun lempparibiiseistä!
Käyn heittämässä ylimääräiset tavarat ainejärjestön huoneelle. Samalla täytän vesipullon ja keitän vettä mun teemukiin. Kiitän itseäni, että ostin tuollaisen ihanan KeepCupin sateenkaaren värisenä! Sen lisäksi että muki pitää hyvin lämpöä, on se ihan syötävän söpö. Teenä mulla oli tällä kertaa Clipperin mustaherukkateetä.

No niin, epic fail. Yritän kirjautua yliopiston koneelle ja mietin pitkään miksei kone muka hyväksy salasanaani. Virhe ei tosiaan löytynytkään salasanasta vaan käyttäjänimestä: Yritin vahingossa kirjautua sisään instagramtunnuksellani...
Tästä selvittyäni pääsin työn touhuun. Kandintyöni liittyy FODMAP-hiilihydraatteihin sekä niiden terveysvaikutuksiin. Pitkästä aikaa lukeminen tuntuu mielenkiintoiselta. Onhan se nyt siistiä että voin opiskella tämmöisiä juttuja! Tuntuu myös tosi kotoisalta olla taas yliopistolla. Ihanaa nähdä ihmisiä ja höpötellä siinä kirjoittelun lomassa.

Lounaalla vetelen melkoisen suuren annoksen salaattia alá Amica. Salaattipöytä oli itsessään melkoinen FODMAP-pommi. Luettuani juuri monta tuntia näiden hiilihydraattien prebioottisista vaikutuksista, päätän kuitenkin ottaa tietoisen riskin kaalien, sipulien, punajuurten ja herneiden kanssa. Jälkkärikahvien jälkeen palaan kirjoittelun vielä pariksi tunniksi.

Kahden maissa pienen pieni nälkä alkaa tuntua masussa. Käyn jälleen ainejärjestön huoneella nappaamassa pikkumukillisen kahvia, banskun ja pähkinöitä. Rupattelen vielä hetken muiden retikoiden kanssa ennen kuin siirryn ulkoilmaan - varsin hyytävään sellaiseen.
Tiedättekö sen tunteen kun lumisade oikein pistelee kasvoilla? Ja ei meinaa nähdä mitään kun silmiä on vaikea pitää auki? Pääsen kuitenkin suhteellisen kuivana salille asti, kiitos suurihuppuisen talvitakin.

Akateeminen vessaselfie.

 

Salilla olisi vuorossa jalkajumppaa. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä jumppailua, sillä selkäkivun myötä lantion ja keskikropan hallinta on jälleen ihan jostain kuusesta. Opettelen siis uudelleen aktivoimaan oikeita lihaksia, keskityn tarkasti oikeaan tekniikkaan, teen tarvittaessa ilman painoja. Hyvin tekniikkapainotteista treeniä siis! Hiki tulee kuitenkin ja olen siitä ihan fiiliksissä. Vähän hassultahan se tuntuu tehdä yhden jalan prässiä 20 kilolla, mutta ego nurkkaan ja oppimaan! Otan treenin päätteeksi vielä kevyet rullaukset ja venytykset jumpatuille lihaksille. Loppuverryttely hoituu jälleen pyörän satulassa kosteassa räntäsateessa...

Ruokaongelma! Mitä ihmettä sitä söisi, kun kaapissa ei ole valmista ruokaa eikä oikeastaan mitään tee mieli? Aamun puurokriisin jäljiltä jäi hirveä puuronhimo. Päätän siis hyödyntää kaapin perukoilla lojuvat hirssihiutaleet. Iso annos hirssipuuroa riisiproteiinilla ja mustaherukoilla = toimii!

Illan tunnelma on vähintäänkin vapautunut: Vitsi, vapaa-aikaa, voin tehdä mitä vain! Lueskelen blogeja, käyn rauhassa suihkussa, kirjoittelen treenipäiväkirjaa ajan tasalle. Normaalit asiatkin ovat superihania kun ne saa tehdä ilman kiirettä. Puen päälle ihanan pehmeät vaatteet ja kompressiosukat. En siis ole jälleen mitenkään tyylillä pilattu... Pyyhällän vielä läheiseen kauppaan ostamaan niitä kaurahiutaleita sekä aineksia iltaruokaan. Kaupassa kiertelykin on yllättävän kivaa.
Kotona laitan kasvissosekeiton porisemaan. Juureksia pilkkoessani hölisen kämppikseni kanssa. Pilkkominenkin on yllättävän kivaa. Tänään taitaa olla sellainen yllättävän kiva päivä kaikessa tavallisuudessaan.
Keitosta tuleekin tosi hyvää ja lämmittävää. Juuri sellaista kuin kaipasinkin keskelle harmaata iltaa! Ihastelen syödessäni keittiön pöydällä lepäävää kukka-asetelmaa. Ovat ne vaan kauniita hieman rupsahtaneinakin. Keitto lisukkeineen ei ihan riitä viemään nälkää pois. Jälkiruoaksi nappaankin siis vielä mandariinin ja persimonin. Päivän aikana tuli nautittua melkoisen iso kuorma fodmappeja, mikä alkoikin iltaa kohden näkyä ja tuntua vatsassa. Sellainen söpö pieni turvotus ja vatsakipu...

Teemme vielä yhteisen kehonhuoltohetken venytellen ja rullaillen. Loppua kohden se taitaa kuitenkin kääntyä juttelun puolelle. Kehon ja mielen huoltoa siis samassa paketissa! Kokonaisvaltaisesti rentoutuneena onkin sitten hyvä kellahtaa unille. 

Sellainen oli minun perjantaini, ei huono ollenkaan! Latasi kyllä akkuja ihan huolella, taas jaksaa tulevat kiireet. Oli hirveän ihanaa ehtiä myös jutella ihmisten kanssa kunnolla <3
Olen tässä juuri valmistautumassa työpäivään, olisi pari tuntia tanko-ohjausta edessä. Sama setti huomenna + päälle vielä yksi palauttava ilmajooga. Työpäivät ovat kuitenkin aika lyhyitä, muutaman tunnin mittaisia. Ensi viikolla jatkuu jälleen kiireisempi tahti vielä hetkisen aikaa. Jotenkin koko syksy on kulunut tosi nopeasti, enää kuukausi joululomaan!
Hei, mites teidän viikonloppu? :)

Säästäväinen syyskuu

 

Olen tässä kaikessa hiljaisuudessa aloitellut säästäväisen syyskuun.

Tai no säästäväisemmän.

Ja tarkoitan nyt nimenomaan ruokakuluja, ne kun ovat itselleni suuri menoerä.

Tämän kuun ajan tarkkailen vähän enemmän mihin sitä rahaa uppoaa, vertailen kilohintoja, jätän turhimpia asioita ostamatta.

Nälässä ei tosiaan kituutella, syödä pitää jotta jaksaa.

Vähän niitä turhia kuluja vain karsitaan.

Kerään kuitit myös talteen ja kirjaan ylös loppusumman kuukauden päätteeksi.

Siitä seuraa sitten viiltävää analyysiä myöhemmin ;)

 

Olen jo nyt tehnyt huomion, että kyllä se menojen tarkkailu automaattisesti pienentää kulutusta.

En minä ainakaan ehdoin tahdoin halua kirjata ylös kuluttaneeni monen monta euroa viikossa pelkkään kahviin.

Ainejärjestön huoneella voipi keitellä perushyvät suodatinkahvit!

Ei mitään gourmeeta mutta kelpaa.

 

Olen tietysti myös hyödyntänyt opiskelijahintaista ruokailua aina kun olen voinut.

Salaattilinjaston lounas maksaa 2,60€.

Eli kahden ison kahvin verran. Lounaasta.

Not bad!

 

 

 

Tosiaan kalliiden tuotteiden käyttöä pyrin rajoittamaan tai ostan niitä vain alennuksesta.

Onni on iso pakastin <3

Sinne sujahtavat niin alennuslihat kuin isukin poimimat mustikat.

Lisäksi kasviproteiininlähteiden, kuten linssien, papujen ja tofun lisääminen säästää niin kukkaroa kuin ympäristöäkin. Kananmunatkaan eivät ole kalliita.

Mikäli haluaa leikkeleitä, niitäkin löytää usein -30% tarralla varustettuna

 ja kolmen/neljän päivän käyttöajalla.

Myös esimerkiksi pähkinöitä kulutan hippusen aiempaa vähemmän

 ja ostan sieltä mistä halvimmalla saa!

Pirkan cashewpähkinät pikkupusseissa taitavat olla sieltä edullisimmasta päästä.

Myöskin auringonkukansiemenet ovat halpoja.

 

Lisäksi kauden kasvisten suosiminen on vain plussaa.

Tällä hetkellä kannattaa satsata juureksiin, kaaliin ja kotimaisiin omppuihin!

Sekä tietty voi painella metsään poimimaan niitä vihoviimeisiä marjoja :)

Kaurapuurolla muuten paikkaa kätevästi aamu- ja iltapalan pilkkahintaan.

Itse tekemällä saa myös halvalla leipää, mikäli jaksaa nähdä vaivaa ja uhrata aikaa.

Pakastekasvisten kilohintoja kannattaa myös syynätä:

Toisinaan ne tulevat jopa kalliimmiksi kuin tuoreet vastineensa!

 

Onko kenelläkään muulla menossa säästökuukausi?

Mikä on sinun lempparisäästövinkkisi? :)

Ajatuksia työharjoittelusta

 

Ajattelin vähän kertoa työharjottelun aikana heränneistä ajatuksista.

Tein harjoittelun yliopistolla eräässä tutkimuksessa.

En viitsi sen enempää avata tutkimuksen sisältöä, sillä en ole varma kuinka paljon saan kertoa.

Kuitenkin olin tekemisissä ruokapäiväkirjojen kanssa hyvin tiiviisti!

 

Työharjoittelussa ajateltua&opittua:

 

1. Excel on ihan kiva ja hyödyllinen ohjelma.

Todella kätevä ja helppokäyttöinen jopa tällaiselle tekniikan ihmelapselle.

Ja nyt olen tosi hyvä copy-pastessa.

Sopivissa annoksissa erittäinkin miellyttävää puuhaa tuo excelöinti.

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan osioon.

 

2. Excel on perseestä.

Varsinkin kahdeksan tunnin annoksina,

läppärin ruudulta tuijotettuna.

Just saying.

 

3. Avokado ja oliivit ovat muuten hedelmiä.

Ei ehkä tulisi heti mieleen ajatella oliivia hedelmänä?

No sellainen se joka tapauksessa on.

Ne ovat muuten myös Fodmap -hiilihydraatteja.

Samoin kuin mango ja vesimeloni.

 

4. Ihmiset tuntuvat sokeutuvan omalle syömiselleen.

Muutaman ruokapäiväkirjan läpi lukeneena en voi kuin ihmetellä joitain syömismalleja.

Jos päivän aikana tulee syötyä pulla jos toinenkin, huuhdottua ne alas sokeripitoisilla juomilla, litkittyä kahvia litratolkulla ja unohdettua kasvikset täysin, niin luulisi sen soittavan jotain kelloja.

Mietin vain, että eivätkö nämä ihmiset huomaa syövänsä päin persettä?

Eivät vain välitä?

Tiedon puutteestakaan tuskin on kyse.

En usko kenenkään oikeasti kuvittelevan että päivän aterioiden koostaminen pelkistä herkuista on terveydelle hyväksi.

 

Samalla aloin pohtia myös omaa syömistäni.

En jotenkin ajatellut syöväni mitenkään superterveellisesti.

Olin käytännössä sokeutunut omaan ruokailuuni, samalla tavoin kuin tutkimushenkilöt.

Ehkä toisaalta elänkin vähän ravitsemustiedekuplassa:

Tietous ruoasta on lähipiirissäni melko korkealla

 ja arvostus hyvää ja terveellistä ruokaa kohtaan samaten.

Vietän suuren osan ajastani näiden ihmisten kanssa.

Vaikka mekin herkuttelemme, useinkin, on ruokailu mitä luultavimmin huomattavasti keskivertoa terveellisempää.

Vaikka ei edes tunnu että söisi erityisen terveellisesti.

 

 

5. Miten eri tavalla ihmiset voivatkaan syödä.

Tätä minä mietin paljonkin.

Toiset syövät tunnin välein, lähes koko ajan jotain.

Toiset elävät pitkälle päivään pelkän kahvin ja maidon turvin.

On kevyttä aamupalaa, raskasta iltasyömistä.

Ja ihan päin vastaista.

Karppausta ja pelkällä hiilarilla elämistä.

Selkeästi suunniteltua syömistä sekä täysin hallitsematonta sellaista.

Elämäntapagluteenittomuutta ( Geisha-suklaan kohdalla gluteeni on ihan ok)

ja urheilulisäravinteiden käyttöä.

Fatburnerin jälkeen voi mainiosti sitten syödä pullaa.

 

Ja kaikki nämä ihmiset ovat hengissä.

Eivät ehkä niin terveitä kuin voisivat olla, mutta hengissä kuitenkin.

Aloin miettiä, että ehkä ruokailusta on tehty hippasen liian iso juttu viimeaikoina.

Toki terveellinen ravitsemus on erittäin tärkeää energisen olon ja yleisen hyvinvoinnin kannalta.

Aivan varmasti.

Mutta viime aikoina on tuntunut, että nykyään koko ihmisen identiteetti saattaa rakentua ruokavalion varaan. Ruoka on ikään kuin uskonnon korvike - sinut lokeroidaan sen perusteella.

Syöminen on iso nautinto ja suuri osa elämää.

Mutta sen ei tulisi olla elämän keskipiste.

 

 

Kaiken kaikkiaan todella opettavainen kokemus.

Ajatuksia herättävä.