Kuulumisia vai sittenkin sairauskertomus?

Lupasin tosiaan edellisessä postauksessa valottaa vähän tämän hetken kuulumisia ja kuvioita. Toisaalta minun tekisi mieleni kirjoittaa, että hyvää kuuluu! Toisaalta se on täysin totta, mutta toisaalta taas ei. Aloitetaanpa siis ihan alusta.
Periaatteessa voin henkisesti tällä hetkellä paremmin kuin pitkään aikaan. Kehoni on vain alkanut tilttaamaan - pahemman kerran. Loppuvuodesta vatsaoireiluni alkoi jälleen pahentua. En kuitenkaan suostunut hyväksymään kyseistä faktaa vaan yritin jatkaa kasvavan oireilun ja väsymyksen kanssa. Samaan aikaan treenasin kovaa, stressasin töitä ja hirveää määrää opintoja. Sivuutin siis sairauteni pahenemisen lähes kokonaan. Harjoittelin tanssikoulumme joulunäytökseen fyysisesti todella haastavaa koreografiaa. Kroppa oli tukossa ja jatkuvasti kipeä. Lopulta en päässytkään esiintymään, sillä sairastuin pahaan nielutulehdukseen, joka veti sängyn pohjalle yli viikoksi.

Alkuvuodesta treenasin edelleen kovaa ja stressasin entistä enemmän. Joulun pyhät menivät muuttohommissa eikä varsinaista lepoa tullut ollenkaan. Suoritin hullun lailla sivuaineopintoja, pääaineopintoja, kävin töissä ja yritin kirjoittaa kandintyötä. Lähdimme Jyväskylään Bendy Katen tankotanssi workshoppiin. Automatkojen istumisen, kovin kehnon alkulämmittelyn ja voimakkaiden taivutusliikkeiden seurauksena selkäni kipeytyi. Ajattelin sen olevan normaalia, sillä itselläni oli ennenkin käynyt samoin. Tällä kertaa kipu ei kuitenkaan mennyt ohi. En kyennyt istumaan, enkä edes kunnolla kävelemään. Härkäpäisenä kestin viikon kunnes sitten menin lääkäriin.
Lääkärin mielestä syynä ongelmaan olivat heikot selkälihakseni. Lääkitystä kipuun sentään sain ja ohjeeksi liikkua heti kun kipu sallii. Hieman oireet lähtivätkin lieventymään, mutta selkä ei kuitenkaan palautunut normaaliksi. Treenasin edelleen, mutten yhtä kovasti. Kivuttomien liikkeiden määrä väheni kokoajan. Menin YTHS:n lääkärille saadakseni lähetteen fysioterapeutille. Hetken aikaa fysioterapeutti pallotteli erilaisten diagnoosien kanssa, kunnes totesi ammattitaitonsa olevan riittämätön. Hän ohjasi minut asiansa osaavan OMT-fysioterapeutin vastaanotolle. Ensimmäinen diagnoosi oli SI-nivelen lukko sekä lukot L3-L5 välillä. Lukot saatiin auki ja kipu oli poissa päivän pari, ensimmäistä kertaa sitten alkuvuoden.

 

Kipu kuitenkin palasi takaisin kerta toisensa jälkeen. Epäilyttävintä oli jalkojen puutuminen sekä säteilykipu pakarassa, pohkeessa ja jopa varpaissa. Lisäksi olin täysin kyvytön pyöristämään selkää tai edes kääntämään katsetta maahan ilman kyseisiä oireita. Olin itse epäillyt välilevyn pullistumaa jo aiemmin, mutta testit näyttivät negatiivista. Eräänä päivänä kuitenkin putosin tangolta yläselälleni. Ajattelin ettei siinä mitään, vähän tuo vaan tärähti. Jatkoin matkaa fysioterapeutille. Huomasin selän kivun jo matkalla. Tälläkään kertaa perinteisessä jalannostotestissä ei näkynyt mitään. Teimme herkemmän, istualtaan tehtävän hermoratatestin. Sieltähän tuli se positiivinen vaste. Minulla on siis välilevyn pullistuma lannerangan alueella, ennen ristiluuta. Alkuvuoden lääkärikäynneillä lanneranka kuvattiin röntgenillä ja havaittiin madaltuma kyseisessä välilevyssä. Aiemmissa testeissä säteilyoiretta ei ole tullut, sillä ne on tehty selinmakuulta jalkaa nostaen. Olen kuitenkin niin notkea, että pahassakin kipuvaiheessa jalan on voinut tuoda melkein korvaan asti ilman säteilyä.
Seuraavana päivänä en päässyt kävelemään, koska vasen jalka petti alta. Hermokivut olivat järkyttäviä ja mieliala maassa. Olin töistä sairaslomalla enkä saanut liikkua. Tai no sainhan minä kävellä, vesijuosta ja tehdä taaksetaivutuksia. Kevennys kuitenkin auttoi ja pikkuhiljaa selkä lähti kuntoutumaan. Tällä hetkellä se tuntuu jo todella hyvältä, pystyn taivuttamaan ja pyöristämään selkääni ilman kipua. Voitte vaan kuvitella sitä fiilistä kun voi liikkua täysin ilman kipua pitkän tauon jälkeen!

Tämä kaikki on opettanut minulle aivan valtavasti. En ole aiemmin kuunnellut kehoani riittävän tarkasti, vaan olen mennyt kovalla höyryllä eteenpäin. Välilevyn pullistuma ei välttämättä ole yhteydessä kovaan rasitustasoon, sillä sen voi saada vaikka nostaessaan nuppineulaa lattialta. Itse ajattelisin, että kaikki se fyysinen ja henkinen kuorma yhdessä saivat aikaan kyseisen tilanteen. Keho etsii kyllä keinon levätä, jos sitä ei kuuntele. Kehossani oli ja on edelleen huomattavia epätasapainotiloja eri lihasten välillä. Puhumattakaan järkyttävistä lihaskireyksistä ja lantionhallinnan puutteesta. Tiedostan nämä ongelmat ja pyrin jatkuvasti niitä myös kehittämään. Enkä enää pelkää antaa keholleni puhdasta lepoa.

 

Selän nopea kuntoutuminen on tehnyt minut erittäin onnelliseksi, samoin siitä seurannut oppiminen. Voisin kirjoittaa asiasta vielä erillisen tekstin, sillä muuten tästä tulee aivan kilometrin mittainen! Sairaskertomus nimittäin jatkuu...
Seuraavaksi kipuilu iski vasempaan polveeni. Ajattelin ensin sen olevan yhteydessä selkäkipuihin ja sieltä tulleisiin vääriin liikemalleihin. Polvi tuntui jotenkin hassulta, en oikein osannut selittää tunnetta fysioterapeutillekaan. Kipu kuitenkin voimistui ja voimistui. Polvi on aamuisin niin jäykkä ettei se tahdo suoristua tai koukistua kunnolla. Eräänä päivänä turvotus voimistui entisestään: Polvi oli lähes kaksinkertaisen kokoinen toiseen nähden eikä lumpiota erottanut ollenkaan. Siispä taas pika-aikaa YTHS:lle ja piikkiä polveen. Polvi siis punkteerattin eli nivelen sisältä imettiin nestettä valtavalla neulalla. Nesteen poisto auttoi hieman ja liikelaajuus tuntui palaavan. Polvi kuitenkin on ollut edelleen kipeä ja tulehtunut, selkeästi tulikuuma verrattuna toiseen polveen. Olenkin siis hautonut sitä kylmäpussilla ja käyttänyt voltarenia. Asiaa selvitellään ensi viikolla lisää verikokein. Huolestuttavinta tässä on myös muiden nivelten oireilu: Saman tyylistä kipua on varpaissa, sormissa ja toisessa lonkassa.

  

 

Kaikki tämä lääkärissä juokseminen on ollut välillä melkoisen raskasta. Samaan aikaan siis tutkitaan vatsaongelmia, polven kipua ja kuntoutetaan selkää. Ensi viikolle on varattuna verikoe, fysioterapeuttiaika ja gastroentorologian poliklinikka. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen kiitollinen että minut otetaan vakavasti. Että oireet tutkitaan asianmukaisesti eikä vain odoteta ihmeparantumista. Henkisesti olen käynyt pitkän matkan tämän kevään aikana ja luulen että olen löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan. Tiedän nimittäin, että kaikki järjestyy kyllä.

 Voisin valottaa jatkossa tätä ajattelutavoissani tapahtunutta muutosta tarkemmin. Miltä tuntuu kun aktiiviliikkuja ei pääsekään ylös sängystä? Mitä päässä pyörii? Kiinnostaisiko teitä lukea siitä? :)
Ensi vuodelle on lisäksi tiedossa vaikka mitä mielenkiintoista. Meikälikka nimittäin viettää välivuotta!