lauantai 2. heinäkuuta 2016

Juoksuinspiraatiota - miten tehdä juoksemisesta kivaa?


Tehdään tämä heti selväksi. Mä en tosiaan ole mikään juoksija. Menneinä vuosina olen toki juossut monia monia kilometrejä, mutta en oikeastaan ole ihan hirveästi tykännyt hommasta koskaan. Myöhemmin olen jättänyt juoksemiset muille, koska noh, miksi tehdä jotain mistä ei tykkää.
Nyt ohjausten vähennyttyä olen kuitenkin kaivannut jotain muuta treeniä saliharjoittelun ohelle. Faktahan on se, että juokseminen tekee oikeasti ihan hyvää kropalle ja tukee salitreeniä. Voimaharjoittelustakin saa niin paljon enemmän irti, kun aerobisestakin kunnosta pidetään huolta.

Päätin siis motivoitua lenkkeilemään salitreenin ohella. Ja jotta itse motivoituisin, minun tarvitsee tehdä treenistä jollakin tavalla itselleni mieluisaa. Parhaita kannustimia ovat mielestäni kaksi hoota: haastavuus ja hauskuus.
Täytyy ihan tarkentaa alun väittämää, etten tykkää juosta. Ehkä vähän huijasin, nimittäin tykkään kyllä joistakin juoksemisen muodoista. On siistiä juosta kovaa, ylämäkeen. Mäkivedoissa on jotain masokistisen kivaa. Juuri sitä haaveilemaani haastetta.
Polkujuoksu on toinen juoksun alalaji, joka itselleni tuo ärsyyntymisen sijaan mielihyvää. On jännää pomppia kivien ja juurakoiden yli, väistellä puunoksia, seurata maaston muotoja. Juoksemisen hauska puoli on siis löytynyt.


Toki monia on vielä lukemattomia tapoja tehdä lenkkeilystä innostavampaa. Kokosin tuohon alle listan mun omista lempparikeinoista. Mukana myös muutama porkkana niille hetkille kun ei huvittaisi lähteä... Jos lenkki ei siis nappaa, kokeile jotakin seuraavista!

  • Tee välissä lihaskuntoliikkeitä. Erityisesti keskivartalo- ja jalkaharjoitteet ovat helppoja toteuttaa lenkin lomassa. Kokeile vaikka askelkyykkykävelyä, kyykkyhyppyjä, korokkeellenousuja, vatsarutistuksia, lankutuksia, punnerruksia...
  • Vaihtele tempoa. Varsinkin maastossa on kiva juosta Musta tuntuu-juoksua. Eli välillä juosta kovempaa, välillä hölkätä leppoisammin. Ison ylämäen sattuessa voi vaikka kävellä. Ei ehkä tavoitteelliselle juoksijalle se kehittävin lenkkeilytapa, mutta tuo kivaa vaihtelua peruslenkkiin.
  • Musiikkia kehiin. Kokoa soittolista erilaisista ja eritempoisista biiseistä. Juokse musiikin rytmissä ja fiilistele! Toinen vaihtoehto on tietysti kuunnella jotain mielenkiintoista äänikirjaa tai podcastia, jolloin lenkki tulee vedettyä ihan huomaamatta.
  • Testaa sisuasi mäkivedoissa. Valitse joko jyrkkä lyhyt mäki tai loivempi mutta pitkä nousu. Spurttaa täysillä ylös, löntystä alas tasaten hengitystä. toista viitisen kertaa. Ja hei, tää on muuten semmoinen aineenvaihduntabuusti että huhuh! Hellooo never ending hunger.
  • Hölkkää edes kymmenen minuuttia. Jos sen jälkeen ei enää huvita ja on ikävää, voit kääntyä takaisin. Useimmiten juuri se lähteminen on haastavaa. Muutenkaan ei välttämättä tarvitse aina vetää tunnin lenksua, parikymmentäkin minuuttia on jo hyvä!
  • Kokeile aamulenkkiä. Kuulostaa karulta mutta toimii! Mikään ei ole parempi fiilis, kuin ylittää itsensä heti aamutuimaan. Koko päivä starttaa paremmin, energiaa riittää ja olo on lähes euforinen. Muista syödä kuitenkin se aamupala ennen treeniä, niin ei tule nälkäkiukku kesken mäkivedon!
  • Last but not least, kokeile muuttaa sun ajatusmallia. Entä jos et ajattelisikaan lenkkiä treeninä, vaan mahdollisuutena pitää hauskaa? Olen todennut tämän viimeaikoina useasti, mutta ei elämä ole niin vakavaa. Lenkin keskellä voi heittää kärrynpyörää, sheikata bootyä hyvän biisin tahtiin, kiivetä puuhun, pysähtyä katsomaan maisemia, hyppiä portaita, seistä päällään, juosta siksakkia tai mutkia, mitä nyt keksitkin! Aina ei tarvita sitä verenmakua suuhun, riittää että liikut ja hiki tulee.
Onko sulla omia tehokeinoja, joilla maustat juoksulenkkejä? Entä miten huijaat itsesi liikkeelle kun ei huvita? Tell me! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti