Kirsikanpoimintaa

Erilaisia ruokavalioita syntyy kuin sieniä sateella syksyisessä kangasmetsässä.

Vähempikin valinnan vaikeus alkaa pyörryttää.

Miksi tulisi valita yksi ja ainoa ruokavalio?

Paljon hauskempaa on poimia parhaat puolet jokaisesta.

Kuin kirsikat kakusta.

 

En tosiaankaan punnitse ruokiani, syö kellontarkkuudella kanaa, parsakaalia ja riisiä päivästä toiseen tai kieltäydy kaikista herkuista.

Fitnessruokavalioissa on kuitenkin paljon hyvää.

Säännöllinen ateriarytmi tasapainottaa ja rytmittää arkea.

Ennakointi ja eväiden pakkaaminen ei ole huono idea ollenkaan,

kyllähän se nälkä jossain vaiheessa tulee.

Suunnitelmallisuus kannattaa, varsinkin jos tietää tulevan päivän olevan kiireinen.

Kunhan ei ihan niuhottamiseksi mene.

 

Lisäksi perusterveellisten ruoka-aineiden kuten kaurapuuron, vähärasvaisten maitotuotteiden, kasvisten, siipikarjan ja kasviöljyjen suosiminen on aina plussaa.

 

 

En tosiaankaan ole kasvissyöjä, elä pelkillä rehuilla,iduilla ja palkokasveilla.

Mutta kasvisruokailijoilta voi ottaa oppia mitä herkullisimpien kasviruokien valmistukseen!

Kasvisruokapäivä silloin tällöin ei varmaan tee pahaa kenellekään.

Lihaskataboliaakin on turha pelätä, sillä oikein koostetusta kasvisruoasta saa kyllä päivittäisen proteiinin tarpeen kasaa melko mutkattomasti.

Monipuolisuus on valttia;

Erilaiset vegevaihtoehdot tuovat vain lisää mielenkiintoisia makuelämyksiä.

Miksipä en kokeilisi?

 

En tosiaankaan ole raakaruokailija,

 joka juo vain terveyshippismoothieita ja rouskuttaa kilon raakoja vihanneksia päivässä. 

Mutta päivää voi rikastuttaa palasella raakasuklaata

 ja nautiskella pihviaterian jälkiruoaksi raikkaan smoothien.

Haaveilen myös ihkaoikean raakakakun pyöräyttämisestä.

Kuumentamattomat herkut tarjoavat ravinteita sekä sielulle että keholle.

Jälleen yksi tapa tehdä ruokavaliosta monipuolisempi.

 

Eikä tuoreiden kasvisten suosiminenkaan voi toisaalta olla huono juttu.

 

 

En tosiaankaan miellä itseäni paleoviitekehyksen alaiseksi,

vaikka maidoton ja viljaton ruokavalio onkin osa elämääni.

Näiden ruoka-aineiden välttämisen syyt eivät löydy ideologiasta, vaan puhtaasti käytännön syistä.

En kulje etsimässä luonnonlähteitä puhtaamman veden toivossa, vältä palkokasveja lektiinien ja viljaa fytaattien pelossa, en mässäile rasvalla tai eläinproteiinilla.

Mutta paleokokkien keittiöstä voi löytää mitä mielikuvituksekkaimpia kasvislisukkeita.

Myös viljattomaan ruokavalioon sopivia leivonnaisia, makeita ja suolaisia löytyy kattava määrä.

Tämä ilahduttaa yhtä lailla paleon ulkopuolisiakin viljattomasti ruokailevia.

Eipähän tarvitse huolehtia herkuttelun jälkeisistä mahakivuista!

Sitäpaitsi herkuttelu silloin tällöin pitää myös mielen virkeänä.

 

 

Kaikissa ruokavalioissa on hyviä puolia kun oikein etsii.

Siksi onkin mielestäni hyvä harrastaa luovaa kirsikanpoimintaa.

Vähän sieltä, ripaus tuolta, paljon täältä.

Kokonaisuudesta tulee juuri oman näköinen.

 

Mitä ajatuksia teksti teissä herätti?

Onko muita kirsikanpoimijoita? ;)