sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Hiljaisemmat ajat

 
Kuten hidastuneesta postaustahdista voi päätellä, on ollut vähän kiirettä.
En halua ottaa stressiä blogin kirjoittamisesta, sillä tämä on minulle rakas harrastus.
Sen vuoksi otankin reippaasti aikalisän.
Minulla alkaa huomenna työharjoittelu yliopistolla, jonka lisäksi teen kahta vakityötä.
Mikäli meinaan säilyä täysjärkisenä, täytyy jostain karsia.
Lienee sanomattakin selvää ettei karsiminen tapahdu ihmissuhteiden tai treenien kustannuksella? ;)
Saatan toki tulla välillä purkamaan kännykkään kertyvää hurjaa kuvasaldoa
 tai jakamaan yllärireseptejä!
Kuukauden verran on tiukempaa ja sitten alkaa helpottaa.
Silloin onkin taas hyvä aika palailla aktiivisemman kirjoittelun pariin!
Mitä ihaninta kesää juuri sinulle :)

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Sunnuntaiaamun rauhaa - Aamiaiskuvia


 
Pehmeäksi keitetty kananmuna.
Tuoreita hedelmiä.
Jotain täyttävää, jotain raikasta.


 
Soijajogurttia jäisillä mustaherukoilla.
Kaneli-mantelipuuroa banaanilla.
Jotain kylmää, jotain lämmintä.

 
Sekä tuo vakio.
Kahvi mantelimaidolla.
Pelkästään jotain hyvää.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Porkkanakakkumuffinssit

 
Tehdään yksi asia alkuun selväksi.
Minä puhun aina muffinsseista.
En oikein tykkää sanasta muffini.
Olkoonkin sanan virallinen kirjoitusmuoto.
 
Nämä muffinssit sisältävät kaikkea terveellistä.
Ylimakeaa lopputulosta on turha odottaa,
sillä makeus kumpuaa banaaneista.
Makeamman perään olevat voivat toki lorauttaa taikinaan pari ruokalusikallista hunajaa!
Joku voisi kysyä, että mitä iloa on semimakeista muffinsseista?
En oikeastaan halunnutkaan näistä hirmuisen makeita,
 sillä mielessäni siinsivät lähinnä sellaiset välipalamuffinssit.
Koska on kiva syödä leipomuksia välipalaksi.
 
 
Kokeilin tällä kertaa hippikaappini uusinta tulokasta, kvinoajauhoa.
Tuntui toimivan oikein hyvin ja muffinssien rakenteesta tuli oikein kuohkea!
Eikö kaapissa ole kvinoajauhoa?
No problemos!
Voit korvata jauhot täysjyväisillä riisi-, kaura- tai vehnäjauhoilla.
 
Mitä muuta tarvitaan porkkanakakkumaiseen efektiin?
Siis sen ilmiselvän eli porkkanan lisäksi?
Tietysti mausteita!
Porkkanakakkuisuus syntyy kanelilla, inkiväärillä ja kardemummalla.
Tämän jälkeen koti tuoksuu ihanalta. Ehkä vähän jouluisalta.
Mutta yrittäkää unohtaa tuo jouluinen mielleyhtymä, nyt on kesä.

 
Kuorrutetta en tähän hätään lähtenyt kehittelemään.
Halutessaan vähän esteettisimpiä muffinsseja, voi kuorrutteen sekoitella vaikka rahkasta.
Tai sitten voi kokeilla Pipsan innovatiivista reseptiä!
Hyvin nämä kyllä maistuvat sellaisenaankin.

 
Porkkanakakkumuffinssit (8 keskikokoista)
2 pientä kypsää banaania
2 kananmunaa
1,5dl raastettua porkkanaa (1 isohko)
1,5dl kvinoajauhoa (riisijauhoa/täysjyvävehnäjauhoa)
1rkl rypsiöljyä
1,5tl leivinjauhetta
1,5tl ruokasoodaa
1rkl psylliumkuitua
1tl kanelia
1tl inkivääriä
½tl kardemummaa
ripaus suolaa
 
Soseuta banaani kulhossa haarukalla.
Vatkaa joukkoon kananmunat.
Raasta porkkana ja sekoita se taikinaan.
Lisää joukkoon jauhot, rypsiöljy, leivinjauhe, sooda, psylliumkuitu ja mausteet.
Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Paista 175-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.
Kokeile kypsyyttä haarukalla!
 
Nauti lämpimänä aamupalaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi...
Päivän vanhat muffinssit kannattaa pyöräyttää mikron kautta, sillä nämä kuivahtavat melko äkkiä.
 


 
Ihanaa loppuviikkoa!
Olkoon se kovin porkkanakakkumainen.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Mango&vanilja

 
Kyllästyttääkö maustamaton jogurtti?
Houkuttelisivatko kaupan erilaiset makuvaihtoehdot, mutta ei se hirmuinen sokerikuorma?
Kahdessa desissä eli yhdessä pikkupurkissa maustettua jogurttia on 24 grammaa sokeria.
Onhan tuo aika hurja määrä.
Jos noita naukkailee päivittäin, saa sitä piilosokeriakin reippaasti ihan huomaamatta.
Sokeripitoisuutensa vuoksi maustetut jogurtit muistuttavat ennemminkin jälkiruokia...
Voisin puida loputtomiin, että miksi sitä sokeria sitten lisätään niin paljon, mutta jätetään paasaus.
On olemassa ihan konkreettinen ratkaisu:
Kokeile itse maustaa jogurttisi!
 
 
 
Helpoiten maustaminen onnistuu valmiilla hedelmä/marjasoseilla.
Maun voi valita ihan itse, samoin jogurtin ja hedelmäisyyden suhteen.
Lisäksi joukkoon voi lyödä vielä mausteita!
Yksinkertaisuudessaan homma etenee seuraavasti:
Lyö ainekset kippoon haluamissasi suhteissa.
Sekoita.
Nauti!

 
Oma lempparini tällä hetkellä:
Maustamaton soijajogurtti + Bonne mangosose + vaniljajauhe.
Ihan mielettömän herkullinen yhdistelmä!
En ole vielä tähän kyllästynyt, vaikka olen lähes päivittäin tuollaisen kombon vedellyt.
Ja sehän kertoo jo paljon, koska olen kyllästyvää sorttia ;)



 
Lisäksi vielä vähän ihania rouskuteltavia sattumia!
Muita kokeilemisen arvoisia yhdistelmiä:
Mansikka + vanilja
Mansikka + raparperi
Omena + kaneli
Kuningatar (mustikka + vadelma)
Vadelma + lakritsijauhe
Persikka + kardemumma
Banaani + piparkakkumauste
Taatelit/mulperit
Avokado + kaakaojauhe
 
Lisää muut ainekset soseena jogurtin joukkoon tai sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella.
Itseäni eivät ainakaan paakut haittaa!
Onhan kaupan jogurteissakin sattumia?
Voit tosiaan ihan itse päättää oman jogurttimakusi mukaisesti.
 
 
Ole sinäkin oman elämäsi jogurttichef!

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Ehdottomuudesta sallivuuteen

 
Missä vaiheessa voidaan sanoa että ehdottomuus ruokailun suhteen menee niin sanotusti yli?
Ulkopuolelta katsottuna hyvinkin tarkan oloisesti syövä voi tosiasiassa suhtautua ruokaan todella rennosti.
Toisaalta myös herkuttelija voi ajatuksissaan olla itselleen hirveän tuomitseva ja potea huonoa omatuntoa jokaisesta suupalasta.
 



Eräänä päivänä päätät syödä suklaapatukan.
Minkälainen olotila sinut valtaa tämän jälkeen?
Sallivalla asenteella varustettu ihminen kykenee sivuuttamaan tämän ilman suurempia tunnontuskia.
Eipä asiaa tarvitse sen kummemmin miettiä enää syömisen jälkeen.
Paitsi että tulipa hyvä mieli kun sai vähän herkutella.
 
Entäpä herkkuihin ehdottomasti suhtautuva ihminen?
Yksi (mitätön) suklaapatukka koetaan suurenakin repsahduksena,
joka on mahdollisesti pilannut koko terveellisen ruokavalion.
Tällaisesta kielletystä ruoasta tulee hirveä morkkis, eikä nautintokaan sen myötä ole kovin suuri.
 
 
Joka kerta suklaapalasta kieltäytyvää katsellaan usein kulmien alta.
Mielestäni on tervettä kyetä sanomaan, ettei juuri nyt tee mieli.
Siinähän ei ole mitään pahaa!
Entä jos kuitenkin kieltäytyy kerta toisensa jälkeen,
 mutta oikeasti haluaisi vain napsia suklaapalat suuhunsa?
Voidaan toki puhua itsekurista, mutta onko siinä loppujen lopuksi mitään pointtia?
Harvan ruokavalio kaatuu pariin suklaapalaan.
Ei oikeasti kenenkään.
 
 
En toki tarkoita, että kaikkien tulisi ryhtyä hyvillä mielin vetämään suklaapatukoita kaksin käsin.
Lähinnä mietin rajanvetoa terveellisen syömisen ja syömishäiriöksi luokiteltavan ortoreksian välillä.
Ortoreksiassa henkilö pyrkii syömään yliterveellisesti.
Lopulta kuitenkin ajatusmallit saattavat kieroutua ja käsitys terveellisyydestä vääristyy.
Terveellisenä pidetäänkin lopulta vain vaikkapa porkkanoita.
Hän voi pelätä terveytensä romahtavan, mikäli sattuu syömään 20 gramman sijasta 22g pähkinöitä.
Tyypillistä on myös ylitsevuotava terveysvalistus, jonka sairastuneet kohdistavat usein läheisiinsä
Aina syömishäiriö ei kuitenkaan etene niin pitkälle, vaan voi ilmentyä lievemmässä muodossa, vääränlaisesta ruoasta seuraavana ahdistuksena, kontrollointina ja pilkuntarkan ruokavalion noudattamisena.
 
 
Mielestäni erona näiden kahden välillä on juuri tuo sallivuus.
Terveellisesti syövä tietää kyllä mikä on epäterveellistä ja mikä terveellistä.
Hän ei aina vain jaksa välittää.
Mieleltään terve ihminen voi erityistapauksissa valita myös sen epäterveellisemmän vaihtoehdon.
Hän osaa nauttia ruoan mausta
vaikka tietääkin sen olevan energiapitoista, rasvaista, sokerista, mitä vain.
Hän syö hyvällä mielellä silloin kun tekee mieli.
 
Ehdottoman asenteen omaava sen sijaan pyrkii joka ikisellä aterialla optimoimaan ateriansa.
Hän valitsee ravintolassa kevyen salaatin vaikka mieli tekisi pihviä.
Jälkiruoaksi lasi vettä ja musta kahvi,
vaikka mieli haluaisikin suklaata ja latte machiaton.
Hän ajattelee herkkuja paljonkin,
mutta ei salli niitä itselleen.
Jos hän kerrankin tilanteen sanelemana päättää syödä palan kakkua,
nautinto häviää ahdistuksen syövereihin.
 
 
Syömishäiriö voi toisinaan naamioitua tervehenkisen ulkokuoren alle.
Se ei välttämättä näy ulospäin,
mutta kahlitsee ihmisen vangikseen.
Ajatukset sen ulkokuoren alla ratkaisevat.
Mikäli ruoka pyörii mielessä kokoajan, ruoan valmistukseen ja suunnitteluun menee hurjasti aikaa, poikkeamat suunnitellussa ruokavaliossa ahdistavat, spontaani syöminen on mahdotonta ja herkuttelu tuntematon käsite, kannattaa miettiä onko pipo hieman liian kireällä.
Meille on annettu vain yksi elämä ja siitä tulisi nauttia.
Elämä on liian lyhyt jokaisen suupalan vahtaamiseen ja nautinnoista kieltäytymiseen!
 
Herättikö kirjoitus sinussa jotain ajatuksia?
Minkälainen suhtautuminen sinulla on ruokaan?
 

torstai 12. kesäkuuta 2014

Parsaa hollandaise

 
Vitsi mitä herkkujen herkkua!
Käykääpä kurkkimassa reseptiä Laitilan Kanatarhan sivuilta :)
 

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Mantelivoita!

 
Päätinpä sitten säästämisvimmassani pyöräyttää itse mantelivoita.
 
Huhhuh, mikä operaatio!
Surrutteluun meni varmaan lähemmäs tunti
 ja monitoimikoneelle piti antaa välillä huilitaukoja ettei se ihan ylikuumentuisi.
Meinasi myös emäntä vähän ylikuumentua, kun ei hommasta tullut mitään valmista.
 
Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen.
Ja puhumattakaan pienen vaivannäön tuomasta säästöstä!
Kerralla syntyi neljä purkillista mantelivoita, joten ihan heti ei tarvitse uudestaan pyöräytellä.
 
 
Olen aiemmin kirjoitellutkin pähkinävoin surauttelusta tässä postauksessa.
Tällä kertaa käytin 500g kuorellisia manteleita,
 pari desiä vettä ja pari suurta hyppysellistä merisuolaa.
Kaupasta saatavissa valmiissa purnukoissa ei tuota vettä yleensä ole,
 itse lisäsin sen koostumuksen parantamisen vuoksi.
En ole koskaan saanut aikaan samanlaista koostumusta ilman veden/öljyn lisäämistä.
Jos teillä on jotain kikkoja niin kertokaapa kommenttiboksissa ;)
 
Mantelit tulisi saada mahdollisimman hienojakoiseksi jauheeksi ennen veden lisäämistä.
Taikina alkaa paakkuuntua hauskasti, jolloin voi vettä alkaa lirutella joukkoon!
Mantelijauhojen tekeminen on muuten hurjan helppoa tuolla monitoimikoneella :)
 
 
Salaisuutena tässä(kin) reseptissä on kärsivällisyys.
Pieni odotus palkitaan kyllä!
Tahnaa on maltettava pyöritellä kunnes mantelin omat öljyt alkavat irrota.
Mantelit taisivat olla tosi kuivia, sillä tässä meni hirmuisen pitkään.
Suolan lisääminen tuntui auttavan,
mutta voihan olla että se vain sattui samaan aikaan kuin öljyn erottuminen.
 
Vettä kannattaa lisätä sen mukaan, kuinka lirua/paksua mantelivoista haluaa.
Sitten vain tahnat purkkiin ja kaappiin!
Ja muutama lusikallinen suoraan suuhun ;)
 
Sen verran täytyy kyllä sanoa, ettei tuo ihan samalta maistu kuin valmis mantelivoi.
Tai maistuu kyllä yhtä manteliselta, mutta suutuntuma on erilainen.
Jos siis tykkäät erityisesti mantelivoin rakenteesta, tämä resepti ei ehkä ole sinua varten :)
Maku on kuitenkin herkullinen!
 
 
Tarjoile lempiherkkujesi kanssa.
Banaani + mantelivoi + kaneli = täydellisyyttä! <3
 
 
 

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Aurinkoinen kesäpäivä ja persikka-kana-vuohenjuustosalaatti

 
Olipa kerran lämmin ja kaunis kesäpäivä.
Suorastaan kuuma.
Niin kuuma että istuessakin hikoili varmaan litran.
Puhumattakaan kahvin jälkeisestä jälkihiestä.
Mitenkäs nyt päädyin puhumaan hikoilusta.
Aloitetaanpas alusta.
 
Olipa kerran lämmin ja kaunis kesäpäivä.
Juuri sellainen lomapäivän oloinen.
Sellainen, että tekisi mieli vain makoilla riippumatossa, lukea kirjaa, käydä kahlaamassa viileässä järvessä ja haudata kengät jonnekin syvälle kaappiin.
 
Itselläni kesälomiin yhdistyy vahvasti grillaaminen ja raikkaat tuoreet kasvikset.
Nämä yhdistyvät mainiosti kesäisessä salaatissa!
Minulla ei vain ole grilliä, mutta se on toissijainen seikka.
 
Kana siis paistettiin tällä kertaa pannulla.
Lisukkeekseen salaatti sai myös ihanaisen kypsää ja mehukasta persikkaa sekä pehmeää paistettua vuohenjuustoa!
Suolaisuutta ja purutuntumaa annokseen toivat myös aurinkokuivatut tomaatit ja paahdetut pinjansiemenet.
 
Tämä oli mainio lounas niinkin hikiseen päivään.
Raikas, kevyt.
Ja sopivan suolainen.
Täytyyhän suolantarve tyydyttää kun kokoajan hikoilee!
No niin taas lipsuttiin hikipuheisiin.

 
Eli mitä pitikään ostaa?
Broilerin fileetä/suikaleita
Vuohenjuustoa
Tammenlehtisalaattia
Versosekoitusta
Kurkkua
Tomaattia
Paprikaa
Kesäkurpitsaa
Persikkaa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Pinjansiemeniä
 
Paista kananpalat pannulla/grillaa rapeiksi.
Mausta esimerkiksi curryllä ja savupaprikalla!
Kokoa sillä aikaa salaattipohja tammenlehtisalaatista, kurkusta, tomaatista, paprikasta ja persikasta.
Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla.
Kiinnitä jakamaton huomiosi siemeniin,
sillä palaminen tapahtuu hyvin äkkiä.
Ripottele salaattipohjan päälle pinjansiemenet ja aurinkokuivatut tomaatit.
Lisää pannulle öljyä ja paista vuohenjuustokiekkoja hetki molemmin puolin,
kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet kauniit rapsakan pinnan.
Koristele salaatti vielä versosekoituksella ja tarjoile!

 
Maukkaita kesäpäiviä!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Breakfast for two - Aamiaiskuvia

 
Olen tässä viime päivinä hoksannut muutamia jänniä pointteja.
Kuten että syön enemmän kuin monet miehet.

 
Ruokavammaisen ja normaalisti ruokailevan ruokavalion voi yhdistää yllättävänkin kätevästi.
Mitä se normaali ruokavalio sitten tarkoittaakaan.

 
Ruoka on parasta yhdessä nautittuna.
Erityisesti aamupala ja aamukahvi.

 
Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä:
Parempia kuvia saa kun on hyvä kuvaaja ja järkkäri.

 
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Blogi on nyt vähän lomailumoodissa,
mutta yritän ehtiä kirjoitella tasaisesti :)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Vaniljaiset sitruuna-kookospannarit

 
Sitruuna ja vanilja luovat yhdessä herkullisen makuparin.
Kun samaan settiin vielä yhdistetään kookos, saadaan aikaan maukas makukolmikko!
Vanilja korostaa sitruunan kirpeyttä, joka puolestaan täydentää kookoksen pehmeää makua.
Kookos ja vanilja luovat yhdessä vähän kakkumaisen vaikutelman!
 
Entäpä koostumus sitten?
Kuohkea, paksu, hyvin pannukakkumainen.
Kookoshiutaleet tuovat pikanttia pientä purutuntumaa.
Mikäli ei tykkää rouheisemmasta rakenteesta, voi kookoshiutaleet toki jättää pois.

 
Vaniljaiset sitruuna-kookospannarit (3 keskikokoista)
2 kananmunaa
1 kypsä banaani
2rkl kookosjauhoa
1rkl kookoshiutaleita
1,5rkl sitruunamehua + 1tl sitruunan kuorta
1/4tl vaniljaa
paistamiseen kookosöljyä
 
Soseuta banaani kulhossa haarukalla.
Lisää joukkoon kananmunat, kookosjauhot- ja hiutaleet, sitruunamehu ja kuori sekä vanilja.
Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Paista pannulla keskilämmöllä.
Käännä pannarit vasta kun ne ovat kauniin ruskeita toiselta puolelta ja lähes läpikypsiä!

 
Tarjoile esimerkiksi tuoreiden mansikoiden kera!
Myös mustikat sopisivat mainiosti vaniljan ja sitruunan kaveriksi.
Halutessaan voi toki lisätä myös jotain pähkinävoita... ;)

 
Nämä pannukakut maistuvat herkullisilta esimerkiksi sunnuntaibrunssilla tai muuten vaan rauhallisemmalla aamupalalla!
Toisaalta pannarit muodostavat ihanan välipalan myös ennen treeniä :)
Tosi kivaa vaihtelua ihan perus banskupannarille.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Blogimuistelua - Aamiaiskuvia

 
Blogin alkuaikoina, lähes kaksi vuotta sitten, se koostui lähestulkoon pelkästään aamiaiskuvista.
Vaikka useimmiten aamiainen oli samanlainen.
 
Niistä ensimmäisistä suttuisista kuvista on tultu melkoisen pitkälle.
Vai mitä olette mieltä?

 
Aamiaiskuvat ovat edelleenkin minulle tärkeitä.
Aamupala on minulle tärkeä.
Aamupalahehkutus on ollut varmaan tämän blogin kantava voima.
Useimmiten uudet reseptitkin liittyvät tähän lempparivuorokaudenaikaan.
Aamuissa on tunnelmaa ja kauniita kuvia on kiva katsoa.

 
Aamuissa on toivoa.
Se on uuden päivän alku.
Vapaus tehdä tästä(kin) päivästä hyvä, huumaavaa!
Vapaus valita sieltä kaapista juuri sitä mitä tekee nyt mieli.

 
Aamupalat ovat tosiaan muuttuneet vähän vaihtelevammiksi vuosien saatossa.
Olen käynyt läpi munakashurahduksen, pitkän pitkän kaurapuurokauden,
 jogurttivillityksen ja rahkamanian.
Mahtuihan sinne se lihaisampikin vaihe.
 
Nyt aamiaiseni on juuri sitä mitä haluankin.
Iso.
Monipuolinen.
Värikäs.
Sekoitus kaikkea hyvää.
 
 
Ja kahvi, se on tullut jäädäkseen.