torstai 23. heinäkuuta 2015

Kirsikkasuklaamousse

Kerroin juuri lemppariasioita käsittelevässä postauksessa kirsikoiden olevan tämän hetken juttuni. Perusteluna lyhyt ja ytimekäs koska nam <3
Tuo perustelu ei kuitenkaan pidä sisällään sitä faktaa, että olen oikeasti niellyt aivan tavattoman paljon kirsikoita tämän kesän aikana. Lukemattomia rasiallisia! Miten olen oikeasti kaikki edelliset kesät missannut nämä mehevän synkänpunaiset herkut? Olenkin ottanut menetetyt kirsikkakesät kirkkaasti takaisin.


Voisin oikeasti popsia rasiallisen kirsikoita ihan vaan sellaisenaan. Mutta koska kaksi herkkua samassa reseptissä on parempi kuin yksi, saanen esitellä kirsikkasuklaamoussen! Kun ikisuosikki suklaa yhdistyy kausiherkku kirsikkaan, eihän se nyt voi mennä pieleen?

Kirsikkasuklaamousse
 kananmuna
1,5dl kirsikoita kivet poistettuna
1 banaani
½avokado
½rkl (raaka)kaakaojauhetta
1 pala (10-20g) tummaa suklaata
(1tl psylliumkuitua)

Vaahdota kananmuna kevyesti sauvasekoittimella.
Lisää joukkoon kirsikat, mielellään kivet poistettuna.
Mukaan pääsevät myös banaani, avokado ja kaakaojauhe.
Halutessasi voit lisätä joukkoon myös teelusikallisen psylliumkuitua.
Soseuttele ainekset tasaisen kuohkeaksi.
Sulata suklaa mikrossa juoksevaksi.
Lisää moussen joukkoon ja sekoita heti tasaiseksi muutamalla surautuksella.
Tarjoile tuoreiden kirsikoiden ja kahvin kera!


Tadaa! Tosi helppoa ja nopeaa herkkua, joka valmistuu kaapissa valmiiksi lymyävistä hyväätekevistä raaka-aineista. Psyllium ei tosiaan ole välttämätön, se vähän kiinteyttää moussea ja tuo lisää kuitua. Samoin reseptissä voi käyttää tavallista kaakaojauhetta raakakaakaojauheen sijasta. Kananmunaa ei kannata ujostella, se ei reseptin lopputuotteessa enää maistu! Se vain luo koostumuksesta hieman silkkisemmän. Toisaalta kananmuna tuo myös ripauksen lisää ravinteita proteiinin ja vitamiinien muodossa. Jos välttelet kananmunaa, lisää reseptiin liraus valitsemaasi nestettä, esimerkiksi kaura- tai mantelimaitoa.
Ajattelin näin jatkossakin keksiä enemmän reseptejä kaappien perusaineksista. Toki välillä enemmän hippihifistelymeininkiä, mutta pääpaino perusterveellisissä normaaleissa ja aidoissa aineksissa. Onko tässä mitään jujua?


Nautinnollisia herkkuhetkiä! Onko siellä muita kirsikkahöpsähtäneitä? :)
Lähden muuten huomenna kesälomareissuun, eli postauksia tulee luultavammin melko verkaisella tahdilla. Viikonlopun vietän täydessä radiohiljaisuudessa tankotanssileirin merkeissä. Huikeeta! Mikäli haluatte seurata menoani tarkemmin, se onnistuu instagramin välityksellä @heidiaalt!
Nyt voisinkin toivottaa näin hyvissä ajoin ihanaa viikonloppua teille :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

10 REASONS 2 B ME

Life is a journey -blogin Emilia halusi haastaa bloggaajat jakamaan 10 hyvää asiaa itsestään. Todella positiivinen haaste, joka laittaa miettimään niitä omia vahvuuksia! Niihin meidän tulisi keskittyä enemmänkin kaikkien niiden vikojen ja virheiden pohtimisen sijaan. Käykäähän ihmeessä lukemassa myös Emilian teksti. Siinä oli hienosti pohdittu vahvuuksien lisäksi myös omia heikkouksia, ajatusten vaikutusta omaan mieleen sekä itsensä hyväksymistä. Kyllähän me vaan jokainen ollaan ainutlaatuisia ja omien elämiemme supernaisia ja -miehiä!


10 syytä miksi minä olen mahtava nainen just tällaisena:

1. Olen iloinen ja positiivinen.
2. Mulla on hyvä muisti.
3. Olen tosi luova ja kekseliäs.
4. Haluan aina auttaa ja olla ystävällinen. Ajattelen myös muista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.
5. Olen valmis tekemään paljon töitä tavoittelemieni asioiden eteen.
6. Mulla on just tankotanssiin sopiva kroppa. Pieni ja vahva, mutta kuitenkin notkea!
7. Olen voimakastahtoinen ja päättäväinen.
8. Olen utelias ja innokas oppimaan.
9. Uskallan nykyisin olla täysin oma itseni.
10. Pyrin tekemään kaiken suurella sydämellä.

Siinäpä ne kymmenen asiaa, joiden koen olevan omia parhaita puoliani ja joista itse tykkään. Nyt haastaisinkin teidät jatkamaan tätä positiivisten ajatusten vyöryä! Kertokaa itsestänne 10 positiivista asiaa joko postauksen tai kommentin muodossa. Se voi vaatia tovin jos toisenkin mietiskelyä, mutta trust me, se kannattaa!

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Lemppariasioita tällä hetkellä



Kirsikat. Koska nam <3

Kanelikahvi. Eli siis tavallista kahvia + purujen joukkoon kanelia. Kanelin maku ja tuoksu siirtyvät kahviin yllättävän voimakkaasti!

Ne uuniveget. Erityisesti parsakaali. Postauksessa riittävästi ylistystä, joten jätän tässä vähän vähemmälle!


Turkoosi. Ihan sama mikä asia, kunhan se on turkoosi.

Korujen näpertely ja piirtäminen. Pakottavat keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, sillä muuten korusta tulee vinksahtanut ja piirretystä mandalasta vino. Vaikka ei sekään kyllä niin vaarallista ole.

Kynsilakat. Kaikki värikkäät, kimaltavat, koristeelliset. Kynsien laittamiseen pätee vähän sama juttu kuin edelliseen kohtaan: Jos ei keskity, menee ketuiksi koko homma.


Ulkotreenit. Yksin tai kavereiden kanssa. Raikas ulkoilma ja kova treeni on vaan lyömätön yhdistelmä!

Käsilläseisonta. Hirveän vaikeeta! Mutta toisaalta myös palkitsevaa kun näkee edistymisensä.

Ayshat. Olen jostain syystä diggaillut niistä viimeaikoina entistäkin enemmän. Ehkä siksi että ne sujuvat nyt niin hyvin, heheh...


Näiden lempparijuttujen myötä mukavaa maanantaita! Kenellä se on lempparipäivä? ;)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kaksi kasvislisuketta

Ihanaa kesäsunnuntaita! Mitenkäs siellä menee? Täällä menee hyvin, tosin vähän alkaa uupumusta olla näkyvissä kovan työ- ja treeniviikon jäljiltä. Tänään olisi vielä 3 ohjausta ja sitten on kaikki tämän viikon 10 ohjausta taputeltu! Melko paljon on siis tullut vietettyä aikaa RSP:llä, mutta en valita kun työ on niin kivaa. Tämän päivän ohjaukset ovatkin sitten viimeiset ennen lomaa. Jepp, mulla on siis lomaa seuraavat kaksi viikkoa. Olen oikeastaan tuosta parista viikosta reissussa melkein puolitoista, huikeeta!


Oikeastaan tarkoitukseni ei ollut tulla kertomaan kuulumisia, vaan muistutella kasvisten syömisestä myös näin kesällä. Olen nyt pyrkinyt tuon vammavatsani kanssa syömään lähinnä kypsennettyä ruokaa. Ja se onkin onneksi toiminut tosi hyvin! Vaikka kesä olisikin parasta aikaa raikkaille salaateille, en ole niitä juuri kaivannut. Johtuisiko tästä Suomen arktisesta ilmastosta? Ongelmaksi meinasi kuitenkin muodostua ruoanlaiton hidastuminen: Kun aiemmin on vaan tyyliin halkaissut porkkanat kahtia ja vetänyt napaan, kasvisten kypsyttely tuntuu vaivalloiselta siihen verrattuna.
Onneksi tajusin jälleen valmistella suuremman annoksen kerralla, jolloin on helppo vaan kipata veget jääkaapista lautaselle! Tässä olisi siis tarjolla kaksi supersimppeliä kasvislisuketta. En nyt tiedä voiko näitä edes kutsua resepteiksi, koska molemmat vaativat lähinnä kasvisten pilkkomista...


Munakoiso-paprika-kesäkurpitsa
 1 pieni munakoiso
2 paprikaa
1 kesäkurpitsa
öljyä
suolaa ja pippuria

Pilko kasvikset tasakokoisiksi paloiksi, muodolla ei niin väliä.
Kuumenna ISOSSA paistinpannussa reippaasti öljyä.
Lisää kasvikset pannulle ja pienennä levyä keskilämmölle.
Hauduttele rauhassa kunnes munakoiso on hajoamispisteessä = pehmeää.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Sopii erityisen hyvin kanan ja avokadon kanssa!


Porkkana-bataatti-parsakaali
1 iso parsakaali
1 keskikokoinen bataatti
5 porkkanaa
öljyä
suolaa, cayennepippuria

Pilko kasvikset haluamasi kokoisiksi paloiksi.
Mitä suurempia paloja teet, sen kauemmin kypsyminen kestää.
Levitä kasvikset uunipellille ja lorota päälle reippaasti öljyä.
Lisää joukkoon suola ja maltillisesti cayennepippuria.
Möyhi sekaisin.
 Unohda 200-asteiseen uuniin 35-45 minuutiksi.
Nautiskele esimerkiksi jauhelihan tai tofun kera!


Semmoisia herkkusia tällä kertaa! Vielä muutama extravinkki:
1. Käytä suolaa. Se nostaa kasvisten maun ihan eri sfääreihin! Voisin valehtelematta elää tuolla suolaisen rapealla uuniparsakaalilla...
2. Käytä rasvaa. Öljy auttaa pannukasviksia pehmentymään ja uunikasviksia rapeutumaan. Lisäksi kasvisten makuaineet ovat usein rasvaliukoisia. Eli jos ei ole rasvaa = ei ole makua. Ja onhan tässä tietty sekin seikka, että kasvikset ovat tosi kevyitä. Jos ei lisää yhtään rasvaa niin energiansaanti jää helposti aika pieneksi ja kohta on taas nälkä.
3. Ole kärsivällinen ja anna kasvisten kypsyä rauhassa. Semmoinen pikkuisen raaka ja nahkea munakoiso ei ole kovin herkullista.
4. Testaa näitä kasviksia myös kylmänä. Mulla on tosiaan tapana vetää nämä aina seuraavina päivinä ihan suoraan jääkaapista. Niiin hyvää! Varsinkin noi bataatit, mmm...


Tässä postauksessa tuskin tuli mitään mullistavaa uutta tietoa, mutta välillä on toki hyvä muistutella perusasioistakin. Mutta hei, nyt suunvuoro teille! Minkälaisia (kypsiä) kasvishässäköitä te tykkäätte kokkailla? Mullakin ois nimittäin tilaa uusille ideoille ja kokeiluille, mikäli siis jossain vaiheessa kyllästyn tuohon parsakaaliin... Not gonna happend!
Huikeeta viikonloppua just sulle :)  

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Ihmeellinen juttu

Mä alan vakaasti olla sitä mieltä, että erilaisten sairastelujen ja vammojen kierre oli minun kohdallani positiivinen juttu. Voi kuullostaa kammottavalta, enkä tosiaan toivoisi kenellekään välilevynpullistumaa, niveltulehdusta tai suolistosairautta. Onhan kaikki tämä ollut hirmuisen raskasta pääkopalle eikä päivääkään ole mennyt ilman jonkinlaista kipua jossain. Mutta koen saaneeni tästä kaikesta itselleni hirveän paljon, enkä vaihtaisi kokemusta mihinkään jos saisin valita.

Miten muuten olisin ikinä vaivautunut muuttamaan harjoitteluni sisältöä? Vetäisin edelleen kokoajan sata lasissa, kroppaa kuuntelematta. Pelkkää punttia ja tankotreeniä, kehon kolotuksille pitkät haistattaen. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan treenannut monipuolisemmin kuin nyt! Viikkoon kuuluu kevyempiä ja raskaampia treenejä sekä reippaasti kehonhuoltoa. Lajit vaihtelevat tankoilusta akrojoogaan ja puntilla vääntämisestä kehonpaino- ja porrastreeneihin. En olisi ikinä ymmärtänyt monipuolisuuden merkitystä ilman loukkaantumisia. Vaikka kroppa ei vieläkään ole täysin toipunut kaikista vammoista, koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin ennen niitä. Sekä henkisesti että fyysisesti.


Ehkä tärkeämpi kysymys jäi kuitenkin vielä kysymättä. Miksi muuten olisin vaivautunut muuttamaan asennettani? Olen minäkin joskus ollut pienestä valittaja ja oman elämäni mielensäpahoittaja. Asiat oli aina pakko esittää negatiivisen kautta ja piikitellen. Sairastuminen ja sairastaminen opettaa arvostamaan elämän pieniä asioita, niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin. Nykyisin herään jokaikinen päivä iloisena siitä, että saan olla täällä ja tehdä asioita joista tykkään. Olen oppinut että elämä on valintoja. Jokainen pystyy muuttamaan elämänsä suuntaa ja asennetta sitä elämää kohtaan, jos vain niin haluaa.


Tänäkin aamuna olin suunnattoman onnellinen makoillessani sängyssä juomassa aamukahvia. Löhösin siinä tekemättä mitään, yhä vielä flunssaisena ja nenänpielet niistämisestä punaisina. Ihan rauhassa, mietiskellen. Masu oli täynnä herkullista aamupuuroa, johon lisäsin sunnuntain kunniaksi suklaasilmän. Mietin vieläkin torstain kävelylenkkiä, joka päättyi järveen. Toinen jalkani siis lipesi rantakalliolta ja liusuin peba edellä veteen. Hetken siinä istuin hölmistyneenä levän keskellä, kunnes aloin nauraa. Isoon ääneen ja kuuluvasti. Olihan siinä tilanteessa jotain huikean hauskaa. Huvitusta herätin varmasti myös vastaan kävelevissä ihmisissä, kun kävelin märissä housuissa kaupungin katuja kotiin päin.
Saatoin nauraa tuolle kokemukselle vielä tänäkin aamuna yksinäni hiljaisessa kämpässä. Yllätyksettömyydestään huolimatta tämä aamu oli yksi parhaista aikoihin! Olisinko jälleen oppinut nauttimaan ihan vaan omasta seurastani, kuukausien tauon jälkeen? Huikeeta.
 
Minä uskon, että jokainen koettelemus tulee vastaan syystä. Niiden on tarkoitus opettaa ja kasvattaa, opastaa oikeaan suuntaan. Joskus taakka voi tuntua liian raskaalta kantaa, eikä silloin toisten 'no kyllä se siitä' -lohduttelut paljon auta. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Ei ehkä siihen suuntaan kuin aluksi luulit ja toivoit, mutta kyllä ne järjestyvät. Vaikka tapahtuman hetkellä voisi tuntua kurjalta, kokemuksen myötä olet aina vahvempi.


Kuulkaas, elämä on ihmeellinen juttu. Ei hukata sitä negatiivisuuteen tai kehonkuritukseen. Koska vaikka elämä on ihmeellinen, on se myös lyhyt. Se voi olla ohi hujauksessa. Vaalitaan niitä ihania hetkiä ja sitä jokaisen elämän tärkeintä ihmistä, sinua!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Vadelma-laku smoothie


Boooom! Nostalgiaa. Muistatteko irtokarkkilaarista ne isot ja kovat vadelmalakusalmiakkikarkit? Sellaiset vähän kuutiomaiset, joiden sisällä oli kirpeää jauhetta. Ne olivat imeskeltäviä ja jos niitä söi liikaa, oli kitalaessa haavoja.
Ne oli joskus mun lempparikarkkeja. Sinänsä hassua, koska en ihan hirveästi tykkää lakritsista tai salmiakista. Korjaan, en siis yhtään tykkää. Mutta ne karkit olivat parhaita.
Mulla on ollut purkillinen lakritsinjuurijauhetta käyttämättömänä hyllyssä, noh, ties kuinka kauan. Ajattelin että däääääm, nyt on pakko keksiä sille edes joku käyttötarkoitus. Mietin mahdollisia makupareja. En keksinyt oikein mitään ja asia unohtui. Kunnes sitten törmäsin ihanan Ellan blogissa vadelman ja lakritsin makuisen raakakakun ohjeeseen. Silloin tiesin että tässä se kombo on!
Tein tätä smoothieta ekan kerran tänäaamuna. Eikä kyllä jää viimeiseksi, sen verran voimakkaan fläshbäckin se sai aikaan. 
Käytin vadelmina jo aiemmin valmistamaani vadelma-chiahilloa. Jos sulla ei satu olemaan tätä hilloa valmiina, voit käyttää 1,5dl vadelmia ja ½rkl chiasiemeniä!


Vadelma-laku smoothie
1dl vadelmachiahilloa 
2dl kauramaitoa
½-1½tl lakritsinjuurijauhetta

Soseuta ainekset sauvasekoittimella.
Puolella teelusikallisella lakritsinjuurijauhetta tulee vain vähän lakuista, tosi lakritsin ystävä voisi laittaa jopa puolitoista. Mä menin kultaista keskitietä eli 1tl lakujauhetta.
 

Tää smoothie on tietty myös siitä kiva, että sitä voi syödä vähän enemmän kuin niitä alkuperäisiä karkkeja. Koostumus on nimittäin melkoisen pehmeä eikä varmasti aiheuta kitalaen rikkoutumista... Ja onhan tässä tietysti pikkuisen paremmat ravintoarvotkin!
Sen verran kevyttä kamaa tämä kuitenkin on ettei ainakaan itselleni millään riitä ateriaksi. Ellei sitten saa syödä uudestaan puolen tunnin päästä. Täyttävämpään aamiaiseen voisi siis smoothien lisäksi yhdistää esimerkiksi munakkaan ja kasviksia!


Vadelma-laku, yes or no?

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Vapaapäivien viettoa

Niinhän siinä vaan kävi että kun mulla on useampi vapaapäivä putkeen, tulin kipeäksi. Eilen illalla alkoi jo kurkkua kutitella, tänäaamuna nielussa tuntuu asustelevan iso piikikäs kaktus. Pisteliään kurkun lisäksi niska vaivaa jälleen: Pää ei oikein käänny, kädet eivät nouse vaakatason yläpuolella ja päähän koskee. Särky myös säteilee tuonne vasempaan käteen ja sormet puutuvat. Mmm, ihanaa.



Eilinen oli kuitenkin kipuisaa iltaa lukuunottamatta oikein huisin mukava päivä. Aamulla käytiin kaverin kanssa vetämässä yksinkertainen mutta ytimekäs jalkatreeni. Tämän jälkeen kipin kapin lounaalle ja suihkun kautta kasvohoitoon! Kävin ennen säännöllisesti puhdistuttamassa ihoa kosmetologilla, mutta jotenkin en ole täältä Kuopiosta vielä löytänyt vakiopaikkaa. Nyt taisi kuitenkin tärpätä, sillä kyseinen paikka oli ihan täysi kymppi! Haluaisitteko kuulla lisää tuosta kasvohoidosta ja sen sisällöstä?
Kosmelogin hyperrentouttavan käsittelyn jälkeen heijailin suoraan kampaajalle. Eilen oli siis tosiaan aikamoinen hemmottelupäivä! Mitään mullistavaa ei kampaajalla taaskaan tehty, vähän leikeltiin heikentynyttä latvaa pois ja pikkuisen kerrosteltiin. Viihdyn tällaisessa tukassa parhaiten! Oman värinen, pikkuisen pörrö ja melkoisen pitkä. Tämmöinen luonnonlapsilook...
Hemmottelupäivä tuli tarpeeseen, sillä en ollut aikoihin tuntenut oloani niin rentoutuneeksi kuin noiden parin tunnin jälkeen. Rahaa nuo hoidot tietysti syövät, mutta mielestäni voisi ne summat pöllömminkin käyttää. Itseensä ja hyvään oloon saa panostaa, se harvemmin menee hukkaan!




Karheaa kurkkua olen tänää hoitanut juomalla paljon inkiväärillä maustettua vihreää teetä. Ja lepäämällä. Rakensin tuonne huoneen nurkkaan ihanan pehmeän lepokulmauksen täynnä tyynyjä ja peittoja. Siellä onkin sitten hyvä nautiskella teestä ja odotella parempaa olotilaa.
Keho kertoo levon tarpeestaan, sillä nukuin jo viime yönä kymmenen tunnin yöunet yhtään virkistymättä. Aamulla nuokuin voimakkaasti aamupalapöydän ääressä, ihme etten herännyt pää puurokulhossa. Kahvikin ehti jäähtyä kun sitä hörpin aina siemauksen silloin ja toisen tällöin, sieltä peittojen lomasta. Tän päivän suunnitelmat nollautuivat jo tuon väsyneen aamun johdosta, tarkoituksena olisi keskittyä vain möllöttelyyn ja paranteluun.
Sen verran kuitenkin jaksoin pyllyäni nostaa vällyjen välistä, että kävin alakerran hippikaupassa hakemassa raakasuklaata ja torilta kotimaisia mansikoita. Jos ei näillä eväillä lähde flunssat niin sitten ei millään!
Ja tuo raakasuklaa. Vooooi video kun on hyvää. Kun olen muutenkin ollut ihan superihastunut kirsikoihin tänä kesänä, ei tuo kirsikka-chili yhdistelmä voisi olla yhtään täydellisempi! Isot plussat siitä että chili oikeasti maistuu ja saa pienen poltteen aikaan. Sattumina on myös ihania rusinoita. Muistelenko ihan väärin, että kaakaolla olisi osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia kurkkukipuun?
Voi toki olla, että etsin vain hyvää syytä syödä jäljelle jääneet suklaapalat, heheh.


Mitenkäs teillä on tämä viikko lähtenyt käyntiin? Vai ootteko ees siellä koneiden ääressä? Vai kesälomilla? Ja oottehan jo maistaneet tota suklaata? :)

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Mun tyylinen kukkakimppu


Eikö tuo kähärälehtinen persilja ole tavallaan tosi kaunista? Varret ja säkkäräiset lehdet vihertävät kauniisti keittiössä ja niistä voi halutessaan myös haukata palan. Tähän pätee myös eräs sanonta: Aina silmissä, aina mielessä. Kun yrtit ovat siinä esillä kokoajan keittiötä koristamassa, tulee niitä myös käytettyä. Lasista on helppo napsia lehtivihreää salaattia sulostuttamaan, riisikakun koristeeksi tai ihan muuten vaan, rouskuttelun ilosta. Nuo varret ovat tosi rapsakoita! Tai no, ihan alimmat osat saattavat olla melko puisevia.
Kauneutensa lisäksi yrtit ovat vielä ravinteikkaita ja herkullisia. Jo mainitun lehtivihreän lisäksi yrtit sisältävät paljon vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita. Niitä todellisia superfuudeja! Yrttejä tosin harvemmin tulee syötyä niin suuria määriä, että vitamiinipitoisuuksilla olisi mitään valtavaa merkitystä. Mutta ei pienestä luonnollisesta vitaaminilisästä varmaan haittaakaan ole.
Usein myös tulee laitettua vähemmän suolaa, kun maustaa ruokansa hyvin erilaisilla yrteillä. Esimerkiksi timjamilla, sitruunalla ja valkosipulilla marinoitu broileri on aika taivaallista. Yrttejä ei myöskään kannata rajoittaa pelkästään suolaisiin ruokiin! Mansikka-basilikasmoothie on tosi herkullista. Myöskin sitruunamelissaa ja minttua voi hyödyntää esimerkiksi jätskiannosten koristelussa. Mielikuvitusta vaan kehiin!


Tämän takia yrtit ja salaatit ovat mielestäni paljon parempia kuin kukkakimput. Vaikka ovat kukkakimputkin nättejä. Niistä ei vaan toisaalta ole mitään varsinaista hyötyä, siis se visuaalisen kauneuden lisäksi. Eli toisin sanoen niitä ei voi syödä.
Huomaako tästä pienen kukkakimpputrauman? Sehän menee lyhykäisyydessään näin: Kukaan mies ei ole koskaan ostanut minulle kukkia. En kyllä toisaalta olisi niistä hirveästi välittänytkään, mutta olisi se ollut tavallaan kiva ele. En siis tarvitse kukkapuskia jatkossakaan. Mutta yrttikimppuja saa tuoda, kyllä kiitos!
 

Tän postauksen pointtihan oli oikeesti vaan kertoa, että pussiyrtit säilyvät kivasti vesilasissa.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Aamupalaa ystävälle - GMB pannarit ja smoothie


Päästän teidät heti tuskasta tuon lyhenteen kanssa. Kyseessä on siis gluteeniton, maidoton ja banaaniton pannukakkuohje. Useimmat hippipannukakut sisältävät banaania. Tämä voi olla kauhistus banaaneja inhoaville henkilöille. Inspiraationa reseptiin ei kuitenkaan toiminut äkillisesti puhjennus banaanifobia, vaan ystäväni herkkä masu. Hänen masunsa ei pidä banaanista. Yhteiset aamiaisemme ovatkin olleet sopivan haastavia, sillä itse käytän banaania lähes poikkeuksetta juuri aamupalalla.

Näin siis syntyi herkullisten chiapannukakkujen resepti. Pannareiden kaveriksi nautimme mustikoita, kirsikoita ja maapähkinävoita! Täyttävämmän aamiaisen toivossa pyöräytin myös marjaisan smoothien aamuamme sulostuttamaan. Banaanittomuudesta huolimatta smoothiesta tuli todella makeaa, kiitos tuoretaatelien. Pehmoisen koostumuksen puolestaan takasivat kaurajogurtti ja kauramaito




Chiapannukakut (G, M, B)
0,75dl omenasosetta
0,75dl kauramaitoa
2 kananmunaa
1dl kaurajauhoa
1rkl chiasiemeniä
3 ripausta kardemummaa
3 ripausta kanelia
pieni hyppysellinen suolaa
paistamiseen öljyä tai maidotonta margariinia

Sekoita ainekset kulhossa ja anna turvota kymmenisen minuuttia.
Kuumenna paistinpannu keskilämmölle ja iske siihen reippaasti rasvaa.
Lusikoi taikinasta pannulle melko pieniä pannukakkuja.
Ja nyt vaikein vaihe: Odota!
Anna pannukakun pinnan hyytyä lähes kokonaan toiselta puolelta ennen kääntämistä.
Tällöin pannarit kääntyvät tosi helposti ja hajoamatta.



Raikas&makea smoothie
sopivasti marjoja, noin kourallinen kutakin lajia
mansikoita, puolukoita, vadelmia
3 pehmeää taatelia
pari desiä kauramaitoa
reilu desi maustamatonta kaurajogurttia

Kaada pohjalle kaurajogurtti ja kauramaito taatelien kanssa.
Soseuta ensin nämä ainekset tasaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella.
Lisää joukkoon kohmeiset marjat.
Surauttele samettiseksi.
Lisää tarvittaessa vielä tilkka kauramaitoa halutun koostumuksen saavuttamiseksi.



Mikäs sen parempi tapa aloittaa uusi ihana päivä! Toisaalta oli kyllä vähän hassu aamu. Olimme siis sopineet aamiaistreffit kello seiskaksi. Heheh, aamuvirkkujen kohtaaminen. Olin siis varautunut että herään ihan normaalisti ennen kuutta puuhastelemaan aamiaista valmiiksi. Mutta juuri kyseisenä päivänä minä nukuin pommiin! Heräsin kaksikymmentä vaille seitsemän. Katsoessani kelloa fiilis oli lähinnä että wtf is happening?
No tarina kuitenkin päättyy onnellisesti, saimme pannukakut nassumme eteen ja vieläpä ihan ajallaan! Tämä kertoo osaltaan pannarireseptin helppoudesta ja nopeudesta... Huikeasta päivän aloituksesta huolimatta olin koko päivän ihan pöllähtänyt johtuen unen määrästä. Hienoa kuitenkin todeta että olen viimein kotiutunut tänne ja oppinut nukkumaan!

Onko siellä banaanifobiasta kärsiviä tai muuten banaanittomia ihmisiä linjoilla? Entä tapahtuuko muille juuri näin, että silloin kun pitäisi herätä ajoissa, nukkuukin pidempään? :D

Tarmokasta torstaita teille! Ai mitenniin tykkäänkö alkusoinnuista??

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Muuttoa, remonttia ja ajatuksia

Huh että onkin ollut taas tekemistä kerrakseen! Töitä ei varsinaisesti ole ollut juurikaan, ainakaan virallisesti. Olemme nimittäin tehneet työpaikan muuttoa. Kuopion Readysetpole siirtyilee siis uusiin tiloihin entistäkin lähemmäs keskustaa. Enemmän tilaa riehua, lisää tankoja, useampia vessoja, suihku, tilavat pukuhuoneet, ilmastointi, mitä luksusta! Avajaiset ovatkin itseasiassa jo tänään: Meillä on avoimet ovet klo. 16.15-19.45 sisältäen lyhyitä tekniikkaosuuksia tankoilun eri osa-alueilta. Mukaan voi myös tulla vaan hengaamaan ja tsekkaamaan tilat. Tervetuloa! Lisätietoa löytyypi osoitteesta http://www.readysetpole.fi/ .

Kiireellisen aikataulun vuoksi olemme siis viettäneet reippain määrin tunteja tavaroita kantaen, siivoten ja remontoiden. Olen muun muassa pessyt seiniä ja lattioita, opetellut käyttämään höyrypesuria, imuroinut, lakaissut, teipannut, suojannut, maalannut yhden jos toisenkin pinnan ja asentanut lattiaa. On hienoa nähdä oma kädenjälki ihan konkreettisesti koko ajan valmiimmaksi tulevassa tilassa. Se jos mikä on palkitsevaa!


Siellä katon rajassa hilluessani ja seinää maalatessani ehdin jälleen myös pohdiskella asioita. Pohtiminen ei onneksi kysy aikaa eikä paikkaa.
Mietin miten siistiä oppiminen on. Että minulla on kyky omaksua uusia taitoja, olivat ne sitten arkielämän asioita tai jänniä tankotemppuja. Tulin pohdinnoissani siihen lopputulokseen, että oppiminen on yksi oman elämäni onnen avaimista. Olen luonteeltani valtavan utelias. Tiedon- ja taidonjano kulkevat hyvin käsi kädessä uuden oppimisen kanssa. Jos ei halua oppia, eipä sitä luultavasti tapahdukaan.
Oppiminen luo myös tunteen onnistumisesta: Se osoittaa että on mennyt eteenpäin tavoittelemissaan asioissa. Varsinkin pitkäjänteisen harjoittelun tuoma oppiminen antaa aivan omanlaisensa onnistumiskokemuksen!
Oppimista tarvitaan kaikessa - ihmissuhteissa, töissä, treenissä, koulussa, kokkaamisessa. Ihan kaikessa. Kaiken voi oppia tekemään paremmin, järkevämmin, tehokkaammin, puhtaammin, siistimmin, sulavammin, miten vain. Voi oppia olemaan paremmin läsnä keskustelussa, tekemään selkeämpiä muistiinpanoja luennoilla, arvostamaan itseä ja muita, elämään hetkessä, käyttämään ääntään kuuluvammin, ottamaan toisten tunteet paremmin huomioon, maustamaan ruokansa maltillisemmin, syömään enemmän kasviksia, tekemään tehokkaammin sen viimeisenkin hauiskäännön.
Ehkä jonain päivänä siis kehityn ja opin paremmaksi siivoojaksi. Toivossa on hyvä elää.

Voisin myös opetella olemaan kuvissa järkevästi. Siihen taitaa vaan olla motivaatiota kovin vähänlaisesti.

Toki kaikkea ei ole tarpeen osata täydellisesti eikä välttämättä edes keskinkertaisesti. Välillä on hyvä priorisoida oppimistaan ja suunnata keskittymisensä eniten kiinnostusta herättävään oppimiskohteeseen. Mutta toisaalta, onko mikään oppiminen turhaa? Koskaan ei voi tietää mitä taitoja elämässään tarvitsee ja minkälaiselle knoppitiedolle tuleekin yhtäkkiä keskustelussa hyvä sauma. Kun tietää perustiedot asiasta kuin asiasta, on helpompi keskustella erilaisista taustoista olevien ihmisten kanssa. Tai vaikkei tietäisikään, haluaa oppia ja ottaa selvää!

Yllättäviäkin tilanteita tulee varmasti elämänpolulla vastaan. Silloin voi olla onnellinen taidostaan vaihtaa mopon sytytystulppa tai autonrenkaat. Hyötyä voi olla myös kokemuksesta lattian asentamisessa ja seinien maalaamisessa! Mikään opittu ei mielestäni mene hukkaan.

Pysykää uteliaina! Opettavaista päivää jokaiselle :)