torstai 31. joulukuuta 2015

Suunnitelmia, haaveita ja tavoitteita vuodelle 2016

Ajattelin koostaa teille pienen katsauksen tulevaan vuoteen! Osa on jo lukkoon lyötyjä tavoitteita, osa on vielä haaveilun asteella. En niinkään fanita uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita on kiva asettaa. Kirjoittelen osa-alueista tarkempia postauksia myös erikseen, joten jos joku juttu kiinnostaa erityisesti, kysy lisää!


TYÖT/KOULU
Tarkoituksena olisi saada mun ekat tutkintotodistukset kevään aikana. Tämähän siis tarkoittaa käytännössä enää kandintyön kirjoittamista ja esittämistä sekä kypsyysnäytettä. Tarvittavat opintopisteet ovatkin olleet kasassa jo viime keväästä lähtien. Vuonna 2016 musta tulee siis TtK. Terveystieteiden Kandidaatti, aika siistiä!

Toinen iso tavoite on läpäistä toiminnallisen harjoittelun PT-koulutus kunnialla. En niinkään tavoittele PT-titteliä, sillä en usko kenenkään olevan valmis yhden kurssin jälkeen. Haluan muodostaa vankan pohjan, jonka päälle voin aina rakentaa lisää ja lisää ammattitaitoa. 

Yksi suuri teema töiden suhteen on myös kuormituksen vähentäminen. Olen järjestänyt keväälle hieman kevyempiä ohjauksia toisessa työpaikassa. Lisäksi ohjaukset painottuvat samoille päiville eli ohjaan ennemmin monta tuntia putkeen. Voi kuulostaa rankemmalta, mutta mielestäni tämä on parempi ratkaisu. Siten saan nimittäin enemmän vapaapäiviä viikkoihini = enemmän aikaa rentoutumiselle!

TREENIT
Pääpainotuksena kevään treeneissä on edelleen kropan kuntouttaminen. Haluan nimittäin olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja terveenä kevään koulutukseen lähtiessäni! Aseinani toimivat fysioterapia, urheiluhieronta, järkevä kuntosalitreeni ja reipas määrä kehonhuoltoa. Pikkuhiljaa aletaan päästä jyvälle ongelmien syntymekanismeista. Yritän ottaa tämän(kin) oppimiskokemuksena, joka tekee musta myöhemmin paremman ammattilaisen.

Alkuvuodesta tavoitteena on peruskunnon kasvattaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä pitkäkestoisia pitää-pystyä-puhumaan-puuskuttamatta treenejä kuntopyörällä sekä pidempiä sarjoja salilla. Treenien teho siis hieman pienenee, mutta kesto pidentyy. Tarkoituksena on parantaa peruskuntoa, jolloin raskas työkin tuntuu vähemmän raskaalta!

Varmaan ikuisena tavoitteenani voisi myös pitää käsitteitä järkevyys&lepo. Treenejä siis sopivasti ja lepoa paljon. Vaikka olisi kuinka kivaa treenata paljon, kovaa ja kokoajan täysillä, ei se pidemmän päälle ole kovin järkevää. Relaksoituminen voisi siis olla ihan hyvä päämäärä. Yksi juttu jonka haluaisin toteutuvan viikottain on jooga jossakin muodossa. Olen nimittäin huomannut joogan tekevän sekä kropalle että pääkopalle hirveän hyvää.

Ulkomuotoon olen tällä hetkellä melkeinpä niin tyytyväinen kun voi naisihminen olla. Ei se tietenkään tarkoita, etteikö voisi kehittyä! Hyvällä fiiliksellä ja hitaasti eteenpäin. Aion siis jatkossakin jatkaa ärsyttävää kohtuus kaikessa -linjausta ja sanoa tiukan ein dieeteille, kehovihalle ja liialliselle peilintuijotukselle. Meillä on vaan yksi ja ainutkertainen keho. Antakaamme sille siis hyvää oloa ja rakkautta myös tulevana vuonna.


RUOKA
Yksi mun missioista on ollut jo tovin hiilihydraattien asteittainen lisääminen. Kuvittelin syöväni niitä melko reippaasti, mutta totuus saattoikin olla vähän toinen. Kun on tällainen sähköjänis, joka sinkoilee paikasta toiseen päivät pitkät, tarvitsee sitä energiaakin pikkuisen enemmän. Tämän otan jälleen mielenkiintoisena ihmiskokeena ja seuraan hiilihydraattien lisäämisen vaikutuksia jaksamiseen, vireystilaan ja treeneihin!

Kiireen vähentyessä haluaisin myös panostaa uusien reseptien ideoimiseen ja erilaisten (kasvis)ruokien kokeiluun. Reseptitehdas siis puksuttamaan!

ELÄMÄ/VAPAA-AIKA
Ulkomaan matka jonnekin yksin tai yhdessä olisi yksi haave vuodelle 2016. Tämä tosin riippuu ihan rahatilanteesta ja työmäärästä. Haaveilla kuitenkin saa aina! Jos ei haaveile mistään tai tavoittele mitään, voiko sitä koskaan saavuttaa?

Stressaamisen lopettaminen tai edes vähentäminen järkeviin mittoihin tulee olemaan eräs keskeisimpiä tavoitteitani. Vapaa-ajastani haluan oikeasti oppia nauttimaan. Että se vapaa-aika olisi oikeasti vapaa-aikaa. Aion siis polkaista mielenhallinnan treenit käyntiin. Sitähän sanotaan että kiire on vain mielentila!


Muiden kuin liikuntaharrastusten osalta tahtoisin panostaa valokuvaamiseen. Jossain välissä valokuvaaminen (jos kökköjä puhelinkuvia voi valokuvaamiseksi kutsua) kuului jokaiseen arkipäivääni. Uuden kameran myötä haluaisin myös oikeasti oppia, miten otetaan taidokkaita kuvia. Ja mitä ihmettä tarkoittaa ISO-luku, polttoväli, erilaiset objektiivit, kääk! Oiskohan jossain tälläisille pökkelöille valokuvauskurssia?

Tekemättömyys ois myös siistiä. Että osaisi vain olla tekemättä mitään, ilman että tulee järjettömän huono omatunto. Koska ainahan olisi jotain tehtävää. Jos ei täydelliseen tekemättömyyteen kykene, niin piirtämisen/maalaamisen/lukemisen/värittämisen lisääminen ois varmaan aika zen.


BLOGGAAMINEN
Tiedättekö, mulla on ollut niiiiiiiiin ikävä säännöllistä ja tiheää bloggaustahtia, sekä teitä ihanat lukijat. Haluaisin siis blogin kirjoittelun jälleen luonnolliseksi osaksi arkea. Valokuvaaminen nivoutuu tähän harrastukseen hyvin, sillä tavoitteenani olisi myös saada aikaan kauniimpia kuvia ja kohentaa sitä kautta blogin visuaalista ilmettä!

Myös sisältö kaipaisi mielestäni monipuolisuutta. Asiatekstejä, kuulumisia, treeniä, ruokaa, hyvinvointia. Lisäksi toivoisin, että pystyisin tuomaan persoonaani ja ajatuksiani paremmin esille. Tiedättekö, valottaa enemmän tyypistä täällä ruudun takana?

Heheh, kyllähän noita ilmaantui ihan kiitettävästi! Huomioikaa toki, etten ajatellut millään tavalla ahdistua tavoitteiden saavuttamisesta/saavuttamattomuudesta. En myöskään ajatellut tehdä kaikkea heti vaan ottaa jutut pikkuhiljaa mukaan arkeen. En osaa oikein kuvaillakaan kuinka innolla odotan tulevaa vuotta! Eilen illalla en meinannut saada unta kun kaikki jännyydet pyörivät mielessä...
Mitä odotatte My cup of coffeelta vuonna 2016? :) 
Ja hei mitä ihaninta uutta vuotta! Tehdään siitä ihan huikea!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Stressaanko itseni hengiltä? Oivalluksia ja opetuksia kuluneelta vuodelta

Kuten täällä on jo tullut melkoisen selväksi, vuosi 2015 on ollut erittäin rankka sekä fyysisesti että henkisesti. Olen kelannut mielessäni vuoden tapahtumia, miettinyt omia ratkaisujani uudesta näkökulmasta ja muodostanut syy-seuraussuhteita asioiden välille. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei menneissä kannata turhaan märehtiä. Kuitenkin tapahtumia kannattaa vähän jäsennellä ja ottaa opikseen. Ensimmäisellä kerralla virhe menee tietämättömyyden piikkiin. Toisella kerralla sama virhe on jo tyhmyyttä.

Mun omalla kohdalla olen tullut siihen lopputulokseen että stressi on kaiken pahan alku ja juuri. Lyhytkestoinen stressi on jopa hyväksi kannustaen parempiin suorituksiin esimerkiksi hormonaalisten vasteiden kautta. Kroonistuessaan stressi saa kuitenkin aikaan rumaa jälkeä. Siinä vaiheessa kun stressitasot nousevat pilviin kumminkaimanserkunkoiran syntymäpäivien unohtamisesta, ruokakaupassa käymisestä tai huulirasvan loppumisesta, voisi ehkä hieman miettiä koko homman järkevyyttä. Vähänkin liian pitkään jatkuva stressi vie minulta yöunet ja saa pään vuotamaan kuin siivilän: Unohtelen asioita, vähemmän tärkeitä ja niitä tärkeitäkin. Kulutan liikaa kahvia, olen väsynyt ja väsähtänyt, en pysty keskittymään, normaalit asiat kuten pyykin peseminen tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Henkinen stressi riistää arjesta ne pienet hengähdystauot, jolloin olisi viimeinkin hetki aikaa vain olla. Silloin on jo pohtimassa tulevaa päivää, viikkoa, kuukautta. Keho ja mieli eivät saa lepoa missään vaiheessa päivää tai yötä.
Henkisen puolen lisäksi on tietysti olemassa myös stressin vaikutus fyysiseen puoleen. Liikunnasta palautuminen hidastuu, treenitehot laskevat, joka paikkaa kiristää, sydän tykyttää. Lisäksi sairauksieni myötä stressillä on myös vakavampiakin haittapuolia. Pitkään jatkuva voimakas henkinen kuormitus nimittäin laukaisee kohdallani pahenemisvaiheen, jolloin vatsaoireet lisääntyvät, suolistoon ilmestyy haavoja ja tulehdusta. Syksyn mittaan myös epämääräiset kiputilat ovat pahentuneet, painottuen selkeästi kiireisempiin ajanjaksoihin. Näillä on tietysti omat vaikutuksensa arkeen ja jaksamiseen.
Stressaanko siis itseni hengiltä?


Tietenkään stressi ei kaikilla vaikuta kuten itselläni, mutta ei se silti tarkoita että stressaaminen olisi kenellekään hyväksi. Melko kivistä polkua on tullut kuljettua ja päätä on pitänyt hakata seinään, mutta vihdoin olen sen tajunnut: Enhän mä ole mikään kone. Pitkään uskottelin itselleni, että joojoo kyllä mä jaksan, vielä tän viikon, vielä tän kuukauden. Nyt tiedän, että tällä tahdilla en enää jaksa. Muutoksia on tehtävä niin töihin, treeneihin kuin ajattelumaailmaankin.
Viimeistään loman koittaessa hoksasin kuinka tärkeää on kuunnella omaa kehoaan ja sen tarpeita. Loman alussa olo oli lähinnä turvonnut, kipeä ja puhtaasti väsynyt.  En oikeastaan ollut ymmärtänytkään kuinka väsähtänyt olin ennen kuin annoin itseni pysähtyä hetkeksi. Viikon lähes totaalinen liikkumattomuus vain kevyellä arkiaktiivisuudella teki tehtävänsä. On ihan uskomatonta, kuinka suuri merkitys on unella ja levolla.
Erityisen hyvää loma teki levottomalle mielelle. Aluksi en meinannut millään pystyä rauhoittumaan. Ajatukset halusivat harhailla tulevaan vuoteen ja töihin. Kuitenkin viikon kuluessa aloin oppia olemaan tässä ja nyt. Olisi siis tärkeää kuunnella kehon lisäksi myös mielen tarpeita. Vaikka kroppa jaksaisikin, pääkoppa saattaa olla eri mieltä. Toisinaan se sohvalle jääminen voisi olla parempi vaihtoehto.
Mieluiten tietysti kannattaisi panostaa näiden molempien osa-alueiden kuunteluun. Jos deadlinet pukkaavat päälle, onko järkevää pitää törkeän kova treeniviikko? Henkisen (jalka)prässin luulisi riittävän! Kevyempi treeni aivojen tuuletuskävelyiden, kehonhuollon tai vaikka joogan merkeissä voisi olla tasapainon kannalta parempi. Keho saa hengähtää ja mieli keskittyä sillä hetkellä tärkeämpiin asioihin. Jos taas sattuu olemaan kevyempi viikko töiden tai koulun puolesta, ovat lähtökohdat kovemmille treeneille paljon otollisemmat. Kannattaisiko siis panostaa tuolloin enemmän keholliseen tekemiseen?
Päätin tuossa eräänä iltana, että en enää suostu ottamaan stressiä mistään mitättömistä lillukanvarsista. En vain enää aio vaivata päätäni asioilla, joihin en voi vaikuttaa tai joilla ei ole itselleni sen suurempaa merkitystä. Sillä ei myöskään ole mitään väliä jos joskus jättää treenit välistä, unohtaa syödä välipalaa tai nukkuu vähän liian lyhyet yöunet. Ja kyllä olen joskus repinyt stressinaihetta näistäkin! Toki elämässä tulee hetkiä jolloin on enemmän tai vähemmän kiire, mutta niin kuuluukin tulla. Kyse onkin enemmän siitä, miten tähän kiireeseen suhtautuu.

Suomeksi sanottuna opettelen siis taitoa olla menemättä aina vaikeimman kautta ja perse edellä puuhun. Kuinkakohan monta kertaa mun täytyy kokeilla ennen kuin opin? Muutokset töiden ja treenien suhteen ovat kuitenkin jo hyvässä vauhdissa, kerron niistä lisää tulevan vuoden suunnitelmista kertovassa postauksessa huomenissa.
No niin sielunkaverini eli muut stressi-erkit: Kertokaa omia keinojanne lievittää stressiä! Mulla toimii aika hyvin ajatusten ohjaaminen muualle. Piirtäminen, värittäminen sekä erilaiset askarteluprojektit ovat mielekästä puuhaa silloin kun kropan rasittaminen ei ole vaihtoehto. Mikä toimii just sulla? :)

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Miten se joulu sitten meni?

Ihana. IHANA. III-HAAA-NAAA.
Siinä oli mun joulu tiivistettynä! Meni juuri niinkuin olin sen ajatellutkin menevän. Rentoa olemista, hyviä ruokia, yhdessä tekemistä ja möllöttämistä. Ei pakkoa tehdä mitään, toisaalta vapaus tehdä just sitä mitä huvittaa!
Aika hyvin pystyin makoilemaan ilman mitään tunnontuskia. Olin melko epäileväinen, että mitenköhän tuo mahtaa sujua. Kyllähän se sitten meni yllättävän hyvin kun rötväämisen makuun pääsi! Tosin apinan luonne pääsi aina välillä valloilleen, kun oli pakko heittää muutamat kässärit... Muuten keskityin lähinnä syömiseen! Pari leppoista kävelyä kävin heittämässä hyvässä seurassa, lisäksi joulupäivän aamun aloitin venyttävällä joogalla. Eilen energiaa oli iltaa kohden jo niin paljon että velipoika sai houkuteltua minut juoksulenkille. Say whaaat? Jotenkin hän sai muotoiltua ehdotelman siten, että palautteleva lenkki järkyttävässä myrskytuulessa ja raesateessa suklaajälkkärin jälkeen olisi tosi hyvä idea. Tähän kun lisää sen, etten ole juossut kesän jälkeen metriäkään ja veli juoksentelee aamukuudelta parinkymmenen kilsan lenkkejä, niin palauttavat in my ass. Etureidet ja peba kiittivät tänäaamuna, huoh.
 

Lahjoja tuli vähän liiankin kanssa, taisin olla superkiltti tänä vuonna. Odotin erityisesti yhtä kovaa pakettia. Kyllähän se sieltä tuli, iso kiitos! Paketista paljastui nimittäin pieni ja söpö minijärkkäri, jolla voin jatkossa taltioida hetkiä ja tuottaa paljon parempaa sisältöä myös tänne blogiin! Miltäs se kuulostaisi? Sain myös ihania pehmopaketteja, pähkinöitä ja suklaata, maailman hienoimman korun, lakanat... Ihan liikaa kaikkea ihanaa, voi tätä materialismin onnea!
Oli kyllä huikeeta vaan hengailla kotona mukavissa pehmovaatteissa. Tämä viikko meni todella nopeasti ja loma teki tehtävänsä. Tänään olisi edessä reilun kuuden tunnin kotimatka rentoutuneena ja ressittömänä. Huomenna käyn töissä yhden ohjauksen verran, jonka jälkeen loma jatkuu vielä viikon! Tosin alan pikkuhiljaa valmistella tulevaa vuotta, suunnitella töitä, aikatauluttaa koulujuttuja ja pohdiskella uudelleen kevään treenikuvioita.

Miten teidän joulunne sujui? Onko teillä jo suunnitelmia uudelle vuodelle? Mä ajattelin kirjoitella niistä vielä erikseen tulevalla viikolla :)
Toivotetaan mun karvaisen unikaverin kanssa ihanaa sunnuntaita!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Stressitön joulu

Terveiset jälleen täältä Länsi-Suomesta! Matkustin eilen junalla puksuttaen Kuopiosta Turkuun veljeni luokse, josta sitten ajelimme tänne kotikotiin. Kaiken kaikkiaan matka meni hyvin, mitä nyt selkä vähän (paljon) kipuili siitä istumisesta. Turussa teimme sitten yhdessä viimeisiä joulushoppailuita ja kävimme lounaalla Puressa. Jos hengailette Turun seudulla niin suosittelen kyllä tsekkaamaan, aivan ihana paikka! Raakakakkuja, chiavanukkaita, suklaita sekä ihana salaattibuffa. Lounaaseen kuului tosi monipuolinen salaattipöytä, josta löytyi esimerkiksi mango-kaalisalaattia, vihersalaattia sekä kvinoasalaattia pinaatilla ja bataatilla. Tähän sitten lisäksi kaikki ihanat täytteet, kuten hummus ja paputahna, parsakaali, aurinkokuivatut tomaatit, oliivit, siemenet, marinoidut kasvikset... Veljeni otti vielä lisukkeeksi kylmäsavulohta! Tuolla annoksella pärjäsin hyvin sen 4 tuntia, oli melko täyttävä setti. Yllätyksekseni vatsa ei protestoinut yhtään noista kikherneistä tai kaaleista. Yleensä nimittäin jo pienikin määrä hummusta aiheuttaa masuräjähdyksen ja turvotuksen. Ehkä vähentyneen stressitason myötä masu sallii nyt noita entisiä masuvihollisiakin pieniä määriä? Mahtavaa!

Niin, se stressi. En ole oikein vieläkään tajunnut syksyn olevan ohi ja loman jo alkaneen. Mun koko loma on pyhitetty stressitasojen laskemiselle ja levolle. Ei siis tulla näkemään mitään kinkunsulatusjumppia tässä blogissa! Liikkua toki meinaan jollakin tapaa: Ajattelin käydä kävelyllä raittiissa ilmassa sekä tehdä liikkuvuusharjoittelua ja venyttelyä. En tosin suostu ottamaan näistäkään stressiä, vaan jos ei huvita liikkua niin sitten en liiku. Tunnen itseni melko hyvin ja tiedän, että yleensä parin tunnin oleskelun jälkeen tulee pakottava tarve päästä liikkeelle. Toki se kropan valtaava lepokipu voi olla pieni kannustin tässä asiassa...
Veikkaisin, että superkevyt viikko yhdistettynä hyvään ruokaan on juuri sitä mitä kroppa kaipaa palautuakseen vuoden rasituksista. Liikunnanohjaajana täytyy oikeastaan tarttua niihin lepohetkiin, jotka tarjoutuvat. Seuraava tilaisuus täyslepoon saattaa nimittäin odottaa joskus puolen vuoden päästä...


Mistään joulukiloista en missään tapauksessa suostu stressaamaan. Mielestäni siitä nyt kaikkein vähiten kannattaa ottaa paineita joulun alla! Parin päivän reilumpi syöminen ei näy missään eikä tee kenestäkään paksua. Parhaassa tapauksessa olotila on lomien jälkeen virkistynyt, herkuista jäänyt hyvä mieli ja oikein haluaa palata normaaliin ruokailuun. Olen muutenkin sitä mieltä että herkuttelusta on turha ressata. Jos on päättänyt nauttia herkun, miksi turhaan harmitella jälkikäteen? A) siitä jää vaan paha mieli ja B) ei sille nyt jälkikäteen mitään voi! Stressi jos joku on epäterveellistä.
Tietysti jos nyt syö ihan yötä myöten ja koko ruokaympyrä koostuu jouluaatosta loppiaiseen asti pelkästä laatikosta, kinkusta, joulutortuista, pipareista ja suklaasta, niin toki voi jo odottaa tämän vaikuttavan kehoon ja olotilaan jollakin tavoin. Tämäkin on oma valinta eikä siinä ole mitään väärää. Mutta koska se on oma valinta, ei siitäkään kannata stressata vaan nautiskella sitten koko tulevan vuoden edestä!
Ajattelin itse satsata niihin omia makunystyröitä miellyttäviin ruokiin. Luvassa on siis kukkuroillaan täynnä olevia riisipuurolautasia, suklaaherkkuja, taateleita ja ehkä jotain hyvää glögiä. Vastapainoksi sitten ihanan raikkaita kasviksia herkullisesti valmistettuna, kaurapuuroa ja marjoja. Tasapaino taitaa mulle olla se avain hyvään oloon. Voihan se olla sitä sullekin? :)

Mitä rentouttavinta joulunaikaa! Luultavasti päivittelen joulun jälkeen meidän pyhäpäivien tunnelmista. Tästä tulee vielä hyvä loma :)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Curry Quorn


Mainitsinkin kasvisruokailua käsittelevässä postauksessa löytäneeni vatsaystävälliseksi proteiinilähteeksi Quornin. Mitä se siis on? Quorn on mykoproteiinia, joka on peräisin tietynlaisesta sienikannasta. Se on ekologinen vaihtoehto lihalle, eivätkä ravintoarvotkaan jätä kylmäksi! Proteiinia Quorn-tuotteissa on noin 10-15g, rasvaa vain vähän ja kuituakin jonkin verran. Eri tuotteiden sisällä on jonkin verran vaihtelua raaka-aineiden ja ravintosisällön välillä. Ainakaan nämä kuutiot eivät ole täysin vegaanisia, sillä ne sisältävät sidosaineena kananmunanvalkuaista. Ymmärtääkseni markkinoille on tulossa myös tarkemmille kasvissyöjille sopivia vaihtoehtoja!
Entäs se maku? Olen testaillut vain noita kuutioita, sillä ne taisivat olla ainoa vatsavaivaton vaihtoehto. Mielestäni Quornin maku on miellyttävä, hieman suolainen ja koostumus lihamainen. Sanoisin Quornin olevan lähtökohtaisestikin maukasta, mutta maustaminen tekee siitä vielä erityisen hyvää! Sama pätee toisaalta mielestäni melkein mihin tahansa kasvisruokaan...
Päädyin valmistamaan Quornista ihanaa kookos-currya. Kookosmaito tuo hieman pehmeyttä ja kosteutta ruokaan, sekä samalla lisää energiaa. Quorn on nimittäin itsessään niin kevyttä, että vaatii seurakseen jotain energiapitoista. Kookoksen ja curryn makupariksi valitsin kirpsakan limen, joka taittaa kivasti kookoksen rasvaisuutta. Täytyy sanoa, että lopputulos oli tosi onnistunut! Resepti on lähtökohtaisesti myös tosi vatsaystävällinen, riippuen toki lisukkeen valinnasta. Esimerkiksi tumma riisi, kvinoa tai porkkana-kesäkurpitsapasta sopisivat oikein hyvin yhteen curryn kanssa. Itse sain kärsiä tuon parsakaalin takia hetken jos toisenkin...
 

Kookos-curry Quorn limellä
Pussillinen (300g) Quorn kuutioita
loraus oliiviöljyä
200ml Santa Maria extra creamy kookosmaitoa
½ limen mehu
2 tujausta currya
1 tujaus savupaprikajauhetta
3 ripausta cayennepippuria
2 ripausta suolaa 

Kuumenna öljy pannulla ja lisää jäiset Quorn kuutiot.
Paista kunnes kuutiot saavat hieman väriä ja ovat sulaneet.
Pienennä levyn lämpötilaa ja lisää joukkoon kookosmaito.
Hämmennä joukkoon myös limen mehu sekä mausteet.
Mausteiden määrä on suuntaa antava:
Tujaus on hieman isompi määrä kuin ripaus!
Anna curryn maustua tovi liedellä.
Nauti höyryävän kuumana valitsemasi lisukkeen kanssa.

Ootteko te kokeilleet Quornia? :)

perjantai 11. joulukuuta 2015

Superhelpot ja supersuklaiset joulutryffelit

Kiireinen arki alkaa pikkuhiljaa olla takana päin ja voi aloittaa joulunaikaan rauhoittumisen. Tällaisena epäjouluihmisenä olen pitkään vierastanut kaikenlaista hössötystä jouluruokien, joulusiivouksen ja erityisesti joulukrääsän kanssa. Miksi nähdä kaikki tuo vaiva parin päivän takia? 

Taidan kuitenkin tänä vuonna ymmärtää hieman paremmin. Joulu taitaa olla monelle se kaivattu hengähdyshetki pimeän talven keskellä. Siihen hetkeen halutaan panostaa, toivotaan että kotona on nättiä ja kaikilla on mukavaa. Aikaa läheisille, hyvää ruokaa ja kiireettömyyttä. Sitä olen oikeasti kaivannut kuluneiden kuukausien aikana. Hengähdystaukoa.
Sanotaan että "jouluna saa syödä". Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että niin saa muulloinkin, mutta ei nyt takerruta siihen. Haluaisin laajentaa sanontaa hieman, tehdä siitä vielä enemmän rauhoittumista palvelevan. Tässä se tulee, kuulkaahan: jouluna saa tehdä mitä huvittaa. Haluatko maata joulun ja uuden vuoden välin sohvalla ja koostaa ruokailusi pipareista, glögistä, suklaasta ja kinkusta? Siitä vain. Haluatko riehua salilla ja syödä parsakaalia? Siitä vain. Haluatko maistella kohtuudella kaikkea ja käydä kävelylenkillä tekemässä lisää tilaa jouluruoalle? Siitä vain.
Mikään edellä mainituista tavoista ei ole väärä. Tapoja on niin monta kuin meitä tapojen toteuttajiakin. Totuushan on, ettei tuolla parin viikon ajanjaksolla ole loppuelämän kannalta mitenkään valtavan suurta merkitystä. En kannata ääripäitä, mutta jos se itsestä hyvältä tuntuu niin go for it! Kunhan vaan saa rentouduttua, tehdä niitä omia kivoja juttuja tai vaikka vaan olla välillä. 

Eniten itse odotan riisipuuroa, kynttilöitä, perheen näkemistä, yhteisiä kävelylenkkejä ja kiireettömyyttä. Pikkuveli lupasi myös pyöräytellä mun kanssa toisen satsin näitä herkullisia tryffeleitä. Sitäkin odotan, yhteistä tekemistä!
Tosiaan, joulutryffelit. Joulun maut samassa paketissa. Suklaata, appelsiinia, mantelia, inkivääriä ja kanelia. Suussasulavan pehmeä koostumus, vieno makeus ja tuhti kaakaoisuus. Ainesosaluettelo on tuttuun tapaan täynnä terveellisiä ja hyvää tekeviä raaka-aineita. Olen sitä mieltä että jouluna saa kyllä syödä sitä aitoa tavaraa, mutta mielestäni myös joulupöytään voi kasata niitä ravinteikkaampia herkkusia. Ja yhtään liioittelematta, onhan nää nyt ihan törkeen hyviä! Pallerot valmistuvat pienellä vaivalla joulunpyhien keskelläkin ja sopivat joko ihan jouluherkutteluun tai ennen joulua vaikka adventtinamiksi. Reseptin voi halutessaan moninkertaistaa ja ottaa suvun kaikki apukädet käyttöön tryffelien pyöritykseen!


Superhelpot ja supersuklaiset joulutryffelit
10 medjool taatelia (~2dl)
1,25 dl mantelijauhoja
3rkl appelsiinimehua
1tl appelsiinin kuorta
½tl kanelia
½tl inkivääriä 
½dl tummaa kaakaojauhetta
+kuorrutukseen lisää kaakaota 

Poista taateleista kivet. Mittaa kulhoon mantelijauho, appelsiinimehu ja mausteet.
Soseuta ainekset tasaiseksi massaksi joko sauvasekoittimella tai käyttäen monitoimikonetta.
Lisää  joukkoon kaakaojauhe ja sekoittele vielä tasaiseksi.
Kaakaojauheen voi sekoittaa joukkoon myös lusikalla, mikäli koneisto ei tahdo enää pyörittää massaa! Seos on melko tahmeaa tässä vaiheessa, mutta muovailtavuutta voi lisätä viilentämällä taikinan jääkaapissa ennen pyörittelyä.
Kaada kaakaojauhetta reippaasti laakealle lautaselle.
Kauhaise taikinasta noin ruokalusikallisen kokoisia paloja ja pyörittele palloiksi.
Kieritä pallot kaakaojauheessa ja nosta toiselle lautaselle.
Reseptistä syntyy noin 8 keskikokoista tryffeliä.

Supersuklaiset tryffelit ovat heti valmiita tarjottavaksi!
 
Eikun herkuttelemaan kädet ja suu suklaassa! Nyt haluaisin kuulla lisää teidän joulustanne: Onko jouluperinteitä, mikä on lempiherkku, mitä odotatte eniten? :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kasvisruokailusta


Onko siellä ruudun takana kasvissyöjiä? Luvassa olisi nimittäin pohdintaa kasvisruokailusta ja omista lähtökohdista sen parissa. Aihe on pyörinyt päässäni viime aikoina paljonkin. En tiedä kuinka moni teistä muistaa, mutta itsekin olin jonkinmoinen kasvisruokailija blogin alkuaikoina. "Jonkinmoinen" lähinnä siksi, etten syönyt punaista lihaa, kanaakin aika harvoin. Käytin kuitenkin maitotuotteita ja kananmunia. Kasvispainotteinen syömiseni sai alkunsa vähentyneestä mielihalusta liharuokia kohtaan - ei vain tehnyt mieli syödä lihaa. Opettelin pikkuhiljaa kokkailemaan uusista raaka-aineista, kuten pavuista, linsseistä ja tofusta erilaisia maistuvia kasvisruokia. Pärjäsin mielestäni erittäin hyvin kasvisruokavaliollakin! Toki mukana kulki edelleen myös eläinperäisiä tuotteita.
Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin siihen, etten enää jaksanut kunnolla. Liha alkoi jälleen houkuttaa. Aluksi lisäsin broilerin syöntiä. Lopulta jouluna päätin maistaa riistalihaa. Siitä alkoi pikkuhiljaa lihan palauttelu ruokavalioon. Ensin tuntui ettei liha sula millään, mutta elimistö tottui siihenkin ajan myötä. Tästä käännekohdasta on nyt pari vuotta aikaa.


Olen tässä monen muun lisäksi pohdiskellut lihankäyttöä uudelleen ilmi tulleiden teurastamovideoiden myötä. Toisaalta en haluaisi tukea kyseistä toimintaa millään tavalla.
Toisaalta koen myös ettei minulla juurikaan ole vaihtoehtoja.

Oman terveydentilani suhteen kasvissyöjäksi ryhtyminen olisi tässä tilanteessa typerintä mitä voisin tehdä. Vatsani ei kestä oikeastaan mitään kasvikunnan proteiininlähteitä. Palkokasveja, kuten papuja, linssejä, soijaa tai herneitä en pysty käyttämään ollenkaan tai vain todella pieninä määrinä. Toki proteiinia saa myös kasviksista, viljoista ja pähkinöistä. Tässäkin piilee kuitenkin oma jujunsa: En pysty syömään niin suurta määrää kasviksia kerralla ilman mahanpuruja, että saisin proteiinintarpeen täyteen. Suurin osa viljatuotteista on vatsalleni kauhistus, samoin suuri määrä pähkinöitä.
Tulehduksellisissa sairauksissa proteiinin- ja energiantarve saattaa myös hieman lisääntyä. Suolistosairauksien kohdalla huomioitavaksi seikaksi nousee myös ravinteiden imeytyminen: Huonokuntoisesta suolistosta ravinto imeytyy heikommin, erityisesti runsaskuituinen kasvisruoka. Syödä täytyisi siis valtavan paljon jo lähtökohtaisesti. Kun tähän lisää vielä suuren aktiivisuuden töissä ja treeneissä, kulutus on kovaa. Miten pystyisin korvaamaan menetetyn energian? Tarkoituksenani ei nimittäin ole laihtua enää yhtään. Ennemminkin tavoitteenani on pitää yllä tämän hetkistä hieman korkeampaa painolukemaa, jotta jaksan energisenä aamusta iltaan. Olen havainnut myös, että kasvisruoka jättää minut helposti hieman nälkäiseksi. Kasvisruoka on energiamäärältään kevyempää kuin eläinperäinen, joten tämä lienee ymmärrettävää!


Päässäni onkin siis ollut melkoinen ristituli viime aikoina. Toinen puoli ampuu eettisiä ja ekologisia näkökulmia, toinen puolestaan tulittaa faktoja omasta terveydestä. Olen miettinyt myös, olenko liian itsekäs kun asetan oman terveyteni etusijalle. Olen tullut pohdinnoissani kuitenkin siihen lopputulokseen, etten tällä hetkellä voi muuta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten voisi tehdä mitään asian eteen. Ehei, pystyn kyllä varmasti pieniin muutoksiin arjessani. Pienillä teoilla on kuitenkin lopulta iso merkitys!
Mitä ajattelin muuttaa ruokailutottumuksissani?
  • Jatkossakin ostan kananmunat luomuna. Luomukanoilla on kuitenkin paremmat oltavat ja lajinomaisempaa ravintoa. Myös käyttämässäni lihassa aion panostaa laatuun. Eli käytännössä harvemmin ostettuna, luomua tai riistaa.
  • Aion kokeilla uusia kasvipohjaisia proteiininlähteitä. Kokeilin juuri kasvipohjaista Quorn-valmistetta ja sehän oli tosi jees! Lisäksi käytössä on jo riisiproteiini ja satunnaisesti hamppuproteiini. Kvinoan syöntiä opettelen myös. Onko jotain muita kokeilemisen arvoisia tuotteita?
  • Tavoitteena siis maltillinen kasvipainotteisuuden lisääminen. En ehkä kykene täysin kasvisruokailuun, mutta pyrin lihan käytön vähentämiseen. Vähän on parempi kuin ei yhtään!
Olen siis tosiaan aloittanut jo kokeilut ruokavalion muokkaamiseksi kasvipainotteisempaan suuntaan. Haluan korostaa, että mielestäni tämä on vain askel monipuolisempaan suuntaan. En kannata liian suuria ja mustavalkoisia rajoituksia enkä ajatellut sulkea lihaa kokonaan pois ruokavaliostani. Näkisin, että kohtuullinen laatulihan käyttö ei ole niin paha juttu. Olen oikeastaan aika innoissani tästä kokeilusta!


Kuvituksena on herkullinen kasvislounaani yhdeltä päivältä, mmm-mmm!
Nyt voisin päästää teidät kasvisruokagurut ääneen. Nyt kun tiedätte tilanteeni, onko teillä antaa jotain vinkkejä? Reseptejä, maustamistipsejä, uusia ruoka-aineita? Myös ajatukset aiheesta ovat enemmän kuin toivottuja, sekä kasvisruokailijoilta että sekasyöjiltä :)

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Miten tehdä unelmista totta?

Oletteko koskaan miettineet mihin tarvitaan unelmia?
Mielestäni ne ovat loistavia kannustimia. Miten sitä muuten elämässä pyrkisi minnekään? Totta kai asioiden edistäjänä voi toimia raha, valta, sosiaalinen hyväksyntä, you name it. Niistä ei kuitenkaan saa samanlaista paloa tekemiseen, kuin unelmien tavoittelusta saa.
Ovatko unelmat vain haaveilua, toteutumattomaksi tarkoitettua höttöä? Eivät ainakaan minulle. Kyllä minullakin on ollut aikoja, jolloin uskoin etten voisi koskaan saavuttaa asioita joita haluan. En oikeastaan edes uskaltanut unelmoida, tuntui että olisin pyytänyt liikaa jo pelkällä ajatuksella.


Olen viime vuosina saavuttanut todella monta pitkään unelmoimaani juttua. Pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä, alaa josta olin haaveillut jo vuosia. Perustin juuri myös oman toiminimen ravitsemusluentoja sekä yksilöllistä neuvontaa varten. Ensimmäinen luento on jo pidetty ja pitkäaikainen haave toteutettu.
Käänsin rakkaan harrastukseni tankotanssin työksi ja saan sen vuoksi tehdä päivittäin työtä jota rakastan. Olin unelmoinut liikunnanohjauksesta jo ennen tuota työtä. Hain itseasiassa Vierumäelle liikunnanohjaajan amk-tutkintoon ravitsemustieteen ohella. Silloin ei pääsykokeissa onnistanut, mutta uskon että kaikelle on tarkoituksensa. En olisi tuolloin ollut vielä valmis ohjaamaan muita. Näin vuosien kuluttua olen kasvanut ihmisenä, oppinut huikean paljon liikunnasta ja sen vaikutuksista kehossa sekä löytänyt vielä kaupan päälle sen oman lajini.
Syksyllä sain laajentaa ohjaamisrepertuaariani korkeakoululiikunnan ohjaajariveissä. Olen ohjannut erilaisia kehonhuoltotunteja ja Street dancea. Voin liikunnanohjaajan työssäni konkreettisesti nähdä miten autan ihmisiä oppimaan lisää omasta kehostaan, joko ihan käytännössä uusien tanssiaskelien muodossa tai syvemmin mielen tasolla. Kehonhuoltotunneilla käynyt vanhempi asiakas oli saanut pitkään vaivanneet olkapäävaivansa kuriin käymällä tunneillani kerran viikossa. Tämän parempaa palautetta ei ohjaaja voisi saada!
Olen aina halunnut tehdä työtä, jolla on itselleni suuri merkitys. Ryhmäliikunnan ohjaamisen lisäksi haluaisin jatkossa tehdä myös yksilöllisempää ohjaustyötä. Eräs suuri unelma onkin toteutumassa keväällä, kun kouluttaudun toiminnallisen harjoittelun personal traineriksi. Tästä matkasta tulen varmasti kertomaan lisää, voin sanoa että en malta pysyä housuissani! Jo pitkään olen tiennyt haluavani olla hyvinvointialan moniosaaja. Tämä koulutus on jälleen yksi askel sitä kohti.


Olenkin tässä pohtinut oman kokemukseni, mitä unelmien toteuttaminen vaatii. Listasin teille alle 6 omaa ajatustani aiheesta.

Konkreettisuus
Muotoile unelmasi mahdollisimman käsin kosketeltavaan muotoon. Mitä haluat saavuttaa? Milloin? Mitä voisit tehdä sen eteen tänään? Unelman voi vaikka kirjoittaa paperille ja tehdä siitä sitä kautta todellisemman. Unohda myös konditionaali haluaisin tekisin sanoisin voisin olisin. Jos olet varma tavoitteestasi, tee se näkyväksi ja kuuluvaksi: Minusta tulee liikunta-alan ammattilainen. Minä menen opiskelemaan ravitsemustiedettä. Minä haluan ohjata ryhmäliikuntaa.

Rohkeus
Unelmien saavuttamiseen tarvitaan yleensä ainakin ripaus rohkeutta. Vaikka tavanomainen, tuttu ja turvallinen saattaa houkuttaa, joskus täytyy vaan heittäytyä. Kuten vaikka muuttaa toiselle puolelle Suomea unelmien opiskelupaikan perässä. Tai perustaa toiminimi vaikka yritysasioissa menee (vielä) sormi suuhun. Tai pitää välivuosi niistä unelmaopinnoista voidakseen järjestää aikaa myös toisten haaveiden täyttymiseen.

Luottamus
Omaan intuitioon kannattaa yleensä luottaa. Tuleeko hyvältä kuullostavasta työtarjouksesta huono fiilis? Eikö opiskeluala tunnukaan omalta jutulta? Uusi treeniohjelma saa aikaan kylmiä väreitä? Vaikka oikealta tuntuva ratkaisu veisi hetkellisesti umpikujaan, yleensä löytyy myös kiertotie kunhan vain jaksaa etsiä. Toisten polku on pidempi ja mutkaisempi harha-askelineen, mutta se ei tarkoita etteikö voisi vielä löytää perille!

Sinnikkyys 
Unelmiensa eteen tulee olla valmis tekemään työtä. Muokkaa arjestasi tavoitteitasi tukevaa. Mieti myös pieniä välitavoitteita matkalle. Mistä tiedät olevasi lähempänä unelman toteutumista? Mitä voisit kehittää, mikä sujuu jo hyvin? Varaudu myös pettymyksiin, takapakkeihin ja alamäkiin. Pienet askeleet oikeaan suuntaan johtavat kyllä jossain vaiheessa oikealle tielle. Alussa päivät voivat olla pitkiä ja hetkittäin saattaa jopa epäillä koko unelmaa. Mutta mikäli tietää tarpeeksi vahvasti mitä haluaa, se toimii kannustimena vaikeampienkin aikojen yli!

Itseensä uskominen
Yksi tärkeimmistä jutuista! Oli unelma sitten pieni tai suuri, usko omaan näkemykseesi. Usko siihen, että kovalla työllä (ja pienellä onnen kantamoisella) voit päästä sinne minne haluat. Mieti kaikkia niitä juttuja, joissa olet jo onnistunut. Mikään ei ole unelmia rikkovampaa kuin negatiivinen sisäinen puhe ja enpystyenosaaeitästäkuitenkaantulemitään. Ei voi koskaan onnistua jos ei edes yritä!

Sitten kun -ajattelun hylkääminen. Elämä on tässä ja nyt. Vaikket ole vielä saavuttanut unelmaasi, nauti matkasta sitä kohti. Siitä innostuksesta kun oletkin taas hippusen lähempänä. Ota vastaan pettymyksen kokemukses, tiedät nyt ainakin mitä et halua. Vaali onnen murusta kun tiedätkin taas hieman selkeämmin mitä haluat. Kun keksit jälleen yhden helpottavan väliaskeleen tai löydät uuden suunnan.


Vaikka käytin tässä postauksessa esimerkkinä työhön ja koulutukseen liittyviä unelmia, pätevät nuo samat ajatukset myös muiden haaveiden toteuttamiseen. Oli se sitten 100kg maastaveto tai muu urheilutavoite, parempi terveydentila, säännöllinen ja terveellisempi syöminen, laihtuminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, uuden taidon opettelu, mitä tahansa.
Nykyisin olen todella kova haaveilija, varsinainen taivaanrannanmaalari. Itselläni on yhtenä haaveena tuottaa laadukkaampaa sisältöä blogiin ja saada postaustahtia jälleen säännöllisemmäksi. Konkreettisesti aion tätä edistää hommaamalla itselleni kameran, järjestämällä alkuvuoden työt järkevämmin ja lisäämällä tätä kautta vapaa-aikaa! Haluan oppia valokuvaamisesta paljon lisää ja tuoda valokuvaamisen jälleen luontevaksi osaksi arkea.
Millaisia jo toteutuneita tai toteutumattomia unelmia teillä on? Heräsikö ajatuksia aiheesta?Pakko ei ole kertoa, mutta tykkään lukea teidän kommenttejanne :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Perjantai 20.11

Ajattelin raportoida teille nyt vähän erilaisen päivän kulkua... Mulla oli nimittäin eilen vapaapäivä! Tosin käytin senkin hyödyksi tekemällä kandityötä, mutta jäi siellä aikaa myös pelkälle olemiselle. Tästä tuli nyt melkoisen pitkä sepostus, mutta minkäs sille mahtaa että kirjoittaminen on niin kivaa. Lähdetäänpä katselemaan minkälaiselta se eilinen päivä näyttikään!

Herään aamulla suhteellisen pirteänä. Muistaakseni en herännyt yöllä kertaakaan, vaan sain nukuttua yöunet putkeen, jes! Vähän edellisen illan 4 ohjauksen työrupeama muistuttelee itsestään lihaskipujen muodossa. Myös edellisen päivän leuanvedot, ne muutamat, tuntuvat ihan kunnolla.
Kurkkaan kelloa. Miten se voikin aina olla 6.37 kun herään?

Keittiössä valkenee kuitenkin traaginen totuus. Kaurahiutaleet ovat loppu! Paistelen siis aamupalaksi munakasta samalla manaten vuoron perään koko maailmaa ja omaa lahopäisyyttäni. Munakkaastakin tulee epämääräinen kokkeli sellaisen kauniin ruokabloggaajien superomeletin sijaan. Möh. Mieli kuitenkin paranee heti kun saan ruokaa nassun eteen. Nälkä on jälleen melkoinen, lienee eilinen päivä mennyt vahingossa liian pienillä energioilla. Kasaan lautaselle lehtikaalimunakkaan lisäksi kurkkua, mandariinia ja persimonin. Avokado maistuu jostain syystä ihan pahalle ja saippualle, sen jätän syömättä. Nälkä ei kuitenkaan lähde vielä tälläkään setillä, joten syön aamiaisen jälkiruoaksi kaurajogurttia puolukoilla, psylliumkuidulla ja kanelilla. Kahvin kera tietysti.

Aamupalan jälkeen alan koota päivän kamppeita kasaan. Sullon treenivaatteet, opiskelukamat ja pikkueväät ensin yhteen laukkuun, josta siirrän ne kahteen erilliseen. Mulla on paha tapa tunkea laukut ääriään myöten täyteen! Yritän päästä siitä eroon.
Ulkona näyttää harmaalta. Päätän piristää päivää valitsemalla mahdollisimman räikeät sukat. Päivästä ei vaan voi tulla huono, kun sukat loistavat neon keltaisina!


Ulkona totean, että onpas kiva kun laitoin talvitakin. Kuopioon nimittäin saapui talvi ja lumi. Pyöräillen matka taittuu nopeasti. Kuuntelen lähestulkoon aina musiikkia samalla kun liikun paikasta toiseen. Soittolista koostuu vain ja ainoastaan mun lempparibiiseistä!
Käyn heittämässä ylimääräiset tavarat ainejärjestön huoneelle. Samalla täytän vesipullon ja keitän vettä mun teemukiin. Kiitän itseäni, että ostin tuollaisen ihanan KeepCupin sateenkaaren värisenä! Sen lisäksi että muki pitää hyvin lämpöä, on se ihan syötävän söpö. Teenä mulla oli tällä kertaa Clipperin mustaherukkateetä.

No niin, epic fail. Yritän kirjautua yliopiston koneelle ja mietin pitkään miksei kone muka hyväksy salasanaani. Virhe ei tosiaan löytynytkään salasanasta vaan käyttäjänimestä: Yritin vahingossa kirjautua sisään instagramtunnuksellani...
Tästä selvittyäni pääsin työn touhuun. Kandintyöni liittyy FODMAP-hiilihydraatteihin sekä niiden terveysvaikutuksiin. Pitkästä aikaa lukeminen tuntuu mielenkiintoiselta. Onhan se nyt siistiä että voin opiskella tämmöisiä juttuja! Tuntuu myös tosi kotoisalta olla taas yliopistolla. Ihanaa nähdä ihmisiä ja höpötellä siinä kirjoittelun lomassa.


Lounaalla vetelen melkoisen suuren annoksen salaattia alá Amica. Salaattipöytä oli itsessään melkoinen FODMAP-pommi. Luettuani juuri monta tuntia näiden hiilihydraattien prebioottisista vaikutuksista, päätän kuitenkin ottaa tietoisen riskin kaalien, sipulien, punajuurten ja herneiden kanssa. Jälkkärikahvien jälkeen palaan kirjoittelun vielä pariksi tunniksi.

Kahden maissa pienen pieni nälkä alkaa tuntua masussa. Käyn jälleen ainejärjestön huoneella nappaamassa pikkumukillisen kahvia, banskun ja pähkinöitä. Rupattelen vielä hetken muiden retikoiden kanssa ennen kuin siirryn ulkoilmaan - varsin hyytävään sellaiseen.
Tiedättekö sen tunteen kun lumisade oikein pistelee kasvoilla? Ja ei meinaa nähdä mitään kun silmiä on vaikea pitää auki? Pääsen kuitenkin suhteellisen kuivana salille asti, kiitos suurihuppuisen talvitakin.
Akateeminen vessaselfie.

Salilla olisi vuorossa jalkajumppaa. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä jumppailua, sillä selkäkivun myötä lantion ja keskikropan hallinta on jälleen ihan jostain kuusesta. Opettelen siis uudelleen aktivoimaan oikeita lihaksia, keskityn tarkasti oikeaan tekniikkaan, teen tarvittaessa ilman painoja. Hyvin tekniikkapainotteista treeniä siis! Hiki tulee kuitenkin ja olen siitä ihan fiiliksissä. Vähän hassultahan se tuntuu tehdä yhden jalan prässiä 20 kilolla, mutta ego nurkkaan ja oppimaan! Otan treenin päätteeksi vielä kevyet rullaukset ja venytykset jumpatuille lihaksille. Loppuverryttely hoituu jälleen pyörän satulassa kosteassa räntäsateessa...

Ruokaongelma! Mitä ihmettä sitä söisi, kun kaapissa ei ole valmista ruokaa eikä oikeastaan mitään tee mieli? Aamun puurokriisin jäljiltä jäi hirveä puuronhimo. Päätän siis hyödyntää kaapin perukoilla lojuvat hirssihiutaleet. Iso annos hirssipuuroa riisiproteiinilla ja mustaherukoilla = toimii!


Illan tunnelma on vähintäänkin vapautunut: Vitsi, vapaa-aikaa, voin tehdä mitä vain! Lueskelen blogeja, käyn rauhassa suihkussa, kirjoittelen treenipäiväkirjaa ajan tasalle. Normaalit asiatkin ovat superihania kun ne saa tehdä ilman kiirettä. Puen päälle ihanan pehmeät vaatteet ja kompressiosukat. En siis ole jälleen mitenkään tyylillä pilattu... Pyyhällän vielä läheiseen kauppaan ostamaan niitä kaurahiutaleita sekä aineksia iltaruokaan. Kaupassa kiertelykin on yllättävän kivaa.
Kotona laitan kasvissosekeiton porisemaan. Juureksia pilkkoessani hölisen kämppikseni kanssa. Pilkkominenkin on yllättävän kivaa. Tänään taitaa olla sellainen yllättävän kiva päivä kaikessa tavallisuudessaan.
Keitosta tuleekin tosi hyvää ja lämmittävää. Juuri sellaista kuin kaipasinkin keskelle harmaata iltaa! Ihastelen syödessäni keittiön pöydällä lepäävää kukka-asetelmaa. Ovat ne vaan kauniita hieman rupsahtaneinakin. Keitto lisukkeineen ei ihan riitä viemään nälkää pois. Jälkiruoaksi nappaankin siis vielä mandariinin ja persimonin. Päivän aikana tuli nautittua melkoisen iso kuorma fodmappeja, mikä alkoikin iltaa kohden näkyä ja tuntua vatsassa. Sellainen söpö pieni turvotus ja vatsakipu...

Teemme vielä yhteisen kehonhuoltohetken venytellen ja rullaillen. Loppua kohden se taitaa kuitenkin kääntyä juttelun puolelle. Kehon ja mielen huoltoa siis samassa paketissa! Kokonaisvaltaisesti rentoutuneena onkin sitten hyvä kellahtaa unille. 

Sellainen oli minun perjantaini, ei huono ollenkaan! Latasi kyllä akkuja ihan huolella, taas jaksaa tulevat kiireet. Oli hirveän ihanaa ehtiä myös jutella ihmisten kanssa kunnolla <3
Olen tässä juuri valmistautumassa työpäivään, olisi pari tuntia tanko-ohjausta edessä. Sama setti huomenna + päälle vielä yksi palauttava ilmajooga. Työpäivät ovat kuitenkin aika lyhyitä, muutaman tunnin mittaisia. Ensi viikolla jatkuu jälleen kiireisempi tahti vielä hetkisen aikaa. Jotenkin koko syksy on kulunut tosi nopeasti, enää kuukausi joululomaan!
Hei, mites teidän viikonloppu? :)

perjantai 13. marraskuuta 2015

Cookie dough - gingerbread - peanut butter cup - raw chocolate

 

Tiedän, taisi mennä vähän överiksi.
Mutta kun sitä herkkua tekee tosi harvoin, niin silloin voi syödä kaikkea kerralla, right?

Sain siis pitkästä aikaa jonkinmoisen herkkuinspiraation. Yleensäkin kaikki luovuus tuntuu kasaantuvan niihin päiviin, kun makoilen kipeänä sängyn pohjalla. Keksin tälle oikeastaan vain yhden selityksen: Silloin mulla on aikaa. Kiire/stressi/minuuttiaikataulu tappaa luovuuden aika tehokkaasti. Kämppikseni totesikin aamulla että mun pitäisi joko tehdä vähemmän töitä tai olla enemmän kipeänä. En ole tosin ihan varma tämän lausauhduksen pyytteettömyydestä. Taustalla saattaa nimittäin olla ajatus, että suklaata ilmestyisi naposteltavaksi useammin kuin kerran puolessa vuodessa...


Tosiaan herkkuinspiksen iskiessä halusin välttämättä änkeä hirmuisen määrän erilaisia herkullisia makuja samaan reseptiin. Tässä yhdistyvät tahmean taikinainen piparinen täyte, maapähkinävoisydän ja tuhdin kaakaoinen raakasuklaa. Nää herkut on kyllä siitä hyviä, että tekipä mieli sitten suklaata, keksiä, piparia tai maapähkinävoita, himotus lähtee taatusti!

Cookie dough - gingerbread - peanut butter cup - raw chocolate

2rkl kookosöljyä
2rkl kaakaovoita
4rkl raakakaakaojauhetta
1rkl hunajaa

6 medjool taatelia
2rkl auringonkukansiemeniä
2rkl kaurahiutaleita
½tl piparkakkumaustetta

vajaa 2rkl maapähkinävoita 

Sulata rasvat vesihauteessa. Lisää joukkoon raakakaakaojauhe ja hunaja. Sekoittele tasaiseksi.
Maista ja lisää makeutusta tarvittaessa. Muista, että täyte on kuitenkin tosi makeaa!
Annostele lusikallinen sulaa suklaata 8 isohkon muotin pohjalle.
Siirrä pakkaseen kylmettymään noin kymmeneksi minuutiksi.

Valmista täyte suklaan kovettuessa.
Poista taateleista kivet. Soseuta taatelit, auringonkukansiemenet, kaurahiutaleet ja piparkakkumauste sauvasekoittimella tai blenderillä karkeaksi massaksi.
Halutessasi voit tietysti soseuttaa seoksen täysin tasaiseksi,
mutta rakenne tuo suklaaseen pikkuisen lisää luonnetta.
Älä menetä hermojasi soseutusvaiheessa, siinä voi mennä tovi!

Muotoile massasta 8 pientä palloa. Litistä ne sitten pyörylöiksi.
Nappaa suklaat pakastimesta. Lisää suklaapohjan päälle yksi pyörylä jokaiseen muottiin.
Painele taikinamassan keskelle kolo ja lisää siihen nokare maapähkinävoita.
Peitä sitten täytteen toisella suklaakerroksella.

Anna suklaiden tekeytyä pakastimessa vielä 20-30min.
Nauti ajatuksella ja lämmöllä kahvin kanssa.
 

Jokaisella puraisulla suuhun sattuu erilaisia makuja ja koostumuksia. Muutenkin tuo niin monesti hehkuttamani makean ja suolaisen liitto on lyömätön! Nää muuten kannattaa ottaa hetkeksi lämpiämään ennen tarjoilua. Tällöin sisällä oleva maapähkinävoi ehtii sulaa ja keksitaikinakin on paljon pehmeämpää.
Olipa muuten ihanaa nautiskella tuommoinen herkkukupponen kahvin kanssa jälkiruoaksi.En nyt sanoisi näiden olevan mitään superhyperterveellisiä, mutta parempi valinta ravinteidensa puolesta ehdottomasti. Paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, kuituja, hyviä rasvojakin jonkin verran. Ovathan nämä tosi tuhteja, mutta juuri siinä piilee homman juju: Yhdessä palassa on jo niin paljon makua, ettei toista välttämättä tarvitse! Toisaalta, jos mieli tekee niin siitä vaan. YOLOSHSC = You only live once so have some chocolate.

 

Ihanaa viikonloppua! Kertokaahan jos päädytte kokeilemaan överisuklaata :)

torstai 12. marraskuuta 2015

Heippa ihanat!

Olisi taas aika kertoilla vähän kuulumisia. Jokainen lienee laskenut yhteen 1+1 kun en ole juurikaan kirjoitellut. Kiirettä on siis jälleen piisannut ihan kiitettävästi. Pääosin kaikkea mukavaa, mutta joukkoon on mahtunut myös epämukavia juttuja.
Päivät ovat siis taittuneet lähinnä töissä. Aika monena päivänä rytmi on ollut luokkaa töistä töihin ja sieltä vielä töihin. Ovat nuo päivät kyllä ihan killereitä ja sen jälkeen ei ole energiaa juuri muuhun. Oppiipahan tässä samalla, millaista todellinen kiire on! En kyllä aiemmin ole tiennyt siitä mitään.
Tykkään hirveästi kaikesta mitään teen. Välillä sitä tietysti miettii, kannattaako aina kahmia niin paljon työtä ja tekemistä. Tässä on menty jo lähelle jaksamisen äärirajoja. Onko järkeä tehdä niin paljon, että juuri ja juuri suoriutuu?  Helpottavaa ajatella, että tämäkin vaihe loppuu joskus. Tarkoituksena olisi siis saada harjoittelu pulkkaan ennen joulua. Se kuitenkin kuluttaa suuren osan päivistäni!

Valitettava fakta taitaa olla, että mun terveys ei ole ihan kunnossa. Selän kipuilu jatkuu jo neljättä viikkoa. Maanantaina kävin sen tiimoilta lääkärissä. Selvisikin, että taustalla saattaa olla paljon laajempi ongelma kuin yksittäisen nivelen tulehdus. Asia on vetänyt jopa tämän ilopillerin hiukan alamaihin tällä viikolla. Mikään ei ole vielä varmaa, joten yritän vielä pitää lipun korkealla ja hymyn huulilla!
Pidin selän tilanteen vuoksi rankemmasta liikunnasta taukoa melkein kolme viikkoa. Tuntui myös etten ehkä palautunut kunnolla tehdyistä harjoituksista. Tämä voi toki olla osittain kiinni pelkästä stressikuormasta, mutta päätin pelata varman päälle. Otinkin siis paljon kevyemmin, tein ohjausten lisäksi lähinnä kävelyä, kehonhuoltoa, joogaa ja kevyttä temppuilua. Lisäksi paljon unta ja ruokaa. Kunhan pääsen takaisin "normaaliin" olotilaan, täytyy vähän miettiä miten treenisykli olisi jatkossa järkevää toteuttaa. Palautumiseen täytynee kiinnittää jatkossa vielä extrapaljon huomiota.
Viikonloppuna pääsin tekemään ensimmäisen kunnollisen treenin pitkään aikaan. Ja ai että miten hyvältä tuntui, oli huikeen kivaa! Kun pitää pienen treenitauon, motivaatiokin nousee ehkä potenssiin miljoona. Kävimme siis Jyväskylässä kouluttautumassa pikkuisen lisää RSP-ohjaajien kesken. Nyt on jälleen uusia tankotemppuja varastossa!


Tätä kunnon treenien riemua kesti jopa kahden treenin verran...Tällä hetkellä olen kipeenä sängyn pohjalla, ainakin siis löytyy aikaa kirjoittaa! Mulla on joku ihmeellinen flunssa, lihakset ja pää ihan järkyttävän kipeenä. Se on muuten kumma miten sitä sairastuu aina stressaavamman rupeaman jälkeen: Viime viikko taisi olla rankin naismuistiin ja booom nyt sitä ollaan sänkypotilaana. Tyypillinen kympin tyttö -syndrooma eli ensin hoidetaan hommat ja sitten sairastetaan.
On kyllä ihan järjetön ikävä kunnon treeniä! Haetaan kuitenkin terveys, stressitilanne ja palautuminen kuntoon ennen tehojen lisäämistä. Kerrankin saatan tehdä jotain järkevää treenirintamalla.

Mitä teille päin kuuluu? Yrittelen kirjoitella aina kun löytyy sopiva kolo! En kuitenkaan suostu ottamaan itselleni tärkeästä asiasta eli blogin kirjoittamisesta lisää stressiä. Katsellaan jospa saisin jonkun resepti-inspiraation tai ehtisin perehtyä pitkästä aikaa kehonhuoltopostaukseen. Nyt teidän kuulumisiin, anna palaa!

perjantai 30. lokakuuta 2015

Keskiviikko 28.10

06.22 Huomenta!
Ensimmäisenä ajatuksenani: Voi kun sänky on pehmeä. Eikö uni voisi jatkua vielä hetken? No ei sitten.
Toisena ajatuksena: AU. Lihaksissa tuntuu eiline temppuilutreeni. Selkä on myös kipeä. Höh.

06.43 Ylös ja aamutoimiin.


7.05 Puuroa
Tuttuun tapaan, tutuilla lisukkeilla. Tujaus riisiproteiinia, sopivasti chiaa, humpsautus psylliumia, ripaus suolaa sekä vähän liikaa piparkakkumaustetta. Päälle iso plöräys kaurajogurttia, mustikoita ja mustaherukoita sekä margariinisilmä. Mietin jälleen, että miten puuro voikin joka ikinen aamu maistua näin hyvältä.


07.28 Kahvia
Ahh, uuden kahvipaketin tuoksu! Joukkoon kunnon loraus kauramaitoa kuten yleensä. Unohdun haaveilemaan ja tuijottelemaan ulos ikkunasta. Aurinko nousee värittäen taivasta pinkin, oranssin ja violetin eri sävyillä. Hetkeen mulla ei ole kiire minnekään.

07.59 Palautus maan pinnalle.
Kääk, mihin se kaikki aika meni? Puunailen nassun kuntoon, puen pikapikaa vaatteet, pakkaan tietokoneen, vihkot, villasukat vähän liian pieneen laukkuun. Perään heitän vielä eväsmandariinin ja pähkinät.


08.33 Kävellen töihin
Päätän tänään kävellä pikkuisen pidempää reittiä töihin, jotta saan vähän raitista ilmaa ennen toimistopäivää. Kuuntelen kävellessäni aina musiikkia. Tänään etsiskelen uusia suosikkeja ja päädyn kuuntelemaan Suomen soitetuimpia Spotifysta. Viime aikoina olen löytänyt Happoradion biisit uudestaan ja fiilistellyt niiden sanomaa ihan kybällä. Uusista tuttavuuksista erityisesti Nikke Ankaran Värifilmi iski aika kovaa. Mutta siinähän onkin mukana myös Aki Tykki aka Happoradion solisti...

08.57 Valmiina työpaikalla
Hyrrrr miten kylmä! Olin selkeästi valinnut ihan liian vähän vaatteita päälleni. Nahkatakin aika taitaa tältä syksyltä olla ohi. Palelen vielä aamupalaverin aikanakin. Kääriydyn kaulahuivin sisälle, työnnän varpaat villasukkiin ja sallin itselleni toisen mukillisen höyryävää kahvia.

10.24 Välipalahetki
Popsin pähkinät ja mandariinin töiden lomassa.


13.15 Lounas ystävän kanssa.
Ihanaa päästä tauolle ja kävelemään ulos! Olimme sopineet ystäväni kanssa lounastreffit Houkutukseen. Nappaamme molemmat isot salaatit kolmella täytteellä. Mun melko ruokaisassa versiossa on marinoituja kasviksia, grillikanaa ja artisokan sydämiä.
Päivittelemme kuulumisia pitkän tauon jälkeen. Molemmilla alkaa kuitenkin jo olla vähän kiire töihin, joten sovimme näkevämme paremmalla ajalla uudestaan. 
Ja nappasin jälleen juomaksi kahvia. Hyi minua.

14-16 Töissä
Koko tuon kaksi tuntia himoitsen hirveästi persimoneja! Kellon lyödessä 16 kerään kamppeeni ja syöksyn kauppaan. Haluan nimittäin ehtiä ennen varsinaista ruuhka-aikaa, sillä en halua tapella ihmisten kanssa syöntikypsistä persimoneista ja väistellä kyynärpäitä.

16.25 Ruokaa
Pikaruokaa parhaimmillaan: Valmiiksi paistetut lihasuikaleet ja höyrytetyt kasvikset lautaselle, mikroon ja ääntä kohti. Lisäksi nautiskelen vielä sen kauan himoitun persimonin.


17-18 Teetä, illan tunnin suunnittelua, pyykinpesua.
Eli hypin levottomana ympäri taloa, milloin täyttäen pesukonetta, ja milloin kertaillen illalla opetettavaa koreografian pätkää. Välissä pyykkien ripustus, hörppäys teetä ja tuntisuunnitelman rakentelua.

18-19 Aikataulutusta ja tulevan viikon panikointia. Yritystä keskittyä tähän päivään ja hetkeen. Epäonnistuminen. Vähän kipuilevan selän ja pakaroiden rullausta.

19 - 19.30 Välipalaksi pari porkkanaa, pähkinöitä ja tummaa suklaata. Lähtö töihin. Kipitän kylmyydessä pipo silmillä ja napit korvilla. Ystävä kävelee vastaan, halataan ja jatketaan matkaa.

20 - 21 Street dance -ohjaus
Vaikka kuinka väsyttäisi ennen tuntia, energiatasot nousevat ohjaamisen aikana ihan pilviin! On tosi siistiä nähdä kun asiakkaat oikeasti oppivat mun tekemää koreografiaa. Opettelemme breakin lattiatyöskentelyä ja teemme koreografiasta uuden pätkän. Tanssiminen on vaan niin huippua!


21.30 - 22.30 Iltapuuhia. Puuroa, leffaa kämppisten kanssa, suihku, rullailua ja venyä.
Pientä rentoutumista ennen unen tuloa. Ohjauksista saa usein sellaisen energiapiikin, ettei ihan heti nukutakaan. Tällainen pieni löysäily ja rauhoittuminen tekee hyvää melko hektisen päivän jälkeen.

23.00 Viimein unille!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kesäkurpitsapasta ja bolognese


Tiedättekö niitä päiviä kun tekisi mieli vaan sukeltaa pastakulhoon? Yep, been there.
Viime viikolla sellaisia päiviä osui monta putkeen. Mulla ainakin väsymys yhdistyy aika hyvin kasvavaan hiilihydraattihimoon. Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan: Mä en usko että hiilarit olisi ihmiselle millään tavalla pahasta. Uskoisin kuitenkin niiden ajoituksella olevan hieman merkitystä. Tämänkin toki riippuu yksilöstä, mutta omalla kohdallani pastaämpärillinen keskellä päivää aiheuttaa hirmuisen väsymyksen. Se siitä työtehosta.
Onnistuin kehittämään itselleni kuitenkin jonkinmoisen pakkomielteen saada lounaaksi pasta bolognesea. Miten nauttisin sen ilman loppupäivän kestävää väsähdystä? Pastan määrän vähentämisen ei tule kuuloonkaan, sillä lusikallisesta makaronia tulee vain surulliseksi.
Päätin siis korvata pastan paistetuilla kesäkurpitsasuikaleilla. Vanha juttu, mutta toimii. Juju onkin tällä kertaa herkullisessa tomaattikastikkeessa. Olen jo pitkään miettinyt, miten ruokaan saisi makua ilman vatsaa kiusaavia sipuleja. Päädyin lisäämään kastikkeeseen yrttejä ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Problem solved.


Kesäkurpitsapasta ja bolognese
1 kesäkurpitsa
oliiviöljyä
400g jauhelihaa
1 tölkki Mutti-tomaattimurskaa
5 isoa aurinkokuivattua tomaattia
mustapippuria, timjamia, tarvittaessa suolaa

Suikaloi kesäkurpitsa kuorimaveitsellä tai jollain Tupperware-kuorimella ohuiksi suikaleiksi. Kesäkurpitsan pehmeän keskiosan voi joko heittää kastikkeen joukkoon kuutioituna tai käyttää myöhemmin vaikka munakkaassa!
Paista kesäkurpitsasuikaleita pannulla kunnes ne ovat pehmenneet, mutta purupintaa on hieman vielä jäljellä. Siirrä sivuun odottamaan kastikkeen valmistumista.
Ruskista jauheliha pannulla. Lisää joukkoon aurinkokuivattu tomaatti, kesäkurpitsakuutiot, mustapippuri ja timjami. Maista ja lisää suolaa vain tarvittaessa.
 Kaada päälle tomaattimurska (Mutti <3) ja anna hautua kymmenisen minuuttia.
Tarjoile kesäkurpitsapastan kanssa!


Minulta on melko usein pyydetty FODMAP-ruokavalioon sopivia reseptejä. Nyt niitä luultavimmin tulee olemaan enemmän saatavilla, sillä omakin ruokavalioni on pikkuhiljaa muuntunut siihen suuntaan. Jatkossa noita vähän FODMAP-hiilihydraatteja sisältäviä reseptejä voi siis bongailla tägin takaa! Kirjoittelin vähän aikaa sitten faktaa FODMAP-ruokavaliosta, postaukseen pääset tästä.


En tiedä huomasitteko, mutta tuonne oikeaan sivupalkkiin on ilmestynyt Facebook-sivun tykkäysnappula ja Instagram-palkki! Facebookiin päivittyvät uusimmat postaukset, instagramiin taas latailen lähinnä yleistä apinointia. Saa seurata tai olla seuraamatta :)
Leppoisaa sunnuntaita!