sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Miten tehdä unelmista totta?

Oletteko koskaan miettineet mihin tarvitaan unelmia?
Mielestäni ne ovat loistavia kannustimia. Miten sitä muuten elämässä pyrkisi minnekään? Totta kai asioiden edistäjänä voi toimia raha, valta, sosiaalinen hyväksyntä, you name it. Niistä ei kuitenkaan saa samanlaista paloa tekemiseen, kuin unelmien tavoittelusta saa.
Ovatko unelmat vain haaveilua, toteutumattomaksi tarkoitettua höttöä? Eivät ainakaan minulle. Kyllä minullakin on ollut aikoja, jolloin uskoin etten voisi koskaan saavuttaa asioita joita haluan. En oikeastaan edes uskaltanut unelmoida, tuntui että olisin pyytänyt liikaa jo pelkällä ajatuksella.


Olen viime vuosina saavuttanut todella monta pitkään unelmoimaani juttua. Pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä, alaa josta olin haaveillut jo vuosia. Perustin juuri myös oman toiminimen ravitsemusluentoja sekä yksilöllistä neuvontaa varten. Ensimmäinen luento on jo pidetty ja pitkäaikainen haave toteutettu.
Käänsin rakkaan harrastukseni tankotanssin työksi ja saan sen vuoksi tehdä päivittäin työtä jota rakastan. Olin unelmoinut liikunnanohjauksesta jo ennen tuota työtä. Hain itseasiassa Vierumäelle liikunnanohjaajan amk-tutkintoon ravitsemustieteen ohella. Silloin ei pääsykokeissa onnistanut, mutta uskon että kaikelle on tarkoituksensa. En olisi tuolloin ollut vielä valmis ohjaamaan muita. Näin vuosien kuluttua olen kasvanut ihmisenä, oppinut huikean paljon liikunnasta ja sen vaikutuksista kehossa sekä löytänyt vielä kaupan päälle sen oman lajini.
Syksyllä sain laajentaa ohjaamisrepertuaariani korkeakoululiikunnan ohjaajariveissä. Olen ohjannut erilaisia kehonhuoltotunteja ja Street dancea. Voin liikunnanohjaajan työssäni konkreettisesti nähdä miten autan ihmisiä oppimaan lisää omasta kehostaan, joko ihan käytännössä uusien tanssiaskelien muodossa tai syvemmin mielen tasolla. Kehonhuoltotunneilla käynyt vanhempi asiakas oli saanut pitkään vaivanneet olkapäävaivansa kuriin käymällä tunneillani kerran viikossa. Tämän parempaa palautetta ei ohjaaja voisi saada!
Olen aina halunnut tehdä työtä, jolla on itselleni suuri merkitys. Ryhmäliikunnan ohjaamisen lisäksi haluaisin jatkossa tehdä myös yksilöllisempää ohjaustyötä. Eräs suuri unelma onkin toteutumassa keväällä, kun kouluttaudun toiminnallisen harjoittelun personal traineriksi. Tästä matkasta tulen varmasti kertomaan lisää, voin sanoa että en malta pysyä housuissani! Jo pitkään olen tiennyt haluavani olla hyvinvointialan moniosaaja. Tämä koulutus on jälleen yksi askel sitä kohti.


Olenkin tässä pohtinut oman kokemukseni, mitä unelmien toteuttaminen vaatii. Listasin teille alle 6 omaa ajatustani aiheesta.

Konkreettisuus
Muotoile unelmasi mahdollisimman käsin kosketeltavaan muotoon. Mitä haluat saavuttaa? Milloin? Mitä voisit tehdä sen eteen tänään? Unelman voi vaikka kirjoittaa paperille ja tehdä siitä sitä kautta todellisemman. Unohda myös konditionaali haluaisin tekisin sanoisin voisin olisin. Jos olet varma tavoitteestasi, tee se näkyväksi ja kuuluvaksi: Minusta tulee liikunta-alan ammattilainen. Minä menen opiskelemaan ravitsemustiedettä. Minä haluan ohjata ryhmäliikuntaa.

Rohkeus
Unelmien saavuttamiseen tarvitaan yleensä ainakin ripaus rohkeutta. Vaikka tavanomainen, tuttu ja turvallinen saattaa houkuttaa, joskus täytyy vaan heittäytyä. Kuten vaikka muuttaa toiselle puolelle Suomea unelmien opiskelupaikan perässä. Tai perustaa toiminimi vaikka yritysasioissa menee (vielä) sormi suuhun. Tai pitää välivuosi niistä unelmaopinnoista voidakseen järjestää aikaa myös toisten haaveiden täyttymiseen.

Luottamus
Omaan intuitioon kannattaa yleensä luottaa. Tuleeko hyvältä kuullostavasta työtarjouksesta huono fiilis? Eikö opiskeluala tunnukaan omalta jutulta? Uusi treeniohjelma saa aikaan kylmiä väreitä? Vaikka oikealta tuntuva ratkaisu veisi hetkellisesti umpikujaan, yleensä löytyy myös kiertotie kunhan vain jaksaa etsiä. Toisten polku on pidempi ja mutkaisempi harha-askelineen, mutta se ei tarkoita etteikö voisi vielä löytää perille!

Sinnikkyys 
Unelmiensa eteen tulee olla valmis tekemään työtä. Muokkaa arjestasi tavoitteitasi tukevaa. Mieti myös pieniä välitavoitteita matkalle. Mistä tiedät olevasi lähempänä unelman toteutumista? Mitä voisit kehittää, mikä sujuu jo hyvin? Varaudu myös pettymyksiin, takapakkeihin ja alamäkiin. Pienet askeleet oikeaan suuntaan johtavat kyllä jossain vaiheessa oikealle tielle. Alussa päivät voivat olla pitkiä ja hetkittäin saattaa jopa epäillä koko unelmaa. Mutta mikäli tietää tarpeeksi vahvasti mitä haluaa, se toimii kannustimena vaikeampienkin aikojen yli!

Itseensä uskominen
Yksi tärkeimmistä jutuista! Oli unelma sitten pieni tai suuri, usko omaan näkemykseesi. Usko siihen, että kovalla työllä (ja pienellä onnen kantamoisella) voit päästä sinne minne haluat. Mieti kaikkia niitä juttuja, joissa olet jo onnistunut. Mikään ei ole unelmia rikkovampaa kuin negatiivinen sisäinen puhe ja enpystyenosaaeitästäkuitenkaantulemitään. Ei voi koskaan onnistua jos ei edes yritä!

Sitten kun -ajattelun hylkääminen. Elämä on tässä ja nyt. Vaikket ole vielä saavuttanut unelmaasi, nauti matkasta sitä kohti. Siitä innostuksesta kun oletkin taas hippusen lähempänä. Ota vastaan pettymyksen kokemukses, tiedät nyt ainakin mitä et halua. Vaali onnen murusta kun tiedätkin taas hieman selkeämmin mitä haluat. Kun keksit jälleen yhden helpottavan väliaskeleen tai löydät uuden suunnan.


Vaikka käytin tässä postauksessa esimerkkinä työhön ja koulutukseen liittyviä unelmia, pätevät nuo samat ajatukset myös muiden haaveiden toteuttamiseen. Oli se sitten 100kg maastaveto tai muu urheilutavoite, parempi terveydentila, säännöllinen ja terveellisempi syöminen, laihtuminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, uuden taidon opettelu, mitä tahansa.
Nykyisin olen todella kova haaveilija, varsinainen taivaanrannanmaalari. Itselläni on yhtenä haaveena tuottaa laadukkaampaa sisältöä blogiin ja saada postaustahtia jälleen säännöllisemmäksi. Konkreettisesti aion tätä edistää hommaamalla itselleni kameran, järjestämällä alkuvuoden työt järkevämmin ja lisäämällä tätä kautta vapaa-aikaa! Haluan oppia valokuvaamisesta paljon lisää ja tuoda valokuvaamisen jälleen luontevaksi osaksi arkea.
Millaisia jo toteutuneita tai toteutumattomia unelmia teillä on? Heräsikö ajatuksia aiheesta?Pakko ei ole kertoa, mutta tykkään lukea teidän kommenttejanne :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Perjantai 20.11

Ajattelin raportoida teille nyt vähän erilaisen päivän kulkua... Mulla oli nimittäin eilen vapaapäivä! Tosin käytin senkin hyödyksi tekemällä kandityötä, mutta jäi siellä aikaa myös pelkälle olemiselle. Tästä tuli nyt melkoisen pitkä sepostus, mutta minkäs sille mahtaa että kirjoittaminen on niin kivaa. Lähdetäänpä katselemaan minkälaiselta se eilinen päivä näyttikään!

Herään aamulla suhteellisen pirteänä. Muistaakseni en herännyt yöllä kertaakaan, vaan sain nukuttua yöunet putkeen, jes! Vähän edellisen illan 4 ohjauksen työrupeama muistuttelee itsestään lihaskipujen muodossa. Myös edellisen päivän leuanvedot, ne muutamat, tuntuvat ihan kunnolla.
Kurkkaan kelloa. Miten se voikin aina olla 6.37 kun herään?

Keittiössä valkenee kuitenkin traaginen totuus. Kaurahiutaleet ovat loppu! Paistelen siis aamupalaksi munakasta samalla manaten vuoron perään koko maailmaa ja omaa lahopäisyyttäni. Munakkaastakin tulee epämääräinen kokkeli sellaisen kauniin ruokabloggaajien superomeletin sijaan. Möh. Mieli kuitenkin paranee heti kun saan ruokaa nassun eteen. Nälkä on jälleen melkoinen, lienee eilinen päivä mennyt vahingossa liian pienillä energioilla. Kasaan lautaselle lehtikaalimunakkaan lisäksi kurkkua, mandariinia ja persimonin. Avokado maistuu jostain syystä ihan pahalle ja saippualle, sen jätän syömättä. Nälkä ei kuitenkaan lähde vielä tälläkään setillä, joten syön aamiaisen jälkiruoaksi kaurajogurttia puolukoilla, psylliumkuidulla ja kanelilla. Kahvin kera tietysti.

Aamupalan jälkeen alan koota päivän kamppeita kasaan. Sullon treenivaatteet, opiskelukamat ja pikkueväät ensin yhteen laukkuun, josta siirrän ne kahteen erilliseen. Mulla on paha tapa tunkea laukut ääriään myöten täyteen! Yritän päästä siitä eroon.
Ulkona näyttää harmaalta. Päätän piristää päivää valitsemalla mahdollisimman räikeät sukat. Päivästä ei vaan voi tulla huono, kun sukat loistavat neon keltaisina!


Ulkona totean, että onpas kiva kun laitoin talvitakin. Kuopioon nimittäin saapui talvi ja lumi. Pyöräillen matka taittuu nopeasti. Kuuntelen lähestulkoon aina musiikkia samalla kun liikun paikasta toiseen. Soittolista koostuu vain ja ainoastaan mun lempparibiiseistä!
Käyn heittämässä ylimääräiset tavarat ainejärjestön huoneelle. Samalla täytän vesipullon ja keitän vettä mun teemukiin. Kiitän itseäni, että ostin tuollaisen ihanan KeepCupin sateenkaaren värisenä! Sen lisäksi että muki pitää hyvin lämpöä, on se ihan syötävän söpö. Teenä mulla oli tällä kertaa Clipperin mustaherukkateetä.

No niin, epic fail. Yritän kirjautua yliopiston koneelle ja mietin pitkään miksei kone muka hyväksy salasanaani. Virhe ei tosiaan löytynytkään salasanasta vaan käyttäjänimestä: Yritin vahingossa kirjautua sisään instagramtunnuksellani...
Tästä selvittyäni pääsin työn touhuun. Kandintyöni liittyy FODMAP-hiilihydraatteihin sekä niiden terveysvaikutuksiin. Pitkästä aikaa lukeminen tuntuu mielenkiintoiselta. Onhan se nyt siistiä että voin opiskella tämmöisiä juttuja! Tuntuu myös tosi kotoisalta olla taas yliopistolla. Ihanaa nähdä ihmisiä ja höpötellä siinä kirjoittelun lomassa.


Lounaalla vetelen melkoisen suuren annoksen salaattia alá Amica. Salaattipöytä oli itsessään melkoinen FODMAP-pommi. Luettuani juuri monta tuntia näiden hiilihydraattien prebioottisista vaikutuksista, päätän kuitenkin ottaa tietoisen riskin kaalien, sipulien, punajuurten ja herneiden kanssa. Jälkkärikahvien jälkeen palaan kirjoittelun vielä pariksi tunniksi.

Kahden maissa pienen pieni nälkä alkaa tuntua masussa. Käyn jälleen ainejärjestön huoneella nappaamassa pikkumukillisen kahvia, banskun ja pähkinöitä. Rupattelen vielä hetken muiden retikoiden kanssa ennen kuin siirryn ulkoilmaan - varsin hyytävään sellaiseen.
Tiedättekö sen tunteen kun lumisade oikein pistelee kasvoilla? Ja ei meinaa nähdä mitään kun silmiä on vaikea pitää auki? Pääsen kuitenkin suhteellisen kuivana salille asti, kiitos suurihuppuisen talvitakin.
Akateeminen vessaselfie.

Salilla olisi vuorossa jalkajumppaa. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä jumppailua, sillä selkäkivun myötä lantion ja keskikropan hallinta on jälleen ihan jostain kuusesta. Opettelen siis uudelleen aktivoimaan oikeita lihaksia, keskityn tarkasti oikeaan tekniikkaan, teen tarvittaessa ilman painoja. Hyvin tekniikkapainotteista treeniä siis! Hiki tulee kuitenkin ja olen siitä ihan fiiliksissä. Vähän hassultahan se tuntuu tehdä yhden jalan prässiä 20 kilolla, mutta ego nurkkaan ja oppimaan! Otan treenin päätteeksi vielä kevyet rullaukset ja venytykset jumpatuille lihaksille. Loppuverryttely hoituu jälleen pyörän satulassa kosteassa räntäsateessa...

Ruokaongelma! Mitä ihmettä sitä söisi, kun kaapissa ei ole valmista ruokaa eikä oikeastaan mitään tee mieli? Aamun puurokriisin jäljiltä jäi hirveä puuronhimo. Päätän siis hyödyntää kaapin perukoilla lojuvat hirssihiutaleet. Iso annos hirssipuuroa riisiproteiinilla ja mustaherukoilla = toimii!


Illan tunnelma on vähintäänkin vapautunut: Vitsi, vapaa-aikaa, voin tehdä mitä vain! Lueskelen blogeja, käyn rauhassa suihkussa, kirjoittelen treenipäiväkirjaa ajan tasalle. Normaalit asiatkin ovat superihania kun ne saa tehdä ilman kiirettä. Puen päälle ihanan pehmeät vaatteet ja kompressiosukat. En siis ole jälleen mitenkään tyylillä pilattu... Pyyhällän vielä läheiseen kauppaan ostamaan niitä kaurahiutaleita sekä aineksia iltaruokaan. Kaupassa kiertelykin on yllättävän kivaa.
Kotona laitan kasvissosekeiton porisemaan. Juureksia pilkkoessani hölisen kämppikseni kanssa. Pilkkominenkin on yllättävän kivaa. Tänään taitaa olla sellainen yllättävän kiva päivä kaikessa tavallisuudessaan.
Keitosta tuleekin tosi hyvää ja lämmittävää. Juuri sellaista kuin kaipasinkin keskelle harmaata iltaa! Ihastelen syödessäni keittiön pöydällä lepäävää kukka-asetelmaa. Ovat ne vaan kauniita hieman rupsahtaneinakin. Keitto lisukkeineen ei ihan riitä viemään nälkää pois. Jälkiruoaksi nappaankin siis vielä mandariinin ja persimonin. Päivän aikana tuli nautittua melkoisen iso kuorma fodmappeja, mikä alkoikin iltaa kohden näkyä ja tuntua vatsassa. Sellainen söpö pieni turvotus ja vatsakipu...

Teemme vielä yhteisen kehonhuoltohetken venytellen ja rullaillen. Loppua kohden se taitaa kuitenkin kääntyä juttelun puolelle. Kehon ja mielen huoltoa siis samassa paketissa! Kokonaisvaltaisesti rentoutuneena onkin sitten hyvä kellahtaa unille. 

Sellainen oli minun perjantaini, ei huono ollenkaan! Latasi kyllä akkuja ihan huolella, taas jaksaa tulevat kiireet. Oli hirveän ihanaa ehtiä myös jutella ihmisten kanssa kunnolla <3
Olen tässä juuri valmistautumassa työpäivään, olisi pari tuntia tanko-ohjausta edessä. Sama setti huomenna + päälle vielä yksi palauttava ilmajooga. Työpäivät ovat kuitenkin aika lyhyitä, muutaman tunnin mittaisia. Ensi viikolla jatkuu jälleen kiireisempi tahti vielä hetkisen aikaa. Jotenkin koko syksy on kulunut tosi nopeasti, enää kuukausi joululomaan!
Hei, mites teidän viikonloppu? :)

perjantai 13. marraskuuta 2015

Cookie dough - gingerbread - peanut butter cup - raw chocolate

 

Tiedän, taisi mennä vähän överiksi.
Mutta kun sitä herkkua tekee tosi harvoin, niin silloin voi syödä kaikkea kerralla, right?

Sain siis pitkästä aikaa jonkinmoisen herkkuinspiraation. Yleensäkin kaikki luovuus tuntuu kasaantuvan niihin päiviin, kun makoilen kipeänä sängyn pohjalla. Keksin tälle oikeastaan vain yhden selityksen: Silloin mulla on aikaa. Kiire/stressi/minuuttiaikataulu tappaa luovuuden aika tehokkaasti. Kämppikseni totesikin aamulla että mun pitäisi joko tehdä vähemmän töitä tai olla enemmän kipeänä. En ole tosin ihan varma tämän lausauhduksen pyytteettömyydestä. Taustalla saattaa nimittäin olla ajatus, että suklaata ilmestyisi naposteltavaksi useammin kuin kerran puolessa vuodessa...


Tosiaan herkkuinspiksen iskiessä halusin välttämättä änkeä hirmuisen määrän erilaisia herkullisia makuja samaan reseptiin. Tässä yhdistyvät tahmean taikinainen piparinen täyte, maapähkinävoisydän ja tuhdin kaakaoinen raakasuklaa. Nää herkut on kyllä siitä hyviä, että tekipä mieli sitten suklaata, keksiä, piparia tai maapähkinävoita, himotus lähtee taatusti!

Cookie dough - gingerbread - peanut butter cup - raw chocolate

2rkl kookosöljyä
2rkl kaakaovoita
4rkl raakakaakaojauhetta
1rkl hunajaa

6 medjool taatelia
2rkl auringonkukansiemeniä
2rkl kaurahiutaleita
½tl piparkakkumaustetta

vajaa 2rkl maapähkinävoita 

Sulata rasvat vesihauteessa. Lisää joukkoon raakakaakaojauhe ja hunaja. Sekoittele tasaiseksi.
Maista ja lisää makeutusta tarvittaessa. Muista, että täyte on kuitenkin tosi makeaa!
Annostele lusikallinen sulaa suklaata 8 isohkon muotin pohjalle.
Siirrä pakkaseen kylmettymään noin kymmeneksi minuutiksi.

Valmista täyte suklaan kovettuessa.
Poista taateleista kivet. Soseuta taatelit, auringonkukansiemenet, kaurahiutaleet ja piparkakkumauste sauvasekoittimella tai blenderillä karkeaksi massaksi.
Halutessasi voit tietysti soseuttaa seoksen täysin tasaiseksi,
mutta rakenne tuo suklaaseen pikkuisen lisää luonnetta.
Älä menetä hermojasi soseutusvaiheessa, siinä voi mennä tovi!

Muotoile massasta 8 pientä palloa. Litistä ne sitten pyörylöiksi.
Nappaa suklaat pakastimesta. Lisää suklaapohjan päälle yksi pyörylä jokaiseen muottiin.
Painele taikinamassan keskelle kolo ja lisää siihen nokare maapähkinävoita.
Peitä sitten täytteen toisella suklaakerroksella.

Anna suklaiden tekeytyä pakastimessa vielä 20-30min.
Nauti ajatuksella ja lämmöllä kahvin kanssa.
 

Jokaisella puraisulla suuhun sattuu erilaisia makuja ja koostumuksia. Muutenkin tuo niin monesti hehkuttamani makean ja suolaisen liitto on lyömätön! Nää muuten kannattaa ottaa hetkeksi lämpiämään ennen tarjoilua. Tällöin sisällä oleva maapähkinävoi ehtii sulaa ja keksitaikinakin on paljon pehmeämpää.
Olipa muuten ihanaa nautiskella tuommoinen herkkukupponen kahvin kanssa jälkiruoaksi.En nyt sanoisi näiden olevan mitään superhyperterveellisiä, mutta parempi valinta ravinteidensa puolesta ehdottomasti. Paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, kuituja, hyviä rasvojakin jonkin verran. Ovathan nämä tosi tuhteja, mutta juuri siinä piilee homman juju: Yhdessä palassa on jo niin paljon makua, ettei toista välttämättä tarvitse! Toisaalta, jos mieli tekee niin siitä vaan. YOLOSHSC = You only live once so have some chocolate.

 

Ihanaa viikonloppua! Kertokaahan jos päädytte kokeilemaan överisuklaata :)

torstai 12. marraskuuta 2015

Heippa ihanat!

Olisi taas aika kertoilla vähän kuulumisia. Jokainen lienee laskenut yhteen 1+1 kun en ole juurikaan kirjoitellut. Kiirettä on siis jälleen piisannut ihan kiitettävästi. Pääosin kaikkea mukavaa, mutta joukkoon on mahtunut myös epämukavia juttuja.
Päivät ovat siis taittuneet lähinnä töissä. Aika monena päivänä rytmi on ollut luokkaa töistä töihin ja sieltä vielä töihin. Ovat nuo päivät kyllä ihan killereitä ja sen jälkeen ei ole energiaa juuri muuhun. Oppiipahan tässä samalla, millaista todellinen kiire on! En kyllä aiemmin ole tiennyt siitä mitään.
Tykkään hirveästi kaikesta mitään teen. Välillä sitä tietysti miettii, kannattaako aina kahmia niin paljon työtä ja tekemistä. Tässä on menty jo lähelle jaksamisen äärirajoja. Onko järkeä tehdä niin paljon, että juuri ja juuri suoriutuu?  Helpottavaa ajatella, että tämäkin vaihe loppuu joskus. Tarkoituksena olisi siis saada harjoittelu pulkkaan ennen joulua. Se kuitenkin kuluttaa suuren osan päivistäni!

Valitettava fakta taitaa olla, että mun terveys ei ole ihan kunnossa. Selän kipuilu jatkuu jo neljättä viikkoa. Maanantaina kävin sen tiimoilta lääkärissä. Selvisikin, että taustalla saattaa olla paljon laajempi ongelma kuin yksittäisen nivelen tulehdus. Asia on vetänyt jopa tämän ilopillerin hiukan alamaihin tällä viikolla. Mikään ei ole vielä varmaa, joten yritän vielä pitää lipun korkealla ja hymyn huulilla!
Pidin selän tilanteen vuoksi rankemmasta liikunnasta taukoa melkein kolme viikkoa. Tuntui myös etten ehkä palautunut kunnolla tehdyistä harjoituksista. Tämä voi toki olla osittain kiinni pelkästä stressikuormasta, mutta päätin pelata varman päälle. Otinkin siis paljon kevyemmin, tein ohjausten lisäksi lähinnä kävelyä, kehonhuoltoa, joogaa ja kevyttä temppuilua. Lisäksi paljon unta ja ruokaa. Kunhan pääsen takaisin "normaaliin" olotilaan, täytyy vähän miettiä miten treenisykli olisi jatkossa järkevää toteuttaa. Palautumiseen täytynee kiinnittää jatkossa vielä extrapaljon huomiota.
Viikonloppuna pääsin tekemään ensimmäisen kunnollisen treenin pitkään aikaan. Ja ai että miten hyvältä tuntui, oli huikeen kivaa! Kun pitää pienen treenitauon, motivaatiokin nousee ehkä potenssiin miljoona. Kävimme siis Jyväskylässä kouluttautumassa pikkuisen lisää RSP-ohjaajien kesken. Nyt on jälleen uusia tankotemppuja varastossa!


Tätä kunnon treenien riemua kesti jopa kahden treenin verran...Tällä hetkellä olen kipeenä sängyn pohjalla, ainakin siis löytyy aikaa kirjoittaa! Mulla on joku ihmeellinen flunssa, lihakset ja pää ihan järkyttävän kipeenä. Se on muuten kumma miten sitä sairastuu aina stressaavamman rupeaman jälkeen: Viime viikko taisi olla rankin naismuistiin ja booom nyt sitä ollaan sänkypotilaana. Tyypillinen kympin tyttö -syndrooma eli ensin hoidetaan hommat ja sitten sairastetaan.
On kyllä ihan järjetön ikävä kunnon treeniä! Haetaan kuitenkin terveys, stressitilanne ja palautuminen kuntoon ennen tehojen lisäämistä. Kerrankin saatan tehdä jotain järkevää treenirintamalla.

Mitä teille päin kuuluu? Yrittelen kirjoitella aina kun löytyy sopiva kolo! En kuitenkaan suostu ottamaan itselleni tärkeästä asiasta eli blogin kirjoittamisesta lisää stressiä. Katsellaan jospa saisin jonkun resepti-inspiraation tai ehtisin perehtyä pitkästä aikaa kehonhuoltopostaukseen. Nyt teidän kuulumisiin, anna palaa!