perjantai 24. lokakuuta 2014

Hiljaisuus

Blogihiljaisuus venyi huomaamatta ensin pariksi päiväksi, viikoksi.
Toiseksi ja lähes kolmanneksikin.
Ajattelin ensin sen johtuvan kiireestä.
No kun minulla on kiire, ei ole aikaa kirjoittaa.
 
Aloin kuitenkin miettiä, että miksi tuntuu nyt niin vaikealta irroittaa aikaa kirjoittamiselle.
Yleensä sitä kuitenkin löytää aikaa tekemiselle jota oikeasti haluaa tehdä.
Mieleeni hiipikin pikkuhiljaa kysymys:
Haluanko oikeasti edes blogata?
 
Viime aikoina blogi on tuottanut minulle mieluisten tuntemusten sijaan ennemminkin ahdistusta.
Siinä missä kirjoitukset aiemmin kumpusivat silkasta kirjoittamisen, jakamisen ja innostuksen ilosta, nykyiseltään kirjoittamista sanelee velvollisuudentunto ja pakon tunne.
Enhän minä halua väkisin kirjoittaa.
Ajatus blogin lopettamisesta alkoi hahmottua.
 
Oli oikeastaan aika helpottavaakin tajuta että hei, ei minun ole pakko kirjoittaa.
Mietin pitkään että miten tästä kirjoittaisin.
Millaisin sanankääntein, miten kertoisin teille?
Olen kuitenkin saanut teistä lukijoista paljon voimaa ja iloa.
Huippuhyvien vinkkien lisäksi siis!
Petänkö teidät lopettamalla koko touhun?
Tuntuu vain ettei minulla ole mitään annettavaa tässä kasvavassa sosiaalisessa mediassa.
En tällä hetkellä jaksa enkä kykene seuraamaan muuttuvaa nettimaailmaa siihen tahtiin että voisin reagoida villityksiin, olla kokoajan ajan tasalla.
Haluan pystyä vieroittumaan blogimaailmasta täysin ilman tunnontuskia.
Palata siis bloggaajuudesta pelkästään lukijaksi.
 
Oikeaa tapaa lopettaa ei taida olla.
Siksi tämän tekstin kirjoittaminen venyikin yhä pidempään.
Halusin toki myös olla varma päätöksestäni.
Ja nyt olen, sen verran hyvältä kirjoittamattomuus on tuntunut.
 
Ja hei, tähän loppuun superkiitos juuri sinulle!
Ilman teitä lukijoita bloggaus ei ole mitään.
Lopullisuudesta en tiedä, ehkä jonain päivänä palaan kirjoittelun pariin.
Blogin sisältöineen tulen poistamaan jossain vaiheessa, joten raapustakaa lempparireseptinne ylös!
Ja mitä tulee innovatiivisiin resepteihin, niitä on netti pullollaan.
Jokaisen sisällä asustaa myös pieni kokki, luottakaa sen neuvoihin.
Soveltava keittiö ei ole vaikeaa :)
 
Tämä neiti siis kiittää, kumartaa ja poistuu blogimaailmassa taka-alalle!


torstai 2. lokakuuta 2014

Säästökuun summausta

 
No niin, säästösyyskuu on taputeltu!
Seuraavaksi siis luvassa sitä viiltävää analyysia kuukauden mussutuskuluista.
Kuten ylläolevasta kuittivuoresta voipi päätellä, syöty on ja reippaasti.
 
Pitemmittä puheitta:
Ruokakuluni syyskuussa olivat 308,26€
 
Ei ehkä jokaisen korvaan kuullosta säästökuukaudelta,
mutta näillä ruokavaliovammoilla tuokin on ihan mukiinmenevä suoritus.
Ellei sitten halua elää koko kuukautta pelkällä kaurapuurolla.
Anyone?
 
 
Ruokailuun yliopistolla meni syyskuussa 56,70€.
Tähän sisältyvät myös take away -kahvit, joita tuli ostettua vain kolme koko kuussa!
Tässä kohtaa annan itselleni pienet aplodit.
Lisäksi astelin kerran valmiille aamiaiselle,
 koska oli niin aikainen aamuherätys eikä eväitä mailla halmeilla.
 
Kävin kuukauden aikana kerran lounaalla yliopiston ulkopuolella jälkkärikahveineen.
Tämän hinnaksi tuli varsin kohtuulliset 14,10€.
Olisihan siinä säästänyt pennin ja toisenkin jos olisi jättänyt menemättä,
 mutta ateriointihetket ystävän kanssa ovat aina joka roposen arvoisia ;)
 
Varsinaisesti ruokaostoksiin kului syyskuussa 237,46€.
Ei ainakaan omaan korvaani kuullosta paljolta!
Varmasti olisi vieläkin vähemmällä selvinnyt,
mutta tarkoitukseni ei tosiaan ollut kituutella.
Lähinnä vain jättää niitä turhimpia ostoksia pois ja miettiä kahdesti ennen ostopäätöstä.
Tuohon summaan sisältyvät myös muuten ne elintarvikkeet,
 joita jäi vielä kuukauden jälkeen kaappiin.
Eli vaikkapa ne loput auringonkukansiemenet, kananmunat, öljy, suklaa...
Eli todellisuudessa loppusummasta saisi vielä vähentää muutamia euroja.
Ja kyllä, minulla tosiaan jäi suklaata kaappiin!
 
 
Teoriassa siis viikottainen ruokabudjettini oli noin 77 euroa.
Jokaiselle kuukauden päivälle erikseen jaettuna 10,30€.
Monesti tulee ajatelleeksi että kymppi nyt on melko pieni summa.
Tästä lähtien osaan kyllä arvostaa myös kymmenen euron seteliä uudella tavalla!
 
Tässä vaiheessa toki herää myös kysymys:
Kuinka suuret ne ruokamenot olivatkaan ennen?
En tosiaan tiedä.
Niin nololta kuin se kuullostaakin,
 en ole erityisemmin laskenut jokaiselle elämän osa-alueelle vuotavia rahamääriä.
Vertailukohtaa ei siis ole, mutta tiedän eläneeni säästäväisemmin.
Tämän pystyy siis päättelemään siitä että rahaa jää enemmän tilille :D
Varsinaista matikkaneron taloudenhoitoa...
 
 
Kuukauden aikana en ihan hirveästi muuttanut ruokailutottumuksiani.
Ehkä hienoista proteiinin vähennystä on ollut ilmassa jo pidempään,
mikä tietysti tuo osaltaan hieman säästöä.
Proteiiniruoan vähentäminen taas näkyy osaltaan hiilihydraattien lisäämisenä.
Ja monesti se hiilari on vaan halvempaa ;)
Kasvispainotteisuudesta, terveellisyydestä ja monipuolisuudesta en tinkinyt missään vaiheessa.
Olin syyskuussa myös paljon töissä = suuri energiankulutus = megapaljon ruokaa!
 
Mikäli olisin vielä halunnut lisäsäästöä,
olisin voinut luopua tummasta suklaasta, kaupan mantelimaidosta, pakasteesta löydetystä gluteenittomasta kauraleivästä ja pähkinöistä.
Itse tekemällä olisi voinut mantelimaidon ja leivän kohdalla saada aikaan suurtakin säästöä.
Tässä tuleekin vastaan tämä ikuinen vääntö: Aika vastaan raha.
Olen kyllä toisinaan valmis maksamaan pikkuisen enemmän,
 että joku tekee puolestani homman jota en itse ehdi tehdä.
Kuukausi oli tarpeeksi täysi ilman mantelimaidon siivilöintiäkin!
Lisäksi kaupasta löytynyt, minulle sopiva leipä, oli vain ihanaa luksusta.
Puhumattakaan päivittäisestä jälkkärisuklaasta.
Kaikesta ei tarvitse säästää, tulee vaan paha mieli.
 

 
Oli myös hassua huomata ostostapojen muutos:
Olen alkanut ostaa ruokaa pienemmissä erissä ja usein.
Ennen kävin kaupassa kerran tai kaksi viikossa.
Nyt en oikein voi toteuttaa tätä mallia enää,
 sillä en tiedä kuinka paljon olen kotona syömässä ostamiani ruokia.
Ruoan heittäminen pois on mielestäni yksi vastenmielisimpiä tapoja.
Pyrin siis osaltani minimoimaan hävikit ja haalin säästöä sitäkin kautta.
 
Tietynlainen suunnitelmallisuus olisi toki voinut tuoda muutaman euron lisäsäästön.
Yleensä ostin kaupasta sitä mitä teki mieli, enkä suunnitellut päivän aterioita sen tarkemmin.
Toisaalta tykkään tuollaisesta ruokafiilistelystä enkä näe siinä mitään väärää :)
Sitä paitsi, en kokenut ruokamenojen tarkkailua vaikeana tai elämää hankaloittavana.
Säästösyyskuusta jäikin käteen pysyvä säästäväisempi asennoituminen!

 
Noh, miltä näyttää tämän tyllerön popsimiskulut?
Mites teidän muiden säästösyyskuu?