torstai 31. joulukuuta 2015

Suunnitelmia, haaveita ja tavoitteita vuodelle 2016

Ajattelin koostaa teille pienen katsauksen tulevaan vuoteen! Osa on jo lukkoon lyötyjä tavoitteita, osa on vielä haaveilun asteella. En niinkään fanita uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita on kiva asettaa. Kirjoittelen osa-alueista tarkempia postauksia myös erikseen, joten jos joku juttu kiinnostaa erityisesti, kysy lisää!


TYÖT/KOULU
Tarkoituksena olisi saada mun ekat tutkintotodistukset kevään aikana. Tämähän siis tarkoittaa käytännössä enää kandintyön kirjoittamista ja esittämistä sekä kypsyysnäytettä. Tarvittavat opintopisteet ovatkin olleet kasassa jo viime keväästä lähtien. Vuonna 2016 musta tulee siis TtK. Terveystieteiden Kandidaatti, aika siistiä!

Toinen iso tavoite on läpäistä toiminnallisen harjoittelun PT-koulutus kunnialla. En niinkään tavoittele PT-titteliä, sillä en usko kenenkään olevan valmis yhden kurssin jälkeen. Haluan muodostaa vankan pohjan, jonka päälle voin aina rakentaa lisää ja lisää ammattitaitoa. 

Yksi suuri teema töiden suhteen on myös kuormituksen vähentäminen. Olen järjestänyt keväälle hieman kevyempiä ohjauksia toisessa työpaikassa. Lisäksi ohjaukset painottuvat samoille päiville eli ohjaan ennemmin monta tuntia putkeen. Voi kuulostaa rankemmalta, mutta mielestäni tämä on parempi ratkaisu. Siten saan nimittäin enemmän vapaapäiviä viikkoihini = enemmän aikaa rentoutumiselle!

TREENIT
Pääpainotuksena kevään treeneissä on edelleen kropan kuntouttaminen. Haluan nimittäin olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja terveenä kevään koulutukseen lähtiessäni! Aseinani toimivat fysioterapia, urheiluhieronta, järkevä kuntosalitreeni ja reipas määrä kehonhuoltoa. Pikkuhiljaa aletaan päästä jyvälle ongelmien syntymekanismeista. Yritän ottaa tämän(kin) oppimiskokemuksena, joka tekee musta myöhemmin paremman ammattilaisen.

Alkuvuodesta tavoitteena on peruskunnon kasvattaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä pitkäkestoisia pitää-pystyä-puhumaan-puuskuttamatta treenejä kuntopyörällä sekä pidempiä sarjoja salilla. Treenien teho siis hieman pienenee, mutta kesto pidentyy. Tarkoituksena on parantaa peruskuntoa, jolloin raskas työkin tuntuu vähemmän raskaalta!

Varmaan ikuisena tavoitteenani voisi myös pitää käsitteitä järkevyys&lepo. Treenejä siis sopivasti ja lepoa paljon. Vaikka olisi kuinka kivaa treenata paljon, kovaa ja kokoajan täysillä, ei se pidemmän päälle ole kovin järkevää. Relaksoituminen voisi siis olla ihan hyvä päämäärä. Yksi juttu jonka haluaisin toteutuvan viikottain on jooga jossakin muodossa. Olen nimittäin huomannut joogan tekevän sekä kropalle että pääkopalle hirveän hyvää.

Ulkomuotoon olen tällä hetkellä melkeinpä niin tyytyväinen kun voi naisihminen olla. Ei se tietenkään tarkoita, etteikö voisi kehittyä! Hyvällä fiiliksellä ja hitaasti eteenpäin. Aion siis jatkossakin jatkaa ärsyttävää kohtuus kaikessa -linjausta ja sanoa tiukan ein dieeteille, kehovihalle ja liialliselle peilintuijotukselle. Meillä on vaan yksi ja ainutkertainen keho. Antakaamme sille siis hyvää oloa ja rakkautta myös tulevana vuonna.


RUOKA
Yksi mun missioista on ollut jo tovin hiilihydraattien asteittainen lisääminen. Kuvittelin syöväni niitä melko reippaasti, mutta totuus saattoikin olla vähän toinen. Kun on tällainen sähköjänis, joka sinkoilee paikasta toiseen päivät pitkät, tarvitsee sitä energiaakin pikkuisen enemmän. Tämän otan jälleen mielenkiintoisena ihmiskokeena ja seuraan hiilihydraattien lisäämisen vaikutuksia jaksamiseen, vireystilaan ja treeneihin!

Kiireen vähentyessä haluaisin myös panostaa uusien reseptien ideoimiseen ja erilaisten (kasvis)ruokien kokeiluun. Reseptitehdas siis puksuttamaan!

ELÄMÄ/VAPAA-AIKA
Ulkomaan matka jonnekin yksin tai yhdessä olisi yksi haave vuodelle 2016. Tämä tosin riippuu ihan rahatilanteesta ja työmäärästä. Haaveilla kuitenkin saa aina! Jos ei haaveile mistään tai tavoittele mitään, voiko sitä koskaan saavuttaa?

Stressaamisen lopettaminen tai edes vähentäminen järkeviin mittoihin tulee olemaan eräs keskeisimpiä tavoitteitani. Vapaa-ajastani haluan oikeasti oppia nauttimaan. Että se vapaa-aika olisi oikeasti vapaa-aikaa. Aion siis polkaista mielenhallinnan treenit käyntiin. Sitähän sanotaan että kiire on vain mielentila!


Muiden kuin liikuntaharrastusten osalta tahtoisin panostaa valokuvaamiseen. Jossain välissä valokuvaaminen (jos kökköjä puhelinkuvia voi valokuvaamiseksi kutsua) kuului jokaiseen arkipäivääni. Uuden kameran myötä haluaisin myös oikeasti oppia, miten otetaan taidokkaita kuvia. Ja mitä ihmettä tarkoittaa ISO-luku, polttoväli, erilaiset objektiivit, kääk! Oiskohan jossain tälläisille pökkelöille valokuvauskurssia?

Tekemättömyys ois myös siistiä. Että osaisi vain olla tekemättä mitään, ilman että tulee järjettömän huono omatunto. Koska ainahan olisi jotain tehtävää. Jos ei täydelliseen tekemättömyyteen kykene, niin piirtämisen/maalaamisen/lukemisen/värittämisen lisääminen ois varmaan aika zen.


BLOGGAAMINEN
Tiedättekö, mulla on ollut niiiiiiiiin ikävä säännöllistä ja tiheää bloggaustahtia, sekä teitä ihanat lukijat. Haluaisin siis blogin kirjoittelun jälleen luonnolliseksi osaksi arkea. Valokuvaaminen nivoutuu tähän harrastukseen hyvin, sillä tavoitteenani olisi myös saada aikaan kauniimpia kuvia ja kohentaa sitä kautta blogin visuaalista ilmettä!

Myös sisältö kaipaisi mielestäni monipuolisuutta. Asiatekstejä, kuulumisia, treeniä, ruokaa, hyvinvointia. Lisäksi toivoisin, että pystyisin tuomaan persoonaani ja ajatuksiani paremmin esille. Tiedättekö, valottaa enemmän tyypistä täällä ruudun takana?

Heheh, kyllähän noita ilmaantui ihan kiitettävästi! Huomioikaa toki, etten ajatellut millään tavalla ahdistua tavoitteiden saavuttamisesta/saavuttamattomuudesta. En myöskään ajatellut tehdä kaikkea heti vaan ottaa jutut pikkuhiljaa mukaan arkeen. En osaa oikein kuvaillakaan kuinka innolla odotan tulevaa vuotta! Eilen illalla en meinannut saada unta kun kaikki jännyydet pyörivät mielessä...
Mitä odotatte My cup of coffeelta vuonna 2016? :) 
Ja hei mitä ihaninta uutta vuotta! Tehdään siitä ihan huikea!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Stressaanko itseni hengiltä? Oivalluksia ja opetuksia kuluneelta vuodelta

Kuten täällä on jo tullut melkoisen selväksi, vuosi 2015 on ollut erittäin rankka sekä fyysisesti että henkisesti. Olen kelannut mielessäni vuoden tapahtumia, miettinyt omia ratkaisujani uudesta näkökulmasta ja muodostanut syy-seuraussuhteita asioiden välille. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei menneissä kannata turhaan märehtiä. Kuitenkin tapahtumia kannattaa vähän jäsennellä ja ottaa opikseen. Ensimmäisellä kerralla virhe menee tietämättömyyden piikkiin. Toisella kerralla sama virhe on jo tyhmyyttä.

Mun omalla kohdalla olen tullut siihen lopputulokseen että stressi on kaiken pahan alku ja juuri. Lyhytkestoinen stressi on jopa hyväksi kannustaen parempiin suorituksiin esimerkiksi hormonaalisten vasteiden kautta. Kroonistuessaan stressi saa kuitenkin aikaan rumaa jälkeä. Siinä vaiheessa kun stressitasot nousevat pilviin kumminkaimanserkunkoiran syntymäpäivien unohtamisesta, ruokakaupassa käymisestä tai huulirasvan loppumisesta, voisi ehkä hieman miettiä koko homman järkevyyttä. Vähänkin liian pitkään jatkuva stressi vie minulta yöunet ja saa pään vuotamaan kuin siivilän: Unohtelen asioita, vähemmän tärkeitä ja niitä tärkeitäkin. Kulutan liikaa kahvia, olen väsynyt ja väsähtänyt, en pysty keskittymään, normaalit asiat kuten pyykin peseminen tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Henkinen stressi riistää arjesta ne pienet hengähdystauot, jolloin olisi viimeinkin hetki aikaa vain olla. Silloin on jo pohtimassa tulevaa päivää, viikkoa, kuukautta. Keho ja mieli eivät saa lepoa missään vaiheessa päivää tai yötä.
Henkisen puolen lisäksi on tietysti olemassa myös stressin vaikutus fyysiseen puoleen. Liikunnasta palautuminen hidastuu, treenitehot laskevat, joka paikkaa kiristää, sydän tykyttää. Lisäksi sairauksieni myötä stressillä on myös vakavampiakin haittapuolia. Pitkään jatkuva voimakas henkinen kuormitus nimittäin laukaisee kohdallani pahenemisvaiheen, jolloin vatsaoireet lisääntyvät, suolistoon ilmestyy haavoja ja tulehdusta. Syksyn mittaan myös epämääräiset kiputilat ovat pahentuneet, painottuen selkeästi kiireisempiin ajanjaksoihin. Näillä on tietysti omat vaikutuksensa arkeen ja jaksamiseen.
Stressaanko siis itseni hengiltä?


Tietenkään stressi ei kaikilla vaikuta kuten itselläni, mutta ei se silti tarkoita että stressaaminen olisi kenellekään hyväksi. Melko kivistä polkua on tullut kuljettua ja päätä on pitänyt hakata seinään, mutta vihdoin olen sen tajunnut: Enhän mä ole mikään kone. Pitkään uskottelin itselleni, että joojoo kyllä mä jaksan, vielä tän viikon, vielä tän kuukauden. Nyt tiedän, että tällä tahdilla en enää jaksa. Muutoksia on tehtävä niin töihin, treeneihin kuin ajattelumaailmaankin.
Viimeistään loman koittaessa hoksasin kuinka tärkeää on kuunnella omaa kehoaan ja sen tarpeita. Loman alussa olo oli lähinnä turvonnut, kipeä ja puhtaasti väsynyt.  En oikeastaan ollut ymmärtänytkään kuinka väsähtänyt olin ennen kuin annoin itseni pysähtyä hetkeksi. Viikon lähes totaalinen liikkumattomuus vain kevyellä arkiaktiivisuudella teki tehtävänsä. On ihan uskomatonta, kuinka suuri merkitys on unella ja levolla.
Erityisen hyvää loma teki levottomalle mielelle. Aluksi en meinannut millään pystyä rauhoittumaan. Ajatukset halusivat harhailla tulevaan vuoteen ja töihin. Kuitenkin viikon kuluessa aloin oppia olemaan tässä ja nyt. Olisi siis tärkeää kuunnella kehon lisäksi myös mielen tarpeita. Vaikka kroppa jaksaisikin, pääkoppa saattaa olla eri mieltä. Toisinaan se sohvalle jääminen voisi olla parempi vaihtoehto.
Mieluiten tietysti kannattaisi panostaa näiden molempien osa-alueiden kuunteluun. Jos deadlinet pukkaavat päälle, onko järkevää pitää törkeän kova treeniviikko? Henkisen (jalka)prässin luulisi riittävän! Kevyempi treeni aivojen tuuletuskävelyiden, kehonhuollon tai vaikka joogan merkeissä voisi olla tasapainon kannalta parempi. Keho saa hengähtää ja mieli keskittyä sillä hetkellä tärkeämpiin asioihin. Jos taas sattuu olemaan kevyempi viikko töiden tai koulun puolesta, ovat lähtökohdat kovemmille treeneille paljon otollisemmat. Kannattaisiko siis panostaa tuolloin enemmän keholliseen tekemiseen?
Päätin tuossa eräänä iltana, että en enää suostu ottamaan stressiä mistään mitättömistä lillukanvarsista. En vain enää aio vaivata päätäni asioilla, joihin en voi vaikuttaa tai joilla ei ole itselleni sen suurempaa merkitystä. Sillä ei myöskään ole mitään väliä jos joskus jättää treenit välistä, unohtaa syödä välipalaa tai nukkuu vähän liian lyhyet yöunet. Ja kyllä olen joskus repinyt stressinaihetta näistäkin! Toki elämässä tulee hetkiä jolloin on enemmän tai vähemmän kiire, mutta niin kuuluukin tulla. Kyse onkin enemmän siitä, miten tähän kiireeseen suhtautuu.

Suomeksi sanottuna opettelen siis taitoa olla menemättä aina vaikeimman kautta ja perse edellä puuhun. Kuinkakohan monta kertaa mun täytyy kokeilla ennen kuin opin? Muutokset töiden ja treenien suhteen ovat kuitenkin jo hyvässä vauhdissa, kerron niistä lisää tulevan vuoden suunnitelmista kertovassa postauksessa huomenissa.
No niin sielunkaverini eli muut stressi-erkit: Kertokaa omia keinojanne lievittää stressiä! Mulla toimii aika hyvin ajatusten ohjaaminen muualle. Piirtäminen, värittäminen sekä erilaiset askarteluprojektit ovat mielekästä puuhaa silloin kun kropan rasittaminen ei ole vaihtoehto. Mikä toimii just sulla? :)

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Miten se joulu sitten meni?

Ihana. IHANA. III-HAAA-NAAA.
Siinä oli mun joulu tiivistettynä! Meni juuri niinkuin olin sen ajatellutkin menevän. Rentoa olemista, hyviä ruokia, yhdessä tekemistä ja möllöttämistä. Ei pakkoa tehdä mitään, toisaalta vapaus tehdä just sitä mitä huvittaa!
Aika hyvin pystyin makoilemaan ilman mitään tunnontuskia. Olin melko epäileväinen, että mitenköhän tuo mahtaa sujua. Kyllähän se sitten meni yllättävän hyvin kun rötväämisen makuun pääsi! Tosin apinan luonne pääsi aina välillä valloilleen, kun oli pakko heittää muutamat kässärit... Muuten keskityin lähinnä syömiseen! Pari leppoista kävelyä kävin heittämässä hyvässä seurassa, lisäksi joulupäivän aamun aloitin venyttävällä joogalla. Eilen energiaa oli iltaa kohden jo niin paljon että velipoika sai houkuteltua minut juoksulenkille. Say whaaat? Jotenkin hän sai muotoiltua ehdotelman siten, että palautteleva lenkki järkyttävässä myrskytuulessa ja raesateessa suklaajälkkärin jälkeen olisi tosi hyvä idea. Tähän kun lisää sen, etten ole juossut kesän jälkeen metriäkään ja veli juoksentelee aamukuudelta parinkymmenen kilsan lenkkejä, niin palauttavat in my ass. Etureidet ja peba kiittivät tänäaamuna, huoh.
 

Lahjoja tuli vähän liiankin kanssa, taisin olla superkiltti tänä vuonna. Odotin erityisesti yhtä kovaa pakettia. Kyllähän se sieltä tuli, iso kiitos! Paketista paljastui nimittäin pieni ja söpö minijärkkäri, jolla voin jatkossa taltioida hetkiä ja tuottaa paljon parempaa sisältöä myös tänne blogiin! Miltäs se kuulostaisi? Sain myös ihania pehmopaketteja, pähkinöitä ja suklaata, maailman hienoimman korun, lakanat... Ihan liikaa kaikkea ihanaa, voi tätä materialismin onnea!
Oli kyllä huikeeta vaan hengailla kotona mukavissa pehmovaatteissa. Tämä viikko meni todella nopeasti ja loma teki tehtävänsä. Tänään olisi edessä reilun kuuden tunnin kotimatka rentoutuneena ja ressittömänä. Huomenna käyn töissä yhden ohjauksen verran, jonka jälkeen loma jatkuu vielä viikon! Tosin alan pikkuhiljaa valmistella tulevaa vuotta, suunnitella töitä, aikatauluttaa koulujuttuja ja pohdiskella uudelleen kevään treenikuvioita.

Miten teidän joulunne sujui? Onko teillä jo suunnitelmia uudelle vuodelle? Mä ajattelin kirjoitella niistä vielä erikseen tulevalla viikolla :)
Toivotetaan mun karvaisen unikaverin kanssa ihanaa sunnuntaita!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Stressitön joulu

Terveiset jälleen täältä Länsi-Suomesta! Matkustin eilen junalla puksuttaen Kuopiosta Turkuun veljeni luokse, josta sitten ajelimme tänne kotikotiin. Kaiken kaikkiaan matka meni hyvin, mitä nyt selkä vähän (paljon) kipuili siitä istumisesta. Turussa teimme sitten yhdessä viimeisiä joulushoppailuita ja kävimme lounaalla Puressa. Jos hengailette Turun seudulla niin suosittelen kyllä tsekkaamaan, aivan ihana paikka! Raakakakkuja, chiavanukkaita, suklaita sekä ihana salaattibuffa. Lounaaseen kuului tosi monipuolinen salaattipöytä, josta löytyi esimerkiksi mango-kaalisalaattia, vihersalaattia sekä kvinoasalaattia pinaatilla ja bataatilla. Tähän sitten lisäksi kaikki ihanat täytteet, kuten hummus ja paputahna, parsakaali, aurinkokuivatut tomaatit, oliivit, siemenet, marinoidut kasvikset... Veljeni otti vielä lisukkeeksi kylmäsavulohta! Tuolla annoksella pärjäsin hyvin sen 4 tuntia, oli melko täyttävä setti. Yllätyksekseni vatsa ei protestoinut yhtään noista kikherneistä tai kaaleista. Yleensä nimittäin jo pienikin määrä hummusta aiheuttaa masuräjähdyksen ja turvotuksen. Ehkä vähentyneen stressitason myötä masu sallii nyt noita entisiä masuvihollisiakin pieniä määriä? Mahtavaa!

Niin, se stressi. En ole oikein vieläkään tajunnut syksyn olevan ohi ja loman jo alkaneen. Mun koko loma on pyhitetty stressitasojen laskemiselle ja levolle. Ei siis tulla näkemään mitään kinkunsulatusjumppia tässä blogissa! Liikkua toki meinaan jollakin tapaa: Ajattelin käydä kävelyllä raittiissa ilmassa sekä tehdä liikkuvuusharjoittelua ja venyttelyä. En tosin suostu ottamaan näistäkään stressiä, vaan jos ei huvita liikkua niin sitten en liiku. Tunnen itseni melko hyvin ja tiedän, että yleensä parin tunnin oleskelun jälkeen tulee pakottava tarve päästä liikkeelle. Toki se kropan valtaava lepokipu voi olla pieni kannustin tässä asiassa...
Veikkaisin, että superkevyt viikko yhdistettynä hyvään ruokaan on juuri sitä mitä kroppa kaipaa palautuakseen vuoden rasituksista. Liikunnanohjaajana täytyy oikeastaan tarttua niihin lepohetkiin, jotka tarjoutuvat. Seuraava tilaisuus täyslepoon saattaa nimittäin odottaa joskus puolen vuoden päästä...


Mistään joulukiloista en missään tapauksessa suostu stressaamaan. Mielestäni siitä nyt kaikkein vähiten kannattaa ottaa paineita joulun alla! Parin päivän reilumpi syöminen ei näy missään eikä tee kenestäkään paksua. Parhaassa tapauksessa olotila on lomien jälkeen virkistynyt, herkuista jäänyt hyvä mieli ja oikein haluaa palata normaaliin ruokailuun. Olen muutenkin sitä mieltä että herkuttelusta on turha ressata. Jos on päättänyt nauttia herkun, miksi turhaan harmitella jälkikäteen? A) siitä jää vaan paha mieli ja B) ei sille nyt jälkikäteen mitään voi! Stressi jos joku on epäterveellistä.
Tietysti jos nyt syö ihan yötä myöten ja koko ruokaympyrä koostuu jouluaatosta loppiaiseen asti pelkästä laatikosta, kinkusta, joulutortuista, pipareista ja suklaasta, niin toki voi jo odottaa tämän vaikuttavan kehoon ja olotilaan jollakin tavoin. Tämäkin on oma valinta eikä siinä ole mitään väärää. Mutta koska se on oma valinta, ei siitäkään kannata stressata vaan nautiskella sitten koko tulevan vuoden edestä!
Ajattelin itse satsata niihin omia makunystyröitä miellyttäviin ruokiin. Luvassa on siis kukkuroillaan täynnä olevia riisipuurolautasia, suklaaherkkuja, taateleita ja ehkä jotain hyvää glögiä. Vastapainoksi sitten ihanan raikkaita kasviksia herkullisesti valmistettuna, kaurapuuroa ja marjoja. Tasapaino taitaa mulle olla se avain hyvään oloon. Voihan se olla sitä sullekin? :)

Mitä rentouttavinta joulunaikaa! Luultavasti päivittelen joulun jälkeen meidän pyhäpäivien tunnelmista. Tästä tulee vielä hyvä loma :)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Curry Quorn


Mainitsinkin kasvisruokailua käsittelevässä postauksessa löytäneeni vatsaystävälliseksi proteiinilähteeksi Quornin. Mitä se siis on? Quorn on mykoproteiinia, joka on peräisin tietynlaisesta sienikannasta. Se on ekologinen vaihtoehto lihalle, eivätkä ravintoarvotkaan jätä kylmäksi! Proteiinia Quorn-tuotteissa on noin 10-15g, rasvaa vain vähän ja kuituakin jonkin verran. Eri tuotteiden sisällä on jonkin verran vaihtelua raaka-aineiden ja ravintosisällön välillä. Ainakaan nämä kuutiot eivät ole täysin vegaanisia, sillä ne sisältävät sidosaineena kananmunanvalkuaista. Ymmärtääkseni markkinoille on tulossa myös tarkemmille kasvissyöjille sopivia vaihtoehtoja!
Entäs se maku? Olen testaillut vain noita kuutioita, sillä ne taisivat olla ainoa vatsavaivaton vaihtoehto. Mielestäni Quornin maku on miellyttävä, hieman suolainen ja koostumus lihamainen. Sanoisin Quornin olevan lähtökohtaisestikin maukasta, mutta maustaminen tekee siitä vielä erityisen hyvää! Sama pätee toisaalta mielestäni melkein mihin tahansa kasvisruokaan...
Päädyin valmistamaan Quornista ihanaa kookos-currya. Kookosmaito tuo hieman pehmeyttä ja kosteutta ruokaan, sekä samalla lisää energiaa. Quorn on nimittäin itsessään niin kevyttä, että vaatii seurakseen jotain energiapitoista. Kookoksen ja curryn makupariksi valitsin kirpsakan limen, joka taittaa kivasti kookoksen rasvaisuutta. Täytyy sanoa, että lopputulos oli tosi onnistunut! Resepti on lähtökohtaisesti myös tosi vatsaystävällinen, riippuen toki lisukkeen valinnasta. Esimerkiksi tumma riisi, kvinoa tai porkkana-kesäkurpitsapasta sopisivat oikein hyvin yhteen curryn kanssa. Itse sain kärsiä tuon parsakaalin takia hetken jos toisenkin...
 

Kookos-curry Quorn limellä
Pussillinen (300g) Quorn kuutioita
loraus oliiviöljyä
200ml Santa Maria extra creamy kookosmaitoa
½ limen mehu
2 tujausta currya
1 tujaus savupaprikajauhetta
3 ripausta cayennepippuria
2 ripausta suolaa 

Kuumenna öljy pannulla ja lisää jäiset Quorn kuutiot.
Paista kunnes kuutiot saavat hieman väriä ja ovat sulaneet.
Pienennä levyn lämpötilaa ja lisää joukkoon kookosmaito.
Hämmennä joukkoon myös limen mehu sekä mausteet.
Mausteiden määrä on suuntaa antava:
Tujaus on hieman isompi määrä kuin ripaus!
Anna curryn maustua tovi liedellä.
Nauti höyryävän kuumana valitsemasi lisukkeen kanssa.

Ootteko te kokeilleet Quornia? :)

perjantai 11. joulukuuta 2015

Superhelpot ja supersuklaiset joulutryffelit

Kiireinen arki alkaa pikkuhiljaa olla takana päin ja voi aloittaa joulunaikaan rauhoittumisen. Tällaisena epäjouluihmisenä olen pitkään vierastanut kaikenlaista hössötystä jouluruokien, joulusiivouksen ja erityisesti joulukrääsän kanssa. Miksi nähdä kaikki tuo vaiva parin päivän takia? 

Taidan kuitenkin tänä vuonna ymmärtää hieman paremmin. Joulu taitaa olla monelle se kaivattu hengähdyshetki pimeän talven keskellä. Siihen hetkeen halutaan panostaa, toivotaan että kotona on nättiä ja kaikilla on mukavaa. Aikaa läheisille, hyvää ruokaa ja kiireettömyyttä. Sitä olen oikeasti kaivannut kuluneiden kuukausien aikana. Hengähdystaukoa.
Sanotaan että "jouluna saa syödä". Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että niin saa muulloinkin, mutta ei nyt takerruta siihen. Haluaisin laajentaa sanontaa hieman, tehdä siitä vielä enemmän rauhoittumista palvelevan. Tässä se tulee, kuulkaahan: jouluna saa tehdä mitä huvittaa. Haluatko maata joulun ja uuden vuoden välin sohvalla ja koostaa ruokailusi pipareista, glögistä, suklaasta ja kinkusta? Siitä vain. Haluatko riehua salilla ja syödä parsakaalia? Siitä vain. Haluatko maistella kohtuudella kaikkea ja käydä kävelylenkillä tekemässä lisää tilaa jouluruoalle? Siitä vain.
Mikään edellä mainituista tavoista ei ole väärä. Tapoja on niin monta kuin meitä tapojen toteuttajiakin. Totuushan on, ettei tuolla parin viikon ajanjaksolla ole loppuelämän kannalta mitenkään valtavan suurta merkitystä. En kannata ääripäitä, mutta jos se itsestä hyvältä tuntuu niin go for it! Kunhan vaan saa rentouduttua, tehdä niitä omia kivoja juttuja tai vaikka vaan olla välillä. 

Eniten itse odotan riisipuuroa, kynttilöitä, perheen näkemistä, yhteisiä kävelylenkkejä ja kiireettömyyttä. Pikkuveli lupasi myös pyöräytellä mun kanssa toisen satsin näitä herkullisia tryffeleitä. Sitäkin odotan, yhteistä tekemistä!
Tosiaan, joulutryffelit. Joulun maut samassa paketissa. Suklaata, appelsiinia, mantelia, inkivääriä ja kanelia. Suussasulavan pehmeä koostumus, vieno makeus ja tuhti kaakaoisuus. Ainesosaluettelo on tuttuun tapaan täynnä terveellisiä ja hyvää tekeviä raaka-aineita. Olen sitä mieltä että jouluna saa kyllä syödä sitä aitoa tavaraa, mutta mielestäni myös joulupöytään voi kasata niitä ravinteikkaampia herkkusia. Ja yhtään liioittelematta, onhan nää nyt ihan törkeen hyviä! Pallerot valmistuvat pienellä vaivalla joulunpyhien keskelläkin ja sopivat joko ihan jouluherkutteluun tai ennen joulua vaikka adventtinamiksi. Reseptin voi halutessaan moninkertaistaa ja ottaa suvun kaikki apukädet käyttöön tryffelien pyöritykseen!


Superhelpot ja supersuklaiset joulutryffelit
10 medjool taatelia (~2dl)
1,25 dl mantelijauhoja
3rkl appelsiinimehua
1tl appelsiinin kuorta
½tl kanelia
½tl inkivääriä 
½dl tummaa kaakaojauhetta
+kuorrutukseen lisää kaakaota 

Poista taateleista kivet. Mittaa kulhoon mantelijauho, appelsiinimehu ja mausteet.
Soseuta ainekset tasaiseksi massaksi joko sauvasekoittimella tai käyttäen monitoimikonetta.
Lisää  joukkoon kaakaojauhe ja sekoittele vielä tasaiseksi.
Kaakaojauheen voi sekoittaa joukkoon myös lusikalla, mikäli koneisto ei tahdo enää pyörittää massaa! Seos on melko tahmeaa tässä vaiheessa, mutta muovailtavuutta voi lisätä viilentämällä taikinan jääkaapissa ennen pyörittelyä.
Kaada kaakaojauhetta reippaasti laakealle lautaselle.
Kauhaise taikinasta noin ruokalusikallisen kokoisia paloja ja pyörittele palloiksi.
Kieritä pallot kaakaojauheessa ja nosta toiselle lautaselle.
Reseptistä syntyy noin 8 keskikokoista tryffeliä.

Supersuklaiset tryffelit ovat heti valmiita tarjottavaksi!
 
Eikun herkuttelemaan kädet ja suu suklaassa! Nyt haluaisin kuulla lisää teidän joulustanne: Onko jouluperinteitä, mikä on lempiherkku, mitä odotatte eniten? :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kasvisruokailusta


Onko siellä ruudun takana kasvissyöjiä? Luvassa olisi nimittäin pohdintaa kasvisruokailusta ja omista lähtökohdista sen parissa. Aihe on pyörinyt päässäni viime aikoina paljonkin. En tiedä kuinka moni teistä muistaa, mutta itsekin olin jonkinmoinen kasvisruokailija blogin alkuaikoina. "Jonkinmoinen" lähinnä siksi, etten syönyt punaista lihaa, kanaakin aika harvoin. Käytin kuitenkin maitotuotteita ja kananmunia. Kasvispainotteinen syömiseni sai alkunsa vähentyneestä mielihalusta liharuokia kohtaan - ei vain tehnyt mieli syödä lihaa. Opettelin pikkuhiljaa kokkailemaan uusista raaka-aineista, kuten pavuista, linsseistä ja tofusta erilaisia maistuvia kasvisruokia. Pärjäsin mielestäni erittäin hyvin kasvisruokavaliollakin! Toki mukana kulki edelleen myös eläinperäisiä tuotteita.
Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin siihen, etten enää jaksanut kunnolla. Liha alkoi jälleen houkuttaa. Aluksi lisäsin broilerin syöntiä. Lopulta jouluna päätin maistaa riistalihaa. Siitä alkoi pikkuhiljaa lihan palauttelu ruokavalioon. Ensin tuntui ettei liha sula millään, mutta elimistö tottui siihenkin ajan myötä. Tästä käännekohdasta on nyt pari vuotta aikaa.


Olen tässä monen muun lisäksi pohdiskellut lihankäyttöä uudelleen ilmi tulleiden teurastamovideoiden myötä. Toisaalta en haluaisi tukea kyseistä toimintaa millään tavalla.
Toisaalta koen myös ettei minulla juurikaan ole vaihtoehtoja.

Oman terveydentilani suhteen kasvissyöjäksi ryhtyminen olisi tässä tilanteessa typerintä mitä voisin tehdä. Vatsani ei kestä oikeastaan mitään kasvikunnan proteiininlähteitä. Palkokasveja, kuten papuja, linssejä, soijaa tai herneitä en pysty käyttämään ollenkaan tai vain todella pieninä määrinä. Toki proteiinia saa myös kasviksista, viljoista ja pähkinöistä. Tässäkin piilee kuitenkin oma jujunsa: En pysty syömään niin suurta määrää kasviksia kerralla ilman mahanpuruja, että saisin proteiinintarpeen täyteen. Suurin osa viljatuotteista on vatsalleni kauhistus, samoin suuri määrä pähkinöitä.
Tulehduksellisissa sairauksissa proteiinin- ja energiantarve saattaa myös hieman lisääntyä. Suolistosairauksien kohdalla huomioitavaksi seikaksi nousee myös ravinteiden imeytyminen: Huonokuntoisesta suolistosta ravinto imeytyy heikommin, erityisesti runsaskuituinen kasvisruoka. Syödä täytyisi siis valtavan paljon jo lähtökohtaisesti. Kun tähän lisää vielä suuren aktiivisuuden töissä ja treeneissä, kulutus on kovaa. Miten pystyisin korvaamaan menetetyn energian? Tarkoituksenani ei nimittäin ole laihtua enää yhtään. Ennemminkin tavoitteenani on pitää yllä tämän hetkistä hieman korkeampaa painolukemaa, jotta jaksan energisenä aamusta iltaan. Olen havainnut myös, että kasvisruoka jättää minut helposti hieman nälkäiseksi. Kasvisruoka on energiamäärältään kevyempää kuin eläinperäinen, joten tämä lienee ymmärrettävää!


Päässäni onkin siis ollut melkoinen ristituli viime aikoina. Toinen puoli ampuu eettisiä ja ekologisia näkökulmia, toinen puolestaan tulittaa faktoja omasta terveydestä. Olen miettinyt myös, olenko liian itsekäs kun asetan oman terveyteni etusijalle. Olen tullut pohdinnoissani kuitenkin siihen lopputulokseen, etten tällä hetkellä voi muuta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten voisi tehdä mitään asian eteen. Ehei, pystyn kyllä varmasti pieniin muutoksiin arjessani. Pienillä teoilla on kuitenkin lopulta iso merkitys!
Mitä ajattelin muuttaa ruokailutottumuksissani?
  • Jatkossakin ostan kananmunat luomuna. Luomukanoilla on kuitenkin paremmat oltavat ja lajinomaisempaa ravintoa. Myös käyttämässäni lihassa aion panostaa laatuun. Eli käytännössä harvemmin ostettuna, luomua tai riistaa.
  • Aion kokeilla uusia kasvipohjaisia proteiininlähteitä. Kokeilin juuri kasvipohjaista Quorn-valmistetta ja sehän oli tosi jees! Lisäksi käytössä on jo riisiproteiini ja satunnaisesti hamppuproteiini. Kvinoan syöntiä opettelen myös. Onko jotain muita kokeilemisen arvoisia tuotteita?
  • Tavoitteena siis maltillinen kasvipainotteisuuden lisääminen. En ehkä kykene täysin kasvisruokailuun, mutta pyrin lihan käytön vähentämiseen. Vähän on parempi kuin ei yhtään!
Olen siis tosiaan aloittanut jo kokeilut ruokavalion muokkaamiseksi kasvipainotteisempaan suuntaan. Haluan korostaa, että mielestäni tämä on vain askel monipuolisempaan suuntaan. En kannata liian suuria ja mustavalkoisia rajoituksia enkä ajatellut sulkea lihaa kokonaan pois ruokavaliostani. Näkisin, että kohtuullinen laatulihan käyttö ei ole niin paha juttu. Olen oikeastaan aika innoissani tästä kokeilusta!


Kuvituksena on herkullinen kasvislounaani yhdeltä päivältä, mmm-mmm!
Nyt voisin päästää teidät kasvisruokagurut ääneen. Nyt kun tiedätte tilanteeni, onko teillä antaa jotain vinkkejä? Reseptejä, maustamistipsejä, uusia ruoka-aineita? Myös ajatukset aiheesta ovat enemmän kuin toivottuja, sekä kasvisruokailijoilta että sekasyöjiltä :)