perjantai 24. lokakuuta 2014

Hiljaisuus

Blogihiljaisuus venyi huomaamatta ensin pariksi päiväksi, viikoksi.
Toiseksi ja lähes kolmanneksikin.
Ajattelin ensin sen johtuvan kiireestä.
No kun minulla on kiire, ei ole aikaa kirjoittaa.
 
Aloin kuitenkin miettiä, että miksi tuntuu nyt niin vaikealta irroittaa aikaa kirjoittamiselle.
Yleensä sitä kuitenkin löytää aikaa tekemiselle jota oikeasti haluaa tehdä.
Mieleeni hiipikin pikkuhiljaa kysymys:
Haluanko oikeasti edes blogata?
 
Viime aikoina blogi on tuottanut minulle mieluisten tuntemusten sijaan ennemminkin ahdistusta.
Siinä missä kirjoitukset aiemmin kumpusivat silkasta kirjoittamisen, jakamisen ja innostuksen ilosta, nykyiseltään kirjoittamista sanelee velvollisuudentunto ja pakon tunne.
Enhän minä halua väkisin kirjoittaa.
Ajatus blogin lopettamisesta alkoi hahmottua.
 
Oli oikeastaan aika helpottavaakin tajuta että hei, ei minun ole pakko kirjoittaa.
Mietin pitkään että miten tästä kirjoittaisin.
Millaisin sanankääntein, miten kertoisin teille?
Olen kuitenkin saanut teistä lukijoista paljon voimaa ja iloa.
Huippuhyvien vinkkien lisäksi siis!
Petänkö teidät lopettamalla koko touhun?
Tuntuu vain ettei minulla ole mitään annettavaa tässä kasvavassa sosiaalisessa mediassa.
En tällä hetkellä jaksa enkä kykene seuraamaan muuttuvaa nettimaailmaa siihen tahtiin että voisin reagoida villityksiin, olla kokoajan ajan tasalla.
Haluan pystyä vieroittumaan blogimaailmasta täysin ilman tunnontuskia.
Palata siis bloggaajuudesta pelkästään lukijaksi.
 
Oikeaa tapaa lopettaa ei taida olla.
Siksi tämän tekstin kirjoittaminen venyikin yhä pidempään.
Halusin toki myös olla varma päätöksestäni.
Ja nyt olen, sen verran hyvältä kirjoittamattomuus on tuntunut.
 
Ja hei, tähän loppuun superkiitos juuri sinulle!
Ilman teitä lukijoita bloggaus ei ole mitään.
Lopullisuudesta en tiedä, ehkä jonain päivänä palaan kirjoittelun pariin.
Blogin sisältöineen tulen poistamaan jossain vaiheessa, joten raapustakaa lempparireseptinne ylös!
Ja mitä tulee innovatiivisiin resepteihin, niitä on netti pullollaan.
Jokaisen sisällä asustaa myös pieni kokki, luottakaa sen neuvoihin.
Soveltava keittiö ei ole vaikeaa :)
 
Tämä neiti siis kiittää, kumartaa ja poistuu blogimaailmassa taka-alalle!


torstai 2. lokakuuta 2014

Säästökuun summausta

 
No niin, säästösyyskuu on taputeltu!
Seuraavaksi siis luvassa sitä viiltävää analyysia kuukauden mussutuskuluista.
Kuten ylläolevasta kuittivuoresta voipi päätellä, syöty on ja reippaasti.
 
Pitemmittä puheitta:
Ruokakuluni syyskuussa olivat 308,26€
 
Ei ehkä jokaisen korvaan kuullosta säästökuukaudelta,
mutta näillä ruokavaliovammoilla tuokin on ihan mukiinmenevä suoritus.
Ellei sitten halua elää koko kuukautta pelkällä kaurapuurolla.
Anyone?
 
 
Ruokailuun yliopistolla meni syyskuussa 56,70€.
Tähän sisältyvät myös take away -kahvit, joita tuli ostettua vain kolme koko kuussa!
Tässä kohtaa annan itselleni pienet aplodit.
Lisäksi astelin kerran valmiille aamiaiselle,
 koska oli niin aikainen aamuherätys eikä eväitä mailla halmeilla.
 
Kävin kuukauden aikana kerran lounaalla yliopiston ulkopuolella jälkkärikahveineen.
Tämän hinnaksi tuli varsin kohtuulliset 14,10€.
Olisihan siinä säästänyt pennin ja toisenkin jos olisi jättänyt menemättä,
 mutta ateriointihetket ystävän kanssa ovat aina joka roposen arvoisia ;)
 
Varsinaisesti ruokaostoksiin kului syyskuussa 237,46€.
Ei ainakaan omaan korvaani kuullosta paljolta!
Varmasti olisi vieläkin vähemmällä selvinnyt,
mutta tarkoitukseni ei tosiaan ollut kituutella.
Lähinnä vain jättää niitä turhimpia ostoksia pois ja miettiä kahdesti ennen ostopäätöstä.
Tuohon summaan sisältyvät myös muuten ne elintarvikkeet,
 joita jäi vielä kuukauden jälkeen kaappiin.
Eli vaikkapa ne loput auringonkukansiemenet, kananmunat, öljy, suklaa...
Eli todellisuudessa loppusummasta saisi vielä vähentää muutamia euroja.
Ja kyllä, minulla tosiaan jäi suklaata kaappiin!
 
 
Teoriassa siis viikottainen ruokabudjettini oli noin 77 euroa.
Jokaiselle kuukauden päivälle erikseen jaettuna 10,30€.
Monesti tulee ajatelleeksi että kymppi nyt on melko pieni summa.
Tästä lähtien osaan kyllä arvostaa myös kymmenen euron seteliä uudella tavalla!
 
Tässä vaiheessa toki herää myös kysymys:
Kuinka suuret ne ruokamenot olivatkaan ennen?
En tosiaan tiedä.
Niin nololta kuin se kuullostaakin,
 en ole erityisemmin laskenut jokaiselle elämän osa-alueelle vuotavia rahamääriä.
Vertailukohtaa ei siis ole, mutta tiedän eläneeni säästäväisemmin.
Tämän pystyy siis päättelemään siitä että rahaa jää enemmän tilille :D
Varsinaista matikkaneron taloudenhoitoa...
 
 
Kuukauden aikana en ihan hirveästi muuttanut ruokailutottumuksiani.
Ehkä hienoista proteiinin vähennystä on ollut ilmassa jo pidempään,
mikä tietysti tuo osaltaan hieman säästöä.
Proteiiniruoan vähentäminen taas näkyy osaltaan hiilihydraattien lisäämisenä.
Ja monesti se hiilari on vaan halvempaa ;)
Kasvispainotteisuudesta, terveellisyydestä ja monipuolisuudesta en tinkinyt missään vaiheessa.
Olin syyskuussa myös paljon töissä = suuri energiankulutus = megapaljon ruokaa!
 
Mikäli olisin vielä halunnut lisäsäästöä,
olisin voinut luopua tummasta suklaasta, kaupan mantelimaidosta, pakasteesta löydetystä gluteenittomasta kauraleivästä ja pähkinöistä.
Itse tekemällä olisi voinut mantelimaidon ja leivän kohdalla saada aikaan suurtakin säästöä.
Tässä tuleekin vastaan tämä ikuinen vääntö: Aika vastaan raha.
Olen kyllä toisinaan valmis maksamaan pikkuisen enemmän,
 että joku tekee puolestani homman jota en itse ehdi tehdä.
Kuukausi oli tarpeeksi täysi ilman mantelimaidon siivilöintiäkin!
Lisäksi kaupasta löytynyt, minulle sopiva leipä, oli vain ihanaa luksusta.
Puhumattakaan päivittäisestä jälkkärisuklaasta.
Kaikesta ei tarvitse säästää, tulee vaan paha mieli.
 

 
Oli myös hassua huomata ostostapojen muutos:
Olen alkanut ostaa ruokaa pienemmissä erissä ja usein.
Ennen kävin kaupassa kerran tai kaksi viikossa.
Nyt en oikein voi toteuttaa tätä mallia enää,
 sillä en tiedä kuinka paljon olen kotona syömässä ostamiani ruokia.
Ruoan heittäminen pois on mielestäni yksi vastenmielisimpiä tapoja.
Pyrin siis osaltani minimoimaan hävikit ja haalin säästöä sitäkin kautta.
 
Tietynlainen suunnitelmallisuus olisi toki voinut tuoda muutaman euron lisäsäästön.
Yleensä ostin kaupasta sitä mitä teki mieli, enkä suunnitellut päivän aterioita sen tarkemmin.
Toisaalta tykkään tuollaisesta ruokafiilistelystä enkä näe siinä mitään väärää :)
Sitä paitsi, en kokenut ruokamenojen tarkkailua vaikeana tai elämää hankaloittavana.
Säästösyyskuusta jäikin käteen pysyvä säästäväisempi asennoituminen!

 
Noh, miltä näyttää tämän tyllerön popsimiskulut?
Mites teidän muiden säästösyyskuu?


tiistai 30. syyskuuta 2014

Sekaisin siemenistä

 
Tunnissa lämpöinen uunituore leipä valmiiksi pöytään?
Eikö kuullostakin vähän turhan helpolta?
Salaisuus piilee vain kevyesti kohotettavassa taikinassa ja leivän leipomisessa peltimuotoon.
Ohut leipä kun kypsyy nopeammin.
 
Vaikka leipä onkin ohuenlainen, se pitää sisällään paljon ravinteita.
Ihania rouskuvia siemeniä, vatsaa hellivää kauraa ja mehukasta kesäkurpitsaraastetta.
Täydellinen startti uuteen syyspäivään!
 
Ja hei tästä tulee vain yksi kippo tiskiä.
Nyt ne viimeisetkin tekosyyt pois ja leipomaan ;)
 
 
Sekaisin siemenistä -leipä
1dl pellavansiemeniä
1dl auringonkukansiemeniä
3dl kaurahiutaleita
1rkl psylliumkuitua
2dl vettä
 
½dl rypsiöljyä
2 kananmunaa
2dl kesäkurpitsaraastetta
½tl suolaa
 
Sekoita kulhossa keskenään siemenet, kaurahiutaleet, psylliumkuitu ja vesi.
Anna turvota noin viisitoista minuuttia.
Lisää sitten öljy, kananmunat, kesäkurpitsaraaste ja suola.
Paista 200-asteisessa uunissa 25-35 minuuttia riippuen uunisi tehosta.
Leipä on valmista kun se on kauniin ruskeaa ja siemenet alkavat tuoksua miedon paahteisilta!
 
 
Tarjoile lämpimänä lempparilisukkeidesi kanssa.
Itse nautiskelin leipäset avokadon, kalkkunaleikkeleen ja kasvisten kera.
Purutuntuma on leivässä aivan ihana noiden siementen vuoksi!
Olenkin tämmöinen rouskuttelija ;)
 
Hyviä rasvahappoja tässä leivässä on melkoisen tujusti.
Onhan siemeniä kuitenkin paljon ja lisänä vielä rypsiöljyä.
Ja sitten kun laittaa päälle vielä avokadoa...
Sisäinen rasvaus on ainakin kunnossa!
 

Onko joukossa muita rouskuttelijoita? :)

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kuidukas lusikoitava smuutti

 
Mikä erottaa smoothien ja tuorepuuron?
Paha kysymys tosiaan.
Ehkä tällainen tasakoosteinen menee vielä smoothiesta,
kökkäreinen on sitten puuroa.
Joo niin sen on mentävä.
Tai no makuasia. Päätä itte!
 
 
Tämä raikas välipala syntyi hetken mielijohteesta puolityhjän jääkaapin antimista.
Piti saada jotain ruokaa massuun että selviää kauppaan ostamaan lisää ruokaa!
 
Paksun ja täyteläisen rakenteen taustalla piilee kaurahiutaleiden, banaanin ja soijajogurtin liitto.
Marjojen raikkaus puolestaan pelastaa smoothien liialliselta tunkkaisuudelta.
Huiman kuituisuutensa lisäksi tämä smuutti maistuu myös erityisen makoisalta.
Kuitua tulee kaurahiutaleiden lisäksi myös psylliumista ja auringonkukansiemenistä.
Kuidusta olenkin kirjoitellut erikseen täällä!
 
 
Kuidukas smuutti
1dl kaurahiutaleita
150g maustamatonta soijajogurttia
1 banaani
150g pakastemarjasekoitusta
2rkl auringonkukansiemeniä
½rkl psylliumkuitua (ei välttämätön)
½dl mantelimaitoa
 
Pyöräytä kaikki ainekset sekaisin joko sauvasekoittimella tai blenderissä.
Nauti kylmänä!



 
Välipala oli juuri sopivan kokoinen sellaiseen iltapäivänälkään!
Ja ainakin oma masuni hyrrää tyytyväisenä :)
Tykkään tuosta kauran tuomasta viljaisasta mausta ja tietystä tuhtiudesta.
Tykästyin myös noihin auringonkukansiemeniin, pieni pähkinäinen makuvivahde ei ole koskaan haitaksi smoothiessa!
Todellinen napakymppi syksyiseen sunnuntaihin, etten sanoisi.
Erityisen hyvää oli vaniljaisen teen kera nautittuna ;)

 
Mitä rentouttavinta sunnuntaita juuri sinulle!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Parempaa arkiruokaa: Kana-avokadopasta

 
Välillä sitä kaipaa arkeenkin jotain luksuksen tuntua.
Erityisesti silloin kun tuntuu että asiat menevät päin pyllyä.
Vaikka yritänkin tässä vähän köyhistellä, ei se tarkoita etten voisi nautiskella herkullisista ruoista.
 
Suurimman avokadopastahypetyksen mentyä ohi
 voin itsekin uskaltautua kokeilemaan jotain vastaavaa.
Alkuperäisen reseptin raaka-aineista tai niiden suhteista minulla ei ole hajuakaan.
Mutta tästä versiosta tuli ainakin todella namia!
 
En voi tarpeeksi korostaa että avokadon on oltava kypsä.
Sellainen tosi pehmoinen.
Vain siten reseptiin saadaan aikaan se ihana kermaisuus.
Kermaisuuden taittajaksi sopii happamuus, jota saadaan limestä.
Lisäksi herkkua maustamaan persiljaa, mustapippuria, valkosipulia ja cayennepippuria.
Halusin annoksesta vähän ruokaisamman, joten joukkoon pääsi myös broileria.
 
 
Yhden hengen kana-avokadopasta
~100g broileria
½ pienestä sipulista
1 valkosipulinkynsi
öljyä paistamiseen
 
½ suuresta kypsästä avokadosta
1½rkl limen mehua
2rkl persiljaa
1/4tl mustapippuria
cayennepippuria
suolaa
 
1 annos riisinuudeleita tai täysjyväpastaa

 
Ruskista kuutioitu broilerinfilee pannulla.
Lisää joukkoon pilkotut sipulit ja kuullota kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi.
 
Soseuta avokado haarukalla kulhossa.
Lisää joukkoon limen mehu, persilja ja mausteet.
Maistele seosta ja lisää cayennepippuria asteittain,
 jotta saat omiin makunystyröihisi sopivan potkun!
 
 
Keitä nuudelit/pasta kypsäksi ohjeen mukaan.
Valuta vesi pois ja sekoita kuuman pastan joukkoon avokadokastike sekä paistettu kana sipuleineen.
Sekoita kunnolla, jotta jokaiseen nuudelipätkään tarttuu ihanaa avokadoa!

 
 
Tästä tosiaan tuli niin hyvää että taidan syödä samaa myös huomenna!
Koostumus on tosi kermainen, vaikkei reseptissä ole maitotuotteista vilaustakaan.
 
Resepti sopii arkeen oikein mainiosti, sillä se on nopea eikä vaadi edes paljon aineksia.
Pienellä tarkkaavaisuudella sen saa valmistettua myös hirmuisen edullisesti!
Broilerin poimin alennuksesta, sipulitkin ovat lähes puoli-ilmaisia.
Persilja on pakastimesta, äidin omin käsin poimimaa.
Pasta tai nuudelitkaan eivät hinnallaan huimaa, edes riisistä valmistettuina versioina.
Pari isoa avokadoa maksoi alle kaksi euroa.
Eli siis vajaa 50 senttiä puolikkaalta.
Ehkä sen verran voin kuitenkin hellittää kukkaron nyörejäni!
 
Masu siis täyttyi ja sain sen kaivatun tunteen luksuksesta.
Hyvä ruoka, parempi mieli? ;)
 

 
Mukavaa ja maukasta maanantaita!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Makiaa ja kirpiää

 
Pohdiskelin tuossa taannoin tofun marinointia.
Ihania vinkkejä teiltä tulikin suolaisiin versioihin!
Jostain syystä päähäni jäi kuitenkin kytemään ajatus makeasta tofusta.
Tai tarkemmin sanottuna kirpeästä tofusta yhdistettynä makeaan mangoon.
 
Kirpeys reseptiin livahtaa limestä.
Mangon ja limen yhdistelmää täydentää puolestaan loistavasti lämmin inkivääri.
Vastapainona trooppisille mauille lisäsin joukkoon tujauksen vaniljaa.
Se sitoo loistavasti makeuden ja kirpeyden yhdeksi kokonaisuudeksi.
 

 
Lime-inkivääri-tofu kera makean mangon
100-125g (hamppu)tofua
½ limen mehu
1/4 tl inkivääriä
½ vaniljatangon siemenet
 
Tarjoiluun
½ minikokoisesta mangosta
jäisiä vadelmia
reippaasti maapähkinävoita
 
Kuutioi tofu suurehkoiksi paloiksi.
Lisää tofukuutioiden joukkoon limen mehu, inkivääri ja vanilja.
Halutessasi voit turauttaa joukkoon myös vähän hunajaa.
Sekoita huolellisesti.
Anna tofun marinoitua jääkaapissa vähintään 15min.
 
 
Siirrä tofu kauniiseen tarjoiluastiaan liemineen.
Kuutioi mango pieniksi suupaloiksi.
Koristele tofuannos mangopaloilla, jäisillä marjoilla ja suurella möhkäleellä maapähkinävoita.


 
Todella raikas ja virkistävä vaihtoehto välipalaksi.
Kun välillä syö vähän jotain erikoisempaa niin jaksaa taas syödä arjen kiireessä niitä perussafkoja.
Tosin eipä tämänkään valmistukseen kauaa kulu!
Valmiiksi marinoitu tofu säilyy hyvin suljetussa rasiassa, joten välipalahetken koittaessa vain erilaiset kuutiot kulhoon ja nauttimaan ;)
Ja älkää unohtako maapähkinävoita!
Se nimittäin sopii aivan mielettömän hyvin tuon tofun kanssa ja tuo vähän sitä tuhtiutta annokseen.

 
Ja mitenkäs nämä limet ja mangot istuvat säästösyyskuuhun?
Eivät mitenkään? Ehkäpä sittenkin!
Ostin nimittäin K-marketin tarjouksesta ison annoksen raakoja hedelmiä, joista riitti pitkäksi ajaksi.
Siellä oli kaikkia ihania hedelmiä eurolla kilo/pakkaus :)
Tästä tosin alkaa olla melkein kuukausi jo, joten varastot alkavat ehtyä!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Arkiruokaa: Kvinoa-kurpitsa-salaatti

 
Ja arkiruokasarja jatkuu!
Ajatuksenani oli tällä kertaa valmistaa simppeli lisukesalaatti, joka sisältäisi reippaasti hiilihydraattia palautuvan kropan tarpeisiin.
Jääkaapin nurkassa möllötti yksinäinen myskikurpitsa, joka pääsi paahtumaan uuniin.
Uunissa makeutuneen kurpitsan seuraksi päätyi kuivakaapin kätköistä kvinoaa.
Lisämakua ja väriä mukaan tuomaan vielä lehtikaalia ja sipulia.
Maittava salaatti alkaa olla kasassa!
 
 
Kvinoa-kurpitsa-salaatti (6-8 annosta)
500g myskikurpitsaa
2dl kvinoaa (raakamitta)
4dl vettä
100g lehtikaalia
1 sipuli
öljyä paistamiseen
suolaa, mustapippuria, sitruunamehua ja persiljaa

 
Kuori ja lohko myskikurpitsa.
Paahda 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.
Myskikurpitsa on kypsää kun haarukka uppoaa vaivattomasti kokeiltaessa!
 
Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan.
Muista huolellinen huuhtelu kuumalla ja kylmällä vedellä, ettei kvinoasta tule kitkerää :)
 
Hienonna sipuli ja riivi lehtikaaleista kova keskiosa pois.
Kuullota kasviksia pannulla öljyssä, kunnes sipuli on läpikuultavaa ja lehtikaali pehmennyt.
 
 
Sekoita kaikki ainekset keskenään kattilassa tai suuressa kulhossa.
Mausta makusi mukaan suolalla, mustapippurilla, persiljalla ja sitruunamehulla!

 
Tarjoile salaatti esimerkiksi broilerin koipireisien tai fileiden kera.
Myös tomaatilla ja basilikalla maustettu tofu sopi tämän kylkeen oikein mainiosti :)
Lisäksi ehkä jotain tuoretta ja raikasta kasvista niin johan on tasapainoinen ateria koossa!


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Säästäväinen syyskuu

 
Olen tässä kaikessa hiljaisuudessa aloitellut säästäväisen syyskuun.
Tai no säästäväisemmän.
Ja tarkoitan nyt nimenomaan ruokakuluja, ne kun ovat itselleni suuri menoerä.
Tämän kuun ajan tarkkailen vähän enemmän mihin sitä rahaa uppoaa, vertailen kilohintoja, jätän turhimpia asioita ostamatta.
Nälässä ei tosiaan kituutella, syödä pitää jotta jaksaa.
Vähän niitä turhia kuluja vain karsitaan.
Kerään kuitit myös talteen ja kirjaan ylös loppusumman kuukauden päätteeksi.
Siitä seuraa sitten viiltävää analyysiä myöhemmin ;)
 
Olen jo nyt tehnyt huomion, että kyllä se menojen tarkkailu automaattisesti pienentää kulutusta.
En minä ainakaan ehdoin tahdoin halua kirjata ylös kuluttaneeni monen monta euroa viikossa pelkkään kahviin.
Ainejärjestön huoneella voipi keitellä perushyvät suodatinkahvit!
Ei mitään gourmeeta mutta kelpaa.
 
Olen tietysti myös hyödyntänyt opiskelijahintaista ruokailua aina kun olen voinut.
Salaattilinjaston lounas maksaa 2,60€.
Eli kahden ison kahvin verran. Lounaasta.
Not bad!
 
 
 
Tosiaan kalliiden tuotteiden käyttöä pyrin rajoittamaan tai ostan niitä vain alennuksesta.
Onni on iso pakastin <3
Sinne sujahtavat niin alennuslihat kuin isukin poimimat mustikat.
Lisäksi kasviproteiininlähteiden, kuten linssien, papujen ja tofun lisääminen säästää niin kukkaroa kuin ympäristöäkin. Kananmunatkaan eivät ole kalliita.
Mikäli haluaa leikkeleitä, niitäkin löytää usein -30% tarralla varustettuna
 ja kolmen/neljän päivän käyttöajalla.
Myös esimerkiksi pähkinöitä kulutan hippusen aiempaa vähemmän
 ja ostan sieltä mistä halvimmalla saa!
Pirkan cashewpähkinät pikkupusseissa taitavat olla sieltä edullisimmasta päästä.
Myöskin auringonkukansiemenet ovat halpoja.
 
Lisäksi kauden kasvisten suosiminen on vain plussaa.
Tällä hetkellä kannattaa satsata juureksiin, kaaliin ja kotimaisiin omppuihin!
Sekä tietty voi painella metsään poimimaan niitä vihoviimeisiä marjoja :)
Kaurapuurolla muuten paikkaa kätevästi aamu- ja iltapalan pilkkahintaan.
Itse tekemällä saa myös halvalla leipää, mikäli jaksaa nähdä vaivaa ja uhrata aikaa.
Pakastekasvisten kilohintoja kannattaa myös syynätä:
Toisinaan ne tulevat jopa kalliimmiksi kuin tuoreet vastineensa!
 
Onko kenelläkään muulla menossa säästökuukausi?
Mikä on sinun lempparisäästövinkkisi? :)

torstai 4. syyskuuta 2014

Arkiruokaa: Itämaisia makuelämyksiä

 
Sieltä se hiljaa hiipii.
Aamuisin alkaa olla jo viileää, tuuli puhaltaa kylmemmin.
Syksy.
 
Nyt on juuri se aika vuodesta kun lämpimän mausteiset ruoat, uunijuurekset ja kotoisat lihapadat alkavat jo houkutella kesän raikkaiden salaattien jälkeen.
Kuvitteleppa mielessäsi tilanne:
Raahaudut pitkän päivän jälkeen kotiin.
Mahdollisesti pimeässä, viluisena ja erityisen nälkäisenä.
Päivä on ehkä pitänyt sisällään töitä, opiskelua, treenejä.
Eikö olisikin ihanaa, jos kotona odottaisi maukas ruoka vain lämmitystä vaille valmiina?
 
Tämän itämaisen säväyksen omaavan kana-linssipadan jujuna on mausteisuus.
Mausteinen ei tässä tapauksessa tarkoita tulista.
Marokkolaishenkisesti tämä pata sisältääkin muun muassa juustokuminaa, kurkumaa, inkivääriä ja savupaprikaa!
Lämpöisyyden tomaattiseen kastikkeeseen tuo kaneli.
Eikä maistu yhtään joulupiparilta.
 
Mausteisuuden vastapainoksi kaivataan, mitäpä muutakaan, kuin makeutta!
Tämän kanapadan salaisuutena on kuivatut persikat.
Muhittuaan hetken pannulla muiden ainesten joukossa hedelmät pehmenevät ja vapauttavat aromiaan ihanasti koko ruokaan!
Hedelmäsattumat piristävät oikein muikeasti koko makumaailmaa,
joka voisi muuten jäädä turhan tunkkaiseksi.


 
Itämainen kana-linssipata (4-5 annosta)
300g broilerin fileesuikaleita
1dl punaisia linssejä (kuivamitta)
1 keskikokoinen sipuli
½ kesäkurpitsa
8kpl kuivattuja persikoita (tai 10kpl kuivattuja aprikooseja)
2dl vettä
400g paseerattua tomaattia
öljyä paistamiseen
 
1,5tl inkivääriä
1,5tl savupaprikajauhetta
1tl kanelia
1tl juustokuminaa
1tl korianteria
1tl mustapippuria
½tl kurkumaa
½tl suolaa
 
 
Ruskista broilerin fileesuikaleet öljyssä pannulla.
Pilko sillä välin sipuli, kesäkurpitsa ja kuivatut hedelmät.
Lisää kasvikset ja kuivahedelmän palat fileesuikaleiden joukkoon.
Kuullota aineksia pannulla kunnes sipuli on pehmennyt.
Lisää joukkoon huolellisesti huuhdellut linssit, paseerattu tomaatti sekä vesi.
Mittaa joukkoon myös mausteen ja sekoita kunnolla!
 
Anna padan muhia miedolla lämmöllä poreillen vähintään 20min, mieluiten puolisen tuntia.
Pata on valmista kun linssit ovat kypsyneet ja maut tiivistyneet!
Mikäli haluat ruoasta riittoisamman ja kastikemaisemman,
 lisää haudutuksen loppuvaiheessa vettä desi tai pari.
 
Tarjoile esimerkiksi höyrytettyjen kasvisten, täysjyväriisin ja öljytilkan kera!
 
 
Tämä kanapata oli kyllä päivieni pelastus!
Mielikuva kotona odottavasta herkkuruoasta auttoi minua jaksamaan pitkän päivän.
On helpottavaa, kun tietää ettei enää illalla tarvitse kokata,
kun väsyttää ja on muutenkin puhki.
Ja ainakin tulee syötyä terveellistä ruokaa kun sitä on kaapissa :)
Itselleni tuosta siis riitti neljä isohkoa annosta.
Hetken panostus sunnuntaina, niin ruokaa riitti päiviksi eteenpäin!
 
 
Tavoitteenani olisi nyt käyttää monipuolisemmin kasvikunnan proteiininlähteitä.
Jos ei kokonaan, niin ainakin laimentamaan lihapitoisia ruokia!
Nuo linssit menivät alas muitta mutkitta tuolla mausteisen kastikkeen joukossa.
Maustaminen taitaakin kasvisruoissa olla juuri se juttu.
Tuokin linssipaketti on lojunut ruokakaapin perällä siitä lähtien kun muutin tänne...
Mitä muuta linsseistä voisi kokkailla?
Keittoa, pihvejä, patoja?
Onko teillä hyviä reseptejä? :)
 
Ja tosiaan arkiruokareseptejä yritän kehitellä kokoajan!
Aina ei tarvitse tai kannata syödä samaa settiä.
Kuitenkin joka päivä täytyy syödä, joten miksi ei söisi hyvää JA terveellistä ruokaa? ;)
 

perjantai 29. elokuuta 2014

Testing: Puuron tuunausta

 
Edellisessä postauksessa vilahtikin jo puuron päällä paria erilaista jauhetta.
Nämä ovat kyllä olleet käytössä jo melko pitkään, kuitupussi onkin melkein tyhjä jo!
Vaikka en lähtökohtaisesti enää kannata mitään ylimääräisiä lisukkeita,
nämä tuotteet olen todennut toimiviksi.

 
Ensimmäisenä Puhdistamon suklaanmakuinen riisiproteiinijauhe.
Käytän protskujauhetta juurikin puuron joukossa.
Ateria pitää paremmin nälkää kun mukana on jonkin verran proteiinia, sehän on selvä.
En kuitenkaan viitsisi syödä kananmunia tai lihaa määräänsä enempää.
Maitotuotteet puolestaan eivät itselleni passaa, vaikka raejuusto puuron kanssa olisikin superhyvää.
 
Proteiinijauhe on tähän oikein hyvä ratkaisu!
Kasviperäisenä tuotteena se sopii myös vegaaneille tai muuten eläinkunnan tuotteita välttäville.
Pakkauksen mukaisessa annoksessa (1dl=50g) on proteiinia huimat 35g.
Itselleni tuo määrä on hieman turhan suuri, joten olen napannut jauhetta puoli desiä kerralla.
Tällöin yhden annoksen hinnaksi tulee 1,33€.
Tämä ei mielestäni ole paha ollenkaan :)
 
Proteiinijauhe sisältää luomu riisiproteiinin lisäksi riisinlesejauhetta, raakakaakaojauhetta, kaakaouutetta, merisuolaa ja steviaa.
Steviasta huolimatta jauhe ei ole turhan makea, mikä on vain hyvä asia!
Puuron lisäksi tuo protskujauhe sopii mainiosti myös pannukakkuihin.
Pieni lisämakeus ja jauheen sisältämät kuidut eivät ole koskaan haitaksi pannareissa ;)


 
Toinen pussukka pitää sisällään mega-annoksen kuitua.
Kuidukkaiden ainesosien yhdistäminen marjaisaan rouheeseen, ei huono idea.
Tuote siis sisältää pellavansiemenrouhetta sekä psylliumkuitua.
Erityisesti psylliumin olen todennut olevan masulleni oikein mieluisaa!
 
Marjaisaa makuvivahdetta tosin olisin kaivannut enemmänkin.
Marjoja on kuitenkin vain 8% joten eipä niiden voi olettaakaan hirmuisesti sieltä maistuvan.
Monipuolisesti oli joukkoon ympätty jänniäkin marjoja, kuten lakkaa ja tyrniä.
 
Puurossa olen tosiaan tätäkin käyttänyt, ruokalusikallisen kerrallaan.
Varsinkin riisihiutalepuuroon tämä tuo sen kaivatun puuromaisuuden.
Psyllium nimittäin muodostaa geeliytyessään vähän samanlaista limaa kuin kaurapuurossa :)
Tosin olen sitä mieltä että käyttö kannattaa aloittaa vähän pienemmistä määristä, ehkä puolesta ruokalusikallisesta kerran päivässä.
Siitä voi sitten totuttelun jälkeen kasvattaa annosta kokonaiseen lusikalliseen
 ja lisätä ehkä toisellekin aterialle.
Tottumaton masu voi mennä yllättävästä kuidun lisäyksestä ihan jumiin ja sitten ei ole kellään kivaa.

 
Tällä hetkelle siis teen puuron normaalisti valmiiksi ennen kuin sekoitan jauheet joukkoon.
Olen muuten taas palannut mikropuuron pariin.
Helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea tulee vähemmän tiskiä.
 
Valmiiseen puuroon kannattaa protskun ja kuidun lisäyksen ohessa lisätä myös vähän nestettä,
kuten jonkin sortin maitoa (kasvista tai ihan lehmästä).
Kuidut nimittäin imevät nestettä aika hanakasti, jolloin tuloksena on tönkköpuuroa.
Välillä jytäkämpikin puuro toki maistuu, mutta viime aikoina olen itse kallistunut enemmän vellimäiseen suuntaan!
 
Eli puuro-ohje tiivistettynä:
Valmista puuro.
Mittaa joukkoon protskujauhe & kuituseos.
Lisää loraus jotain nestettä.
Sekoita.
Päällystä millä haluat.
Nauti.
 
 
Semmoista tällä kertaa!
Pidän varmaan viikonlopun blogivapaana,
sillä ensi viikolla opinnot jysähtävät käyntiin.
Tähän yhdistettynä työt, harrastukset ja ihmissuhteet.
Voi tulla mielenkiintoinen yhtälö.
 
Ovatko tuotteet muuten teille tuttuja?

torstai 28. elokuuta 2014

Ihmiskoe osa2: Paluu perinteiseen

 
Katsokaa nyt tuota!
Eikö näytäkin hyvältä ihan sellaisenaan?
Pehmeää, samettista, masua hellivää...
...kaurapuuroa!
Huomaa että olen ollut ihan liian kauan kaurapuuropuutteessa.
 
Ihmiskoe jatkuu menestyksekkäästi.
Välissä oli tosin eräs vähän epäonnisempi kokeilu tattarin parissa.
Eipä tarvitse sitäkään enää kokeilla.
Voin kuitenkin ilokseni ilmoittaa että kaura tekee come backin meikäläisen ruokailuihin!
 

 
Kaura on monin tavoin hyvä ruoka-aine.
Se sisältää reippaasti liukoisia, masuystävällisiä kuituja.
Hyviä rasvahappojakin mahtuu mukaan.
Hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotka siivittävät treenit uusiin ulottuvuuksiin!
Proteiiniakin löytyy jonkin verran.
Kaurapuurossa on myös oma tunnusmainen makunsa ja tuoksunsa.
Maku on kuitenkin sen verran mieto, että siihen voi yhdistellä mitä lisukkeita tahansa.
Rakenne on muutenkin aivan omaa luokkaansa, juuri geeliytyvän kuidun vuoksi.
Pehmoinen koostumus yhdistettynä makoisiin marjoihin ja rouskuviin pähkinöihin
= täydellinen aamu-väli-ilta-whatever-pala!
 
Ja toki se on halpaa, oikeaa opiskelijaruokaa!

 
Ihan joka päivä en kauraa uskalla vielä syödä.
Jospa vuorottelisin jonkin aikaa riisihiutalepuuron kanssa, aina kaurapäiviä pikkuhiljaa lisäten?
Täytyy seurata masun vointia ja mikäli allergiaoireet palaavat,
 saan taas sanoa haikeat heipat kauralle.
Lienee sanomattakin selvää, että olen todella innoissani!
Peruspuuro on vain niin hyvää.
Lisäksi kaurahiutaleet sekä kaurajauhot mahdollistavat ihan uusien leipomusten kehittelyn.
Kaurasta kun tulee paljon parempi rakenne kuin vaikkapa riisijauhosta :)

 
Yritän nyt olla intoilematta liikaa.
Mutta se on kovin vaikeaa!
Tämä on suuri helpotus sekä opiskelijabudjettiin että reissuilla syömiseen.
Kaurahiutaleita kun löytyy kaikkialta ;)
 
Mikä on teidän lempparijuttunne kaurassa?
Onko jotain kauraisia reseptejä joita pitäisi ehdottomasti kokeilla? :)