Paljonko niitä kananmunia kannattaisi syödä?

 Kananmunakeskustelu on käynyt kuumana oikeastaan jo muutaman vuoden. Mielipiteitä satelee suuntaan jos toiseen, vähemmästäkin menee ihan sekaisin! Löytyykö vastaus totaalikieltäytymisestä tai suurkulutuksesta? Kuinka paljon niitä kananmunia siis kannattaisi syödä?


Suurin vastakkainasettelu lienee jälleen virallisen tahon ravitsemustieteilijöiden ja niin kutsuttujen vaihtoehtoisten suuntausten suosijoiden kesken. Ravitsemussuosituksissa suositellaan kananmunien käyttömääräksi 2-3 kappaletta viikossa, monissa ruokavaliosuuntauksissa puolestaan voidaan mutustella saman verran kananmunia päivittäin! Mistä näin räikeä ristiriita?
Monet ravitsemussuosituksia kritisoivat paheksuvat kananmunan "demonisointia" ja toisaalta sen ymmärränkin. Onhan kananmuna itsessään ihan huikea ravinnepommi! Se sisältää lähes kaikkia vitamiineja, hyvälaatuista proteiinia ja melko kohtuullisesti energiaa [1] Lisäksi suuri osa sen rasvasta on itseasiassa pehmeää rasvaa, kovan rasvan määrän ollessa noin kolmanneksen kananmunan kokonaisrasvamäärästä. Kolesterolia yhdestä kananmunasta löytyy noin 200mg.

Voisimme jälleen palauttaa mieleen, että ravitsemussuositukset on suunnattu väestötason ohjenuoraksi. Ne eivät siis sellaisenaan sovellu yksilön ravitsemusneuvontaan. Miksi tämä väestötason suositus sitten suosittelee verrattain alhaista kananmunien käyttömäärää? Suomalaisilla on valitettavasti melko kehno geeniperimä sydän- ja verisuonisairauksien riskien suhteen peilattuna. Suomalaisista jopa joka kolmannella on geenimuoto, joka on yhdistetty korkeampaan kolesterolitasoon ja dietaarisen kolesterolin parempaan imeytymiseen [2]. Tämä siis käytännössä tarkoittaa, että ravinnosta nautittu kolesteroli varastoituu tehokkaammin maksaan sekä vähentää maksan omaa kolesterolisynteesiä ja LDL-reseptorien ilmentymistä. LDL-kolesteroli ei pääse tällöin poistumaan verestä, mikä johtaa luonnollisesti LDL-kolesterolipitoisuuden nousuun.
Tälläisen geeniperimän omaavalle kananmunien runsas kulutus ei siis ole välttämättä kovin hyvä juttu.
Kananmunien vaikutus omiin kolesterolitasoihin on melko helppo mitata: Vältä aluksi kananmunia parin viikon ajan ja käy lopuksi mittauttamassa kolesterolisi. Sen jälkeen syö pari viikkoa reilummin kananmunia ja toista mittaus. Jos kolesteroliarvo selkeästi pomppaa, voi olla ettei kananmunien runsaampi syönti ole kohdallasi kovin järkevä ratkaisu. Jos muutosta taas ei tapahdu, voit popsia munia melko vapaasti!

Blogin lukijat varmasti ovat jo alkaneet hahmottaa mun linjausta ravitsemusasioihin: Pyrin kohtuuteen asiassa kuin asiassa. Sama pätee mielestäni myös kananmunien käyttöön. Minun on jotenkin vaikea uskoa, että kananmunat osana monipuolista ruokavaliota olisivat yksinään kenenkään hyvinvoinnin esteenä tai takeena. Jos ruokavaliosta löytyy monipuolisesti kasviksia, hedelmiä ja marjoja, pehmeän rasvan lähteitä, vähärasvaisia proteiininlähteitä ja kuitupitoista purtavaa, ei sitä pari kananmunaa kyllä kaada. Kunhan ruokavalio ei koostu pelkistä kananmunista aamusta iltaan!
Itse syön yleensä yhden kananmunan päivittäin. Jossain kohtaa söin kolmekin kananmunaa joka päivä, eikä kolesterolini silti kohonnut korkeaksi. Itselleni kananmunat siis sopivat hyvin, mistä olen oikein onnellinen! Tätä ei kuitenkaan voi yleistää, sillä tämäkin on vain yhden yksilön kokemus.
Vältetään siis fanaattisuutta suuntaan jos toiseen! Mitenkäs teidän kananmunien käyttönne? :)

Sinä riität

Minulla on taustalla monia kokemuksia, joiden vuoksi tunsin vuosia olevani huono kaikin puolin. Muun muassa koulukiusaaminen teki minulle päivän selväksi että sinä et kelpaa, et ole mitään.
Voi kyllä se sattui pienen tytön sieluun, kun oikein yritti ymmärtää miksen voinut olla muiden ystävä. Mikä minussa on vialla, miksi muut eivät pidä minusta? Miksi he kertovat minulle päivästä toiseen, etten kuulu joukkoon, olen outo, erilainen?
Mulla meni vuosia päästä yli tuollaisesta kohtelusta. Käperryin sisäänpäin, yritin olla vahva. Riittämättömyys varjosti kuitenkin valintojani päivästä toiseen. Miten voisin koskaan kelvata kenellekään? Mitä enemmän yritin saada ihmiset pitämään minusta, sitä enemmän etäännyin itsestäni. Tein valinnat muiden kuin itseni vuoksi.

Vasta kun ymmärsin tehdä valinnat oikeasti itseäni kuunnellen, aloin voida hyvin. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja sisältänyt melko paljon epävarmuutta. Olen epäillyt omia kykyjäni ja päätöksiäni sekä muiden motiiveja ja sanoja. Jossain kohtaa kuitenkin ymmärsin, että jos en ala luottaa itseeni tai muihin, en voisi koskaan saada mitään haaveilemaani. Pienin askelin ja teoin etenin itseluottamuksen polulla. Opin vähitellen uskomaan että joku voi oikeasti haluta olla ystäväni. Tai että joku pitää mua kauniina. Tai fiksuna. Siihen saakka olin aina kääntänyt moiset ajatukset päässä aivan päinvastaisiksi. Aloin kyseenalaistaa käytösmallejani ja antaa ihmisille mahdollisuuden tutustua oikeaan minuun. Uskon, että on parempi luottaa toisiin ja pettyä, kuin olla luottamatta ollenkaan.

Tiedostin jo tuolloin pienenä olevani erilainen. Herkkä, intuitiivinen, hieman introvertti. Nuorempana ajattelin niiden automaattisesti olevan negatiivisia asioita. Olen kuitenkin pyrkinyt kääntämään ne voimavaraksi. Parhaat päätökseni olen tehnyt kuuntelemalla sisäistä ääntäni! Arvostan nykyisin näitä herkempiä piirteitäni ja pyrin kunnioittamaan niitä. Kaikki nämä kokemukset, luonteenpiirteet ja ominaisuudet ovat osa minua. Tänä päivänä osaan olla täysin oma itseni. Annan palasen itsestäni jokaisella hymyllä, keskustelun pätkällä ja halauksella. Koska sellainen minä oikeasti olen: Haluan tuoda iloa ja valoa muille, auttaa jos suinkin pystyn.


Jos olisi vain yksi asia, jonka haluaisin Sinulle palavasti kertoa, se olisi tämä. Sinä riität.
Just semmoisena kuin olet, mitään ei tarvitse muuttaa. Oot hyvä juuri tuollaisena.

Lempeää lauantaita <3

18 x Jatka lausetta

Bongasin sekä Saralta että Vilmalta tämmöisen hauskan lauseidentäydennyspostauksen. Ajattelin, että koska itse tykkään lukea näitä, voisi se teistäkin olla mukavaa. On aina jotenkin mielenkiintoista päästä kurkistamaan toisen ajatuksiin.

 

En ymmärrä… miksi herään aina ilman toista villasukkaa. Se on aina se vasen! Ja tämä villasukan irtoaminen on tosiaan se heräämisen syy.

Seuraavaksi ajattelin… kommentoida muutamaa mielenkiintoista postausta ja syödä toisen aamupalan. Ja juoda kahvia. Sen jälkeen lähdemme varmaan tuonne pakkaseen isommalle kauppareissulle!

Viime aikoina… olen innostunut salitreenistä jälleen uudella tavalla. Kropan pikkuhiljaa kuntoutuessa olen päässyt jälleen kunnon treenin makuun ja se kyllä tuntuu hyvältä. Vartalon hallinta on yksinkertaisissa saliliikkeissä helpompaa kuin tangolla.

En osaa päättää… inhoanko enemmän kuumaa vai kylmää. Kuumassa on tukala hengittää ja kylmä pistelee ihoa. Sopiva ilma olisi mielestäni paras vaihtoehto!

Muistan ikuisesti… sen hetken kun sain hyväksyvän kirjeen ravitsemustieteen opintoihin Itä-Suomen yliopistoon. Olin varma etten pääse, joten kyllähän siinä muutama huuto ja kyynel pääsi kun unelma toteutuikin.

Päivän paras juttu… tämä on oikeastaan eiliseltä, mutta menköön! Pääsin kokkailemaan ystävälleni synttäriaamiaista ja nautimme sen yhdessä ilman kiirettä. Herkuttelimme itse tehdyillä leivillä ja mango-puolukkaraakajätskillä. On niin kivaa jakaa hetkiä ja antaa toiselle aikaa.

Noloa myöntää, mutta… en osaa vieläkään oikein napsuttaa sormia.

Viikko sitten... taisin viettää ihan perus rentoa sunnuntaita. Lepopäivä, kehonhuoltoa ja ruokaa.

Kaikista pahinta on… kun tajuaa syöneensä kaikki eväät jo ennen puolta päivää.

Salainen taitoni on… unohtua haaveilemaan hetkeksi jos toiseksi. Pystyn rakentamaan melko voimakkaita mielikuvia ja siten saatan unohtua ajatuksiini melko pitkäksikin aikaa.

Jos saisin yhden toiveen se olisi… joku ihana reissu hyvässä seurassa.

Minulla on pakkomielle… erilaisiin vihkoihin ja kirjoittamiseen. Oikeasti mulla on jokaiselle asialle oma vihkonsa, johon voin sitten kirjoittaa asioita ylös! Jos ei vihkoa ole näkyvillä sillä hetkellä, päätyy asia yleensä jollekin sekalaiselle lapulle. Ja trust me, näitä on paljon pitkin ja poikin mun huonetta!

Söin tänään… Ison aamupuuron kananmunalla, mustaherukoilla ja margariinilla. En kyllästy tähän varmaan koskaan! Kylkeen vielä iso mukillinen tummapaahtoista kahvia niin johan alkaa aamu makoisasti.

Ärsyttävintä on… huonot käytöstavat ja toisten ihmisten huomioimatta jättäminen. Kauniistakin ihmisestä tulee ruma, jos hän kohtelee muita huonosti.

Tekisi mieli… juoda kahvia, syödä suklaata ja soittaa ukulelea.

Minusta on söpöä… kun vanhat ihmiset kävelevät käsi kädessä ja ovat vielä kuin vasta rakastuneita. Ja no koiranpennut ovat aika hellyyttäviä.

Hävetti… kun poltin vahingossa työpaikalta sulakkeen juuri ennen viimeisen tunnin alkua. Hmm, olen nykyisin tosin melko huono häpeämään mitään.

Olenko ainoa, jonka mielestä… syömisestä lähtevät äänet kuulostavat aika karmaisevilta? Tai kovat äänet muutenkin. Varsinkin jos on ollut päivän menossa ja mekkalassa, illalla normaalitkin äänet tuntuvat kovilta ja kaikuvat päässä. Maiskutus on ihan hrrrrrrrrr...

Ihanaa sunnuntain jatkoa juuri sinulle! <3

Ääripäistä ja kehoihanteista

Taidamme osana ihmisluonnettamme olla taipuvaisia ääripäiden korostamiseen. Kun mietitään vaikka Gaussin käyrää: Sekä häntäpäässä että kärjessä on se pieni porukka joka poikkeaa. Ne tosi huonot ja ne tosi hyvät. Näitä korostetaan tarpeettoman paljon ja keskimääräisiä suorituksia ei juurikaan huomioida. Entäs se kaikki keskellä oleva massa?  Me normaalit tyypit, jotka pärjäämme okei?

 

Ääripäiden korostaminen näkyy myös elämäntavoissa. Joko olet gramman tarkalla ruokavaliolla/muuten vain kaikettomalla dieetillä tai sitten olet täysin retuperällä sohvannurkassa sipsipussin alla. Joko tehdään 5 salitreeniä ja 3 aerobista tai sitten ei jakseta nostaa pebaa ylös ollenkaan. Nukutaan joko todella onnettomia 5 tunnin yöunia tai sitten täydellisesti 10+.
Tiedättekö, uusi vuosi, uusi minä: Mennään sohvaperunasta fitnesspimuksi sormien napsautuksella. Kehoihanteissa on siirrytty pyylevistä muodoista luurangon laihan kautta muhkeiden muskelien ihailemiseen. Koska alamme jälleen ihannoida pehmeämpää kroppaa?

Valtaosalle väestöstä fitnessihanne ei ole realistinen terveyden, jaksamisen ja ajankäytön kannalta. Miksi sen edes tulisi olla? Hyvässä kunnossa voi vallan mainiosti olla ilman liiallista rasvaprosentin tuijottelua, keittiövaakaa ja sataa tuntia treeniä viikossa. Tiedän että itsekin tässä kärjistän ja että fitnessharrastuksen voi toteuttaa myös järkevästi ja terveellisesti. Valtaväestön kuva sen tyylisestä elämäntavasta on kuitenkin salilla asumista, elämistä parsakaalilla, kanalla, rahkalla ja puurolla sekä aamuaerobisten vääntäminen itku kurkussa tyhjällä vatsalla. Korostin tuolta tuon harrastusosuuden, fitnesskilpailu on taas ihan oma asiansa ja kaukana terveellisestä.

Itseäni aina välillä ärsyttää ihan huolella tämä ääripääajattelu ja liiallinen kärjistäminen ravitsemusasioissa. Ei voi sanoa että maito on aina paha tai aina hyvä, vilja ei sovi kaikille ja toisille passaa ihan mainiosti, jotkut taas voivat paremmin ilman lihaa. Asiat eivät koskaan ole niin mustavalkoisia. Paitsi että kasvikset ovat terveellisiä. Piste. Useimmiten erilaisten ruokavaliotrendien kohdalla törmää ajattelutapaan, jossa ennen dieettiä kaikki oli päin p*rsettä ja nyt uuden ruokavalion myötä kaikki onkin ihanaa! Mitä jos nämä positiiviset muutokset olisikin saanut aikaan pienemmillä ruokavaliofiksauksilla? Onko tarpeen kääntää koko ruokaympyrä päälaelleen vai voisiko olla järkevää muokata ruokatottumuksia palanen kerrallaan?
Usein myös verrataan omaa kaiketonta ruokavaliota aiempaan "ravitsemussuositusten mukaiseen" ruokavalioon ja kerrotaan kuinka olotila parani niin valtavasti. Heittomerkeissä siksi, että harvoin on oikeasti noudatettu ravitsemussuosituksia vaan ennemminkin vallalla olevaa mielikuvaa suositusten sisällöstä. Tiedätte varmaan myytin kuudesta leipäpalasta päivässä? Valtaosa erilaisten dieettien tuomista eduista on linkittynyt niinkin yksinkertaisiin asioihin kuin ateriarytmin säännöllistämiseen, ruokavalintojen parempaan tiedostamiseen sekä kasvisten lisäämiseen. Jo näillä valinnoilla voisi moni päästä tosi pitkälle!

Miksi kaikesta tehdään jokotai? Suurimmalle osalle ihmisistä se keskiverto voisi olla juuri se tavoittelemisen arvoinen asia. Pari-kolme kivaa treeniä viikkoon, hyötyliikuntaa, keskiarvoiset 8 tunnin yöunet ja semihyvä ruokavalio. Täysin realistinen ja saavutettavissa oleva tavoite. Tuntuu vaan, että nykyään jokaisen täytyy olla sellainen oman elämänsä huippu-urheilija! Valitettavasti tämmöinen odotus terveellisen elämäntavan toteuttamisesta ei tee sen aloittamisesta kovin helppoa. Pidemmän päälle terveellisempää olisi muodostaa niitä hyviä tapoja, joita voidaan sitten hyvillä mielin noudattaa vaikka lopun ikää.

Tarkoitukseni ei siis ole soimata fitnesstä, trendiruokavalioita tai elämäntapamuutoksia. Välillä vain kummastuttaa kaikki tämä äärimmäisyys ja ääripäistä toiseen poukkoilu. Jokainen saa mielestäni syödä/juoda/liikkua/elää niinkuin tahtoo. Ughhh, olen puhunut.

Suussasulava satokauden salaatti

Ootko koskaan pohtinut, miksi välillä appelsiinit ovat tosi herkullisia ja välillä ihan puisevia? Tai miksi aina kaupasta ei löydy meheviä persimoneja, miksi kaali on välillä tosi halpaa ja toisinaan avokadot ovat kuin pieniä kumipalloja? Vastaus tähän kaikkeen on eri kasvilajien satokauden vaihtelu. On ihan luontevaa, ettei koko vuotta saada samanlaista satoa. Parhaan sadon aikaan hedelmät, vihannekset ja juurekset ovat mehevimmillään!
Miten sitten pysyisi kartalla sen hetkisistä satokausiherkuista? Yksi huippuhyvä vinkki on satokausikalenteri! Tällöin tiedät tarkalleen, mitkä kasvikunnan tuotteet ovat juuri nyt maukkaimmillaan. Lisäksi todennäköisesti pääset vähän halvemmalla, sillä sesonkikasvikset ovat usein edullisempia. Ravinnerikkauden ja edullisuuden ohella satokauden kasvisten suosiminen on myös ekologisempi valinta!
Jos kaipaat vielä lisäperusteluja, tsekkaa Satokausikalenterin nettisivut, klik! Sieltä voi myös tilata ihkaoman kalenterin, jotta pääsee hyödyntämään heviosaston koko potentiaalin!

 

Satokausikalenterista inspiroituneena kokosin herkullisen lounassalaatin! Kauden herkuista valitsin tällä kertaa mehevää appelsiinia ja avokadoa. Ravinteikkaamman salaattipohjan kokosin höyrytetystä lehtikaalista, vehreistä salaatinlehdistä sekä kurkusta. Koristeeksi ja lisämausteeksi ripottelin vielä auringonkukansiemeniä ja minttua. Minttu ja appelsiini sopivat kaikessa raikkaudessaan yhteen todella hyvin!

Suussasulava satokauden salaatti

Lehtikaalia

Salaattia (mitä vihreempi sen parempi)

Kurkkua

Appelsiini

Puolikas avokado + hieman limeä + pippuria

Minttua

Auringonkukansiemeniä

Kalkkunaa + mausteita

Pilko salaatti ja höyrytä lehtikaali.

Lehtikaalia voi syödä myös raakana, mutta vatsaystävällisempää se taitaa olla kevyesti kypsennettynä.

Pilko joukkoon kurkku ja appelsiini.

Soseuta avokado haarukalla ja lisää joukkoon tujaus limeä sekä pari rouhaisua mustapippuria.

Paista kalkkuna pannulla ja mausta valitsemillasi mausteilla,

esimerkiksi suolalla, paprikajauheella ja cayennepippurilla.

Suikaloi kalkkuna ja nosta salaattipohjan päälle.

Lisää avokadotahna.

Ripottele salaattiin vielä auringonkukansiemeniä ja koristele mintunlehdillä.

Hyötyliikunta - hot or not?

Tänään ajattelin kirjoitella niinkin tärkeästä asiasta kuin hyötyliikunnasta. Arjessa tapahtuvan liikunnan on katsottu edistävän terveyttä monella tavalla: Se parantaa kestävyyskuntoa, helpottaa painonhallintaa ja ennalta ehkäisee lukuisia sairausia [1]. Esimerkiksi puolen tunnin hyötyliikunta päivittäin on yhdistetty muun muassa 50% pienempään diabetes- ja sepelvaltimotautiriskiin! Hyötyliikunnaksi lasketaan kaikki pihatöistä imurointiin ja työmatkapyöräilystä kaupassa käyntiin.

Oletteko koskaan kirjanneet ylös arkiaktiivisuutta? Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Siitä saattaa nimittäin saada selville yllättäviäkin faktoja omasta aktiivisuustasosta.
Onko olo tunkkainen ja virkeys kaukana?  Syy voi yllättäen löytyä arkiaktiivisuudesta tai tarkemmin sanottuna sen puutteesta. Tunnin treeni 3-5 päivänä viikossa on 1,8-3,0%  viikon kaikista tunneista. Siis oikeesti, 3 prosenttia?! Ajamme aamuisin töihin tai opintoihin autolla, istumme keskimäärin 8 tunnin päivän, sieltä salin kautta kotiin istumaan. Tunnin treenikään ei riitä kumoamaan istumisen tuomaa passiivisuutta. Ei ihme jos olo on välillä vähän nuutunut!

Miten sitten voisi lisätä aktiivisuutta arkeensa? Kokeile jotain näistä:

• Kävele tai pyöräile töihin/kouluun. Mikäli matka on liian pitkä kokonaan jalkaisin taitettavaksi, kokeile jäädä pois aiemmalla pysäkillä ja kävele loppumatka! Päivä alkaa oikeasti paljon fressimmin kun saa aamulla jo vähän happea.
• Mikäli olet onnekas ja asut kerrostalossa, nouse portaat! Jos taas olet omakotitalon tai rivitalon asukki, lumenluonti, haravointi ja muut pihatyöt ovat mitä parhainta aktiivisuutta!
• Nyt tulee mun henkilökohtainen lemppari: Pistä hyvää musaa soimaan ja jammaile! Siinä samalla hoituvat kotityöt kuten tiskaaminen, imurointi tai lattioiden luuttuaminen. Tulee hyvä fiilis, veri lähtee vähän kiertämään ja kotihommat tulee hoidettua.
• Jätä auto vähän kauemmas parkkiin ja jaloittele.
• Nouse seisomaan kun puhut puhelimessa. Myös kävelylenkki piristyy korvakuulokkeiden ja puhelimessa jutustelun avulla. Tai tietysti voi aina napata kaverin mukaan ja vaihtaa kuulumiset siinä rennon tallustelun aikana!
• Yritä tauottaa istumista. Koneella ollessasi yritä nostaa peba penkistä vähintään tunnin välein. Yksi hyvä keino on juoda paljon vettä: Pissahätä kyllä pakottaa nousemaan ylös, hahah! Tulee samalla juotuakin tarpeeksi.
• Lonkankoukistajat, rinta- ja kaulalihakset. Nämä kannattaa venyttää säännöllisesti, erityisesti jos teet näyttöpäätetyötä!

Eihän hyötyliikunta ole yhtä mediaseksikästä kuin kovat crossfit-treenit, HIIT tai punttisali. Sillä on kuitenkin oma paikkansa treeniohjelmassa. Paljon treenaavaa kevyt arkiaktiivisuus auttaa palautumaan ja vetreyttää treenistä kangistuneita lihaksia. Kun on arjessa aktiivinen, ei tosiaankaan tarvitse potea huonoa omatuntoa jos varsinaiset treenit jäävät välillä välistä!

Mitenkäs teidän hyötyliikuntanne laita? Mulla sitä tulee välillä vähän liiaksikin, välillä ei melkein ollenkaan! Vaihtelevasti siis.. heh.

Lähteet:
[1]. http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikkumaan/arkiliikunta_hyotyliikunta_perusliikunta

Raikas ja rakkaudellinen smoothie

 

Jos kannattaisin detoxia tai muuta kuuriajattelua, olisin ehdottomasti nimennyt tämän maailman parhaaksi tammikuun detox-arkeenpaluu-luonnollinen-superfood-smoothieksi. Onhan tämä terveyttä pursuava, vitamiinipitoinen sekä tuttuun tapaan myös gluteeniton ja maidoton. Ja hups, tällä kertaa myös vegaaninen.

Koska en ole erityisemmin erilaisten kiristelyjen tai tiristelyjen fani, päädyin hieman erilaiseen ratkaisuun smoothien nimeämisen suhteen. Ra(i)kkain smoothie.

Voi miten tykkään sanoista ja lauseista, joilla on monta merkitystä.

Mikäli mielessään poistaa sulut iin ympäriltä, saa vastaukseksi miltä smoothie maistuu. Raikkaalta, ihan todella raikkaalta! Itse kullakin jouluilottelun täyteläiset maut saattavat tulla jo korvistakin. Silloin mitä mainiointa vaihtelua on tämmöinen kirpeän makea makumaailma. Makeutensa smoothie saa herkullisesta ja maukkaasta mangosta. Kirpeys puolestaan syntyy inkiväärin ja tyrnin yhdistelmästä. Raaka-aineiden pirteys välittyy myös smoothien ulkomuotoon! Siirtyykö pirteys syömisen yhteydessä myös smoothien nautiskelijaan? Mä oon aika varma että siirtyy.

Mikäli päättää ignoorata koko iin, pääsee asian ytimeen. Rakkauteen. Mikä olisikaan parempi tapa osoittaa rakkautensa omalle keholleen, kuin tarjota sille hyvänmakuista ja hyvää tekevää ruokaa?

Tiesittekö muuten millaisia superterveyspommeja tyrnimarjat ovat? Sataa grammaa kohden tyrneissä on jopa 6 grammaa kuitua, 165mg C-vitamiinia, lukuisia erilaisia B-vitamiineihin kuuluvia yhdisteitä ja karotenoideja. Kivennäisaineista tyrnimarjat sisältävät esimerkiksi kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. Tyrnit ovat myös poikkeuksellisia marjoja rasvapitoisuutensa suhteen, sillä ne sisältävät terveydelle edullisia pehmeitä rasvoja! Nämä kasvikunnan rasvat edistävät myös tyrnien sisältämien rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä muiden terveysvaikutustensa lisäksi. Kannattaa muistaa pureskella siemenet huolella, mikäli ne onnistuvat välttelemään blenderin terät. Iso osa rasvoista ja kuiduista on juurikin tyrnin siemenissä!
 

 Ra(i)kkain smoothie

½ kypsä mango

~100g jäisiä tyrnimarjoja

pala tuoretta inkivääriä

loraus kauramaitoa

Paloittele mango ja kuori inkivääri.

Soseuta kauramaidon kera joko sauvasekoittimella tai blenderissä.

Lisää jäiset tyrnit ja surruttele tasaiseksi.

Nauti!

Nautiskelin tämän smoothien välipalalla kahvin ja chiavanukkaan kaverina. Kuitenkin näkisin tämän myös mitä parhaimpana aamun aloituksena! Olisi ihanaa herätellä aamu-uniset makunystyrät jollain näin kirpsakalla. Jospa se arkiaamukin piristyisi kun aamupala matkii aurinkoa?

Täällä vietellään tavallaan viimeistä lomapäivää. Teoriassa mulla on töitä vasta perjantaina, mutta olen luvannut henkisesti palata kartalle jo ensi viikolla. Huomenna olisikin edessä paluu yliopistolle kandintyön pariin! Jospa sekin sujuisi jouhevammin kun on tankannut älyttömät määrät vitamiineja smoothiemuodossa?
Nyt ajattelin laittaa musiikit soimaan ja heilutella vähän pebaa tiskaamisen ohessa. Tänään nimittäin iski jälleen leipomisvimma ja keittiö on ihan kuin ydinpommin jäljiltä.
Aurinkoista ja rakkaudellista sunnuntaita! Ja hei testaa toi smoothie. Lupaan ettet pety <3

Päivän ajatus

Tykkään toisinaan lueskella erilaisia mietelauseita ja pohdiskella niiden yhtymäkohtia omaan arkeen. Osa on suoraan sanottuna ihan kaameaa kuraa, mutta joukosta voi löytää myös todellisia inspiraatio- ja motivaatiolauseita! En muista missä törmäsin tähän lausahdukseen, mutta se jäi mieleeni positiivisen kaiun vuoksi. Lauseeseen tiivistyy mielestäni hyvin terveellisen elämäntavan noudattamiseen liittyvä juju.

"It doesn't matter what you do every now and then. What you do in your daily life matters the most."

Ei ole niin väliä mitä teet joskus. Eniten väliä on sillä mitä teet päivittäin. Lauseessa on jotain kauniin armollista: Jos joskus teet huonoja valintoja, ei se oo niin justiinsa. Mitä sitten jos syöt sen suklaapatukan, skippaat treenin, kaadat aamun vihersmoothien lavuaariin tai vedät perseet perjantaina? Sillä ei ole mitään väliä, jos se on satunnaista.

Lausahdus toisaalta myös kannustaa pieniin päivittäisiin hyviin tekoihin. Jokaisena päivänä toteutettuna pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys. Nousetko päivittäin portaat tullessasi kotiin? Juotko aina lasillisen vettä kahvikupillisen yhteydessä? Täytätkö aina osan lautasestasi raikkailla kasviksilla? Nää on niitä juttuja, joilla on oikeasti merkitystä.

Tee hyvistä jutuista tapoja ja opettele huonoista tavoista eroon. Tee välillä jotain vähän tyhmää ja palaa sitten ruotuun. Tähän kiteytyvät mun ajatukset täydellisesti!

Ihanaa viikonloppua!

@Poeme

 

 

Jos etsitte Kuopiosta massakahviloista poikkeavaa kahvittelupaikkaa, suosittelen ottamaan osoitteeksi Poeme laari&cafen. Kyseessä on mielettömän sympaattinen pikkukahvila tunnelmallisella sisustuksella ja kaikenmoisilla herkuilla varustettuna! Oman lisänsä kahvilan omaleimaisuuteen tuovat kahvilaa koristavat laarit, joista löytyy irtomyyntituotteita laidasta laitaan - Hello kuivattu inkivääri, namsk!

 

Poikkesin eilen uuden vuoden aaton ja vapaapäivän kunniaksi raakakakulle ja kahville. Päivän kakku oli lime-suklaa, joka kuulosti minun makuuni herkulliselta kombolta. Ja olihan se nyt ihanaa! Kirpeän makea täyte + rouskuva tumma ja pähkinäinen pohja =  perfection.
Oli myös kiva huomata miten kahvilassa sai sellaisen arjestairtautumiskokemuksen. Dumppasin puhelimeni takin taskuun, fiilistelin kakun ja kahvin makumaailmaa, tuijottelin ohikulkevia ihmisiä ja salaa stalkkasin lähipöytien tyyppejä. Pitäisiköhän tehdä tuolla kahvittelusta ihan tapa?
Raakakakkuilu ainakin pitäisi ottaa tavaksi: En muistanutkaan sitä huikeaa energialatausta, joka noista kakuista tulee! Mulla oli koko illan ihan tosi hyvä olo. Muun muassa kikattelin yksinäni kävelylenkillä, kun oli niin hyvä fiilis. Raakakakuista tulee sokerihumalan sijaan onnellisuushumala!

Kaikenkaikkiaan paikka oli mielestäni jotenkin tosi inspiroiva. Vanhanaikainen, mutta samalla moderni. Eripariset mukit sekä söpöt piparkakkureunuksiset lautaset toivat oman vivahteensa. Vesilasit muistuttivat jotain hienoja pikareita, tuli oikein juhlallinen olo! Tunnelmaa kohotti myös jokaisessa pöydässä nököttävä tuikkukynttilä. Mä niin tykkään kynttilöistä ja niiden pehmeästä valosta.
Ja hei se kahvi! Melkein meinasin unohtaa tärkeimmän. Tuoretta kahvia sai itse kaataa pöydästä ja santsikupillinen kuului hintaan. Kahvina oli Johannes&Nyströmin luomukahvia. En voi muuta kuin kehua: Oli nimittäin sen verran pehmeän makuista vaikka otinkin kahvini mustana ilman mitään härpäkkeitä. Jos sattuu härpäkkeistä tykkäämään, tarjolla on myös erikoiskahveja jos jonkinmoisia. Ruokavammaisena yllätyin myös positiivisesti, kun sain tietää erikoiskahveja tehtävän myös kasvimaitoihin. Eli kun tekee mieli lattea tai cappuchinoa seuraavan kerran, tiedän minne suuntaan!
 

Saanko mennä tänään uudestaan? Tää oli nyt tälläistä ällöpositiivista hehkutusta, mutta minkäs sille voi jos johonkin paikkaan tykästyy! Tuli semmoinen kotoinen fiilis :)