Perspektiivii

Olen sitä mieltä, että välillä on hyvä vaihtaa näkökulmaa. Etsiä erilaisia ja vaihtoehtoisia tapoja. Kokeilla jotain uutta! Kääntää asiat ihan päälaelleen. Tämä pätee paitsi ajatusten tasolla, myös treeneissä.

Olen pariin otteeseen päässyt testailemaan rengastrapetsia. Työkaverilla on oma rengas, jonka olemmekin sitten kiinnittäneet tilaisuuden tullen sopivaan paikkaan. Tankoilussa on paljon samoja elementtejä kuin renkaalla temppuilussa. Rengas on kuitenkin epästabiilimpi ja liikettä joutuu itse hallitsemaan enemmän. Tuntui kyllä pienissä lihaksissa aika makialle seuraavina päivinä!

Sen lisäksi että temppuilu oli mahtavaa, oli meillä myös huikean hauskaa. Roikkumista, kuvaamista, naurua. Tuollaista apinameininkiä. Pääsin siis oikein omaan elementtiini. Seuraavasta kuvasta voitte havaita apinan välipalahetken. Lajityypillisenä eväänä ananasta ja pähkinöitä, nautittuna veikeän ilmeen ja kyykkyasennon kera.

Nyt luvassa ainutlaatuinen Näin kiipeät puuhun -kuvasarja. Rengas piti siis saada jotenkin kiinnitettyä ylös puuhun. Ja tietysti myös hakea temppuilun loputtua pois sieltä. Hommaan valikoitui tietysti porukan apina. Tietysti myös minäminäminä-haluan-ehdottomasti-kiivetä-puuhun-superjee-niinkivaa-ihanaaa- huudollani saattoi olla jotain vaikutusta asiaan...

Minua on muuten pienenä kutsuttu marakatiksi. Pikku-Marakatti. Miksiköhän?

Miten voikin ihminen näyttää niin iloiselta kun pääsi kiipeämään puuhun? Olen aina viihtynyt puissa. Siinä on sitä tiettyä tunnelmaa kun on toisten ja arjen ulottumattomissa. Saa vähän tuuletella päätä ja kuulee selkeämmin omat ajatukset. Palkitsevaa ei kuitenkaan ole pelkästään puussa köllöttely. Myös matka korkeuksiin on mielestäni mielenkiintoinen osuus. Luovaa ongelmanratkaisua. Mihin laitankaan jalan seuraavaksi? Luottamista itseensä ja voimiinsa. Keskittymistä siihen hetkeen ja tekemiseen. Ja samalla omien pelkojen voittamista.

Sen lisäksi, että perspektiivi konkreettisesti kääntyy ylösalaisin, oppii kääntämään myös arkielämän näkökulmia toiseen muotoon. Kun vapaaehtoisesti tekee jotain haastavaa ja vaikeaa, arki tuntuu helpommalta. Katsoppas, voin vain ottaa tämän kirjan hyllystä ilman suurempia ponnisteluja! Asiat riippuvat paljon siitä miten niitä katsoo.

Aina on mahdollisuus epäonnistua - Kokeiletko silti?
Voihan ihan yhtä todennäköisesti myös onnistua. Epäonnistumisen pelko usein jarruttelee meitä, niin vaativissa tempuissa kuin ihan normaalissa elämässäkin. Mitä jos tänään yrittäisit jotain uutta? Onnistumisen ilo on moninkertainen verrattuna epäonnistumisen kokemukseen. Mitä sitten jos et ensimmäisellä yrittämällä onnistukaan? Epäonnistumisen tunteellekin voi siedättyä - se on vain osapolku onnistumiseen. Paremmaksi epäonnistujaksi voi oppia yrittämällä useammin, kaikkea ja kokoajan. Täytyy myös uskoa omaan onnistumiseensa. Yksi lemppari lainauksistani onkin "uskot sitten onnistuvasi tai epäonnistuvasi, olet oikeassa".

Miltä näyttää teidän keskiviikkopäivänne? Mistä perspektiivistä tarkastelette tilannetta? Tykkäättekö puista? :)