torstai 12. marraskuuta 2015

Heippa ihanat!

Olisi taas aika kertoilla vähän kuulumisia. Jokainen lienee laskenut yhteen 1+1 kun en ole juurikaan kirjoitellut. Kiirettä on siis jälleen piisannut ihan kiitettävästi. Pääosin kaikkea mukavaa, mutta joukkoon on mahtunut myös epämukavia juttuja.
Päivät ovat siis taittuneet lähinnä töissä. Aika monena päivänä rytmi on ollut luokkaa töistä töihin ja sieltä vielä töihin. Ovat nuo päivät kyllä ihan killereitä ja sen jälkeen ei ole energiaa juuri muuhun. Oppiipahan tässä samalla, millaista todellinen kiire on! En kyllä aiemmin ole tiennyt siitä mitään.
Tykkään hirveästi kaikesta mitään teen. Välillä sitä tietysti miettii, kannattaako aina kahmia niin paljon työtä ja tekemistä. Tässä on menty jo lähelle jaksamisen äärirajoja. Onko järkeä tehdä niin paljon, että juuri ja juuri suoriutuu?  Helpottavaa ajatella, että tämäkin vaihe loppuu joskus. Tarkoituksena olisi siis saada harjoittelu pulkkaan ennen joulua. Se kuitenkin kuluttaa suuren osan päivistäni!

Valitettava fakta taitaa olla, että mun terveys ei ole ihan kunnossa. Selän kipuilu jatkuu jo neljättä viikkoa. Maanantaina kävin sen tiimoilta lääkärissä. Selvisikin, että taustalla saattaa olla paljon laajempi ongelma kuin yksittäisen nivelen tulehdus. Asia on vetänyt jopa tämän ilopillerin hiukan alamaihin tällä viikolla. Mikään ei ole vielä varmaa, joten yritän vielä pitää lipun korkealla ja hymyn huulilla!
Pidin selän tilanteen vuoksi rankemmasta liikunnasta taukoa melkein kolme viikkoa. Tuntui myös etten ehkä palautunut kunnolla tehdyistä harjoituksista. Tämä voi toki olla osittain kiinni pelkästä stressikuormasta, mutta päätin pelata varman päälle. Otinkin siis paljon kevyemmin, tein ohjausten lisäksi lähinnä kävelyä, kehonhuoltoa, joogaa ja kevyttä temppuilua. Lisäksi paljon unta ja ruokaa. Kunhan pääsen takaisin "normaaliin" olotilaan, täytyy vähän miettiä miten treenisykli olisi jatkossa järkevää toteuttaa. Palautumiseen täytynee kiinnittää jatkossa vielä extrapaljon huomiota.
Viikonloppuna pääsin tekemään ensimmäisen kunnollisen treenin pitkään aikaan. Ja ai että miten hyvältä tuntui, oli huikeen kivaa! Kun pitää pienen treenitauon, motivaatiokin nousee ehkä potenssiin miljoona. Kävimme siis Jyväskylässä kouluttautumassa pikkuisen lisää RSP-ohjaajien kesken. Nyt on jälleen uusia tankotemppuja varastossa!


Tätä kunnon treenien riemua kesti jopa kahden treenin verran...Tällä hetkellä olen kipeenä sängyn pohjalla, ainakin siis löytyy aikaa kirjoittaa! Mulla on joku ihmeellinen flunssa, lihakset ja pää ihan järkyttävän kipeenä. Se on muuten kumma miten sitä sairastuu aina stressaavamman rupeaman jälkeen: Viime viikko taisi olla rankin naismuistiin ja booom nyt sitä ollaan sänkypotilaana. Tyypillinen kympin tyttö -syndrooma eli ensin hoidetaan hommat ja sitten sairastetaan.
On kyllä ihan järjetön ikävä kunnon treeniä! Haetaan kuitenkin terveys, stressitilanne ja palautuminen kuntoon ennen tehojen lisäämistä. Kerrankin saatan tehdä jotain järkevää treenirintamalla.

Mitä teille päin kuuluu? Yrittelen kirjoitella aina kun löytyy sopiva kolo! En kuitenkaan suostu ottamaan itselleni tärkeästä asiasta eli blogin kirjoittamisesta lisää stressiä. Katsellaan jospa saisin jonkun resepti-inspiraation tai ehtisin perehtyä pitkästä aikaa kehonhuoltopostaukseen. Nyt teidän kuulumisiin, anna palaa!

8 kommenttia:

  1. Kiva, että löysit jälleen aikaa blogille. Mut tämä on tosiaan sellainen harrastus, mitä kannattaa tehdä ilman steressiä ja nauttien :) Kurjaa, että kroppa ei toimi ja flunssakin iski vielä päälle. Ihana kuitenkin kuulla, että olet malttanut ottaa rennommin ja antanut keholle aikaa palautua. Itse liikkuvana ihmisenä ja liikuntaa rakastavana tiedän, kuinka vaikeaa ja inhottavaa on, kun ei voi treenata. Omat akillekset (ja muukin kroppa) vaivaa just nyt niin paljon, että tän kauden tanssit taitaa olla mun osalta suurin piirtein tässä :( Motivaatio muuhunkin liikuntaan on aika lailla nolla. Nyt on laitettava stoppi koko hommalle ja pohdittava omaa tulevaisuutta hyvin tarkasti. Akilleshomma pitää ainakin selvittää ihan pohjia myöten. Onneksi nuorten urheilijoiden valmentamisesta saan paljon iloa elämään, se kantaa läpi synkimpienkin hetkien.

    Tsemppiä syksyysi oikein paljon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että siellä on joku joka ymmärtää! Kiitos hurjasti tsempeistä <3
      Todella harmillista, että sullakin on kroppakremppaa. Ja erityisen kurjaa ettet pysty tanssimaan :( Helposti sitä menettää motivaationsa myös muuhun tekemiseen, kun ei saa tehdä rakastamaansa lajia. Meillä molemmilla lienee siis edessä pohdinnan ajat, hyvinvointi edellä on mentävä vaikka se tarkoittaisikin vaikeita päätöksiä.
      Ja toden totta, ilman ohjaamista olisin varmasti heittänyt kirveen kaivoon aikoja sitten! Siitä saa tosiaan itselle todella paljon.
      Hurjan iso tsemppihali! Kyllä myö vielä tanssimaan päästään :)

      Poista
  2. Stressi on kavala kumppani, joka saattaa pitkittyessään johtaa myös masennukseen, terveisin allekirjoittanut. Tuosta on kuitenkin jo päästy yli, mutta halusin varoittaa! Myös tuo fyysinen sairastelu voi viitata siihen, että kroppa ei yksinkertaisesti pysy perässä. Paljon voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huih, onneksi olet jo selvittänyt tämän koettelemuksen!
      Olen kuullut vastaavia tarinoita ja kehotuksia melko monelta taholta viime aikoina. Ne olivatkin osallisina siinä, että maltoin oikeasti hidastaa treenitahtia. Kroppa kun ei erottele mikä on fyysistä/psyykkistä stressiä. Kova treeni tässä tilanteessa saattaisi olla juuri se viimeinen niitti!
      Kiitos kuitenkin huolenpidosta ja tsempeistä :) Kevään puolella tulen tekemään muutamia muutoksia, jotka helpottavat arkea huomattavasti!

      Poista
  3. Voi kurja noita selkäongelmia ja sairastelua :-(. Mutta ehkä sun kroppa vaan yrittää sanoa, että "ottaisit välillä iisimmin"? Jos ei vapaaehtoisesti, niin sitten pakolla, eli sairastelun kautta? Helpommin sanottu kuin tehty tahdin hidastaminen tietysti. Vaivaa itseänikin tuo kympin tyttö -syndrooma välillä. Stressi on kyllä niin paha immunipuolustuksen kannalta. Vähän liian tutuksi on tullut tässä tuo sama kuvio, eli megastressi -> sairastuminen. Tosin nyt tuntuu, että ilman stressiäkin oon vaan koko ajan kipeä (kolmas flunssa alle 2 kk sisään :-3 ). Eli ainakin kuvittelen ymmärtäväni sun tuskaa näissä treeniasioissa.

    En tiedä, olenko missannut, vai etkö ole kertunut, mutta missä sä olet harjoittelussa? Oon utelias, joo ;-).

    Sitten semmoinen ihan asiasta kukkaruukkuun juttu, että muistan, kun keskusteltiin joskus viime vuonna (?) Retikan huoneella suunympärysihottumasta ja siitä, että sait siihen ihotautilääkäriltä tetrasykliinikuurin. Mua kiinnostaisi, että auttoiko pidempiaikaisesti ( saitko ihottuman pois ?) ja miten sun suolisto reagoin tuohon antibioottiin (ts. tuliko ongelmia myöhemmin)? Siksi kyselen, kun en millään saa omaa vastaavaa vaivaa + aknea parantumaan ja alan jo epätoivoissani harkita ihotautilääkäriä ja mahdollista antibioottihoitoa. Pelottaa vaan, mitä suolisto sanoo. Yksilöllistähän se varmasti on, eikä IBD:tä voi tietenkään verrata IBS:n suoraan, mutta kiinnostaisi silti sun kokemukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun taas kommentoit!
      Näin mäkin olen sen oikeastaan tulkinnut, että nyt taitaa olla pikkuisen liian iso vaihde silmässä... Ainakin yleensä mulla tää flunssaisuus tarkoittaa turhan suurta stressikuormaa. Selkäjuttujen + monien muiden epämääräisten oireiden taustalla lienee tosiaan laajempi sairaus, mutta se on vielä tutkinta-asteella. En siis siitä viitsi valottaa enempää ennen kuin diagnoosi on varmistettu :)
      Kääks tota sunkin sairastelua! Onhan tuossa flunssaa kerrakseen... Treenaamattomuuden tuska is real :D
      En oo kertonut harjoittelupaikasta sen kummemmin, enkä tiedä tulenko kertomaankaan ainakaan täällä blogissa. En nimittäin saa juurikaan puhua työtehtävistäni ulkopuolisille, joten jäisi melko vähän puhuttavaa aiheesta!
      Mulla oli tohon suunympärysihottumaan tosiaan se voide + suunkautta nautittava antibiootti! Pelkällä voiteella ei ainakaan mulla lähtenyt helpottumaan. Se on kyllä ikävä vaiva ja niin sairaan vaikee päästä eroon... Antibiootti + voide sai mulla ihottuman viimein talttumaan, onneksi. En osaa sanoa oliko antibiootti osasyynä suoliston kunnon heikkenemiseen, mulle määrättiin isompi annos kerran päivässä ruokailun jälkeen masuhaittojen minimoimiseksi. Söin kuurin muistaakseni maalis-huhtikuussa. Kesää kohden suoliston kunto kyllä heikkeni kohisten, mutta normalisoitui hetkeksi probiootin käyttöönoton myötä :)
      Jos koet asian isoksi ongelmaksi, niin kannattaa ainakin käydä ihotautilääkärin juttusilla! Jos voisi kokeilla pelkkää voidetta ensin? Tsemppilöiset :)

      Poista
  4. Paljon tsemppiä ja muista pitää kiinni siitä että himmailetkin välillä ;) ♥ Toivottavasti nähään pian!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lare! ♡ Himmailin kyllä kunnolla kipeenä, no worries ;) joululomalla ois kyllä potentiaalia nähdä!

      Poista