Bikinikuntoon viidessä minuutissa? #älälaihduta

Olen viime päivinä pohdiskellut paljon niin kutsuttua kesäkuntoa. Aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää - ja sehän tarkoittaa että suomalaisten vaatteet pienenevät kuin villapaita liian kuumalla pesuohjelmalla. Pienemmät vaatteet luonnollisesti paljastavat villapaitoja enemmän: Sekä ulkoisesta että sisäisestä bikinikunnosta.

Ulkoinen kesäkondis on se minkä kaikki tunnistavat. Tiedättekö, näyttää kivalta shortseissa tai uikkareissa. Tätä kuntoa varten ihmiset alkavat panikoida jo hyvissä ajoin. Varhaisimmat aloittavat jo tammikuussa, myöhäisherännäiset sitten toukokuun puolella. Treenejä tiukennetaan, ruokavalioon panostetaan, lähdetään ehkä dieetille tai nettivalmennukseen. Pahimmassa tapauksessa vedetään pussikeittoja, detox-kuureja tai kaalisoppadieettiä, joilla saattaa olla terveydelle paljon pitkäkestoisemmat seuraukset, kuin parin viikon rantakelpoisuus. Miksi emme koe olevamme riittäviä astelemaan rannalle ilman puolen vuoden valmistautumista?

Tiedän mitä meiltä puuttuu. Sisäinen bikinikunto. Oman itsensä ja vartalonsa arvostus, terve itserakkaus. Vertailemme itseämme lehtien kansimalleihin, instagram-tähtösiin, julkkiksiin sekä siihen salilla samaan aikaan käyvään tyttöön, jolla sattuu olemaan hyvä peppu. Vertailemalla unohdamme kuitenkin yhden asian: Me olemme ainutlaatuisia. Sinä olet ainutlaatuinen. Vaikka siis kuinka kääntäisit, vääntäisit, itkisit, dieettaisit, kiermurtelisit ja hikoilisit, et tule koskaan olemaan kukaan muu. Sinussa on varmasti ominaisuuksia joista et erityisemmin pidä, niin on minullakin. On asioita, joita et välttämättä pysty muuttamaan. Nämä sinulle ominaiset piirteet on parempi pyrkiä hyväksymään, eikä antaa niiden kääntyä elämääsi (ja rantakelposuuttasi) varjostaviksi tekijöiksi.
Faktahan on se, että ihmiset miettivät melko vähän muita. Rannallakin ihmiset luultavimmin pohtivat lähinnä omaa habitustaan, ranta-aktiviteetteja, jätskikiskan jäätelöä tai nauttivat auringosta silmät kiinni. Voisimme siis kaikki keskittyä nauttimaan kesästä, omasta olosta, lämmöstä ja ihmisistä ympärillä.

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että olisi paljon järkevämpää olla ympäri vuoden omaa silmää miellyttävässä kropassa. Jos itselläsi on jatkuvasti kehno ja epävarma olo, tulisi ehkä tehdä jotain toisin. Tottakai! Jos epävarmuutta tuottava asia on sellainen, jonka voi muuttaa, niin miksi ihmeessä et tekisi muutosta? Muutoksen ei kuitenkaan tulisi lähteä itseinhosta ja siitä että tulee kesä. Halu voida hyvin ja elää terveellisesti kantaa paljon pidemmälle kuin pahalla mielellä ja kiireellä tehdyt pikaratkaisut. Jos epävarmuus puolestaan kohdistuu asioihin, joille ei voi tehdä mitään, miksi murehtisit niistä?

Sisäinen bikinikuntomme kaipaa siis työstämistä ulkoisen tavoin. Se nimittäin on edellytyksenä toimivalle ulkoiselle kesäkondikselle. Mielen kesäkuntoa treenataan opettelemalla hyväksymään omat pienet vikansa, toistomäärät ovat vain melko paljon suurempia kuin salilla. Ne liikkuvat nimittäin sadoista tuhansiin yhtä työstettävää aluetta kohden. Sisäisen kesäkunnon dieetti koostuu mielellesi hyvistä affirmaatioista eli positiivisista voimalauseista: Mitä voisit sanoa itsellesi kun epävarmuus puskee jälleen päälle?
Vaikka olisi millainen superkroppa, se ei ole mitään ilman itsevarmuutta ja arvostusta. Hyvä olo hehkuu myös ulospäin. Tosiasiassa bikinikuntoon ei siis vaaditakaan valtavia muutoksia - paitsi mahdollisesti ajatusten tasolla.

 
Tämä aihe on tosiaan pyörinyt päässäni viime päivinä myös omien tuntemusteni myötä. En mahdu housuihini ja olotila hieman ahdistaa. Meinasin jo hairahtua, suunnitella jonkin sortin kiristelyä kesäksi. Sitten aloin jälleen pohtia että miksi. Miksi haluaisin tehdä tämän? Minä kuitenkin voin erinomaisesti ja olen energinen, treenitulokset ovat nousujohteisia, olen täysin normaalipainoinen. Tämän kaiken pitäisi riittää oikein hyvin, sillä oma sisäinen hyvä olo on se kaikkein tärkein asia.

Tulin siihen lopputulokseen, että vaadin itseltäni (jälleen kerran) hieman liikaa. Kun katselen näitä kolmen vuoden takaisia kuvia, voin olla enemmän kuin tyytyväinen. Nimittäin nykyhetkeen.
Kolme vuotta sitten silmistäni paistoi väsymys, vaikka muistan yrittäneeni hymyillä isosti. Pahimmasta oli tuossa kohtaa jo selvitty, mutta terveiden kirjoissa ei henkisesti oltu vielä lähelläkään. Nykyisin kannan vielä 10 lisäkiloa kolmen vuoden takaiseen. Tällä hetkellä voin kuitenkin aidosti ja oikeasti sanoa, että olen vihdoin terve. Terveys on niin paljon muutakin kuin paino ja ulkomuoto. Muutama lisäkilo on pieni hinta mielenterveydestä.
Tällä hetkellä tilanne vaatii siis lähinnä pientä asennemuutosta pään sisällä. Sisäisen bikinikunnon metsästäminen siis alkakoon: ensiavuksi ajattelin kääntää ajatusmallejani sekä unohtaa täydellisyyden tavoittelun. Ja tietysti ostaa uudet housut.

Tänään 6.5 vietetään Älä laihduta -päivää. Päivän tarjoituksena on nostaa esiin paino-ja laihdutuskeskeisen ajattelutavan laajempia vaikutuksia, muistuttaa lempeydestä itseä kohtaan. Laihuus ei ole itseisarvo.