Lomatunnelmista paluu arkeen

Se ois nyt lomat lomailtu! Seuraavan kerran voisikin sitten lomailla joskus jouluna... Tällainen puolentoista viikon reissaaminen oli kyllä ihan kaivattu irtiotto kotiympyröistä. Käteen jäi huikean leirikokemuksen lisäksi rentoutunut mieli ja täyteen ahdettu rinkka.

RSPoleweekend oli kyllä kokemisen arvoinen. Kolme päivää tiukkaa treeniä, 4-5 tuntia päivässä. Opin ihan valtavasti uutta ja sain virikkeitä omiin treeneihin vaikka millä mitalla! Jokaiselle päivälle oli suunniteltu lukujärjestys, jossa oli erityylisiä tunteja. Treenailimme esimerkiksi käsilläseisontoja&ayshoja, spinnitankoa, rengastrapetsia, nykytanssia, paritankoilua... Mahtuipa mukaan onneksi pari kehonhuoltotuntiakin. Maanantaina olo oli kyllä viikonlopun jäljiltä, noh, sellainen kuin olisi jäänyt jyrän alle useampaan kertaan. Se oli kuitenkin sellaista hyvänlaatuista kipua, treenien aiheuttamaa lihassärkyä. Eli ei mitään mikä ei menisi ohi levolla ja kunnon ruokatankkauksella!
Ja on sitä ruokaa vedettykin napaan kiitettävää tahtia. Viikonlopun kulutus oli sen verran hurja, että siitä jäi jäljelle sellainen nälkävelka. Eli nälkä ei oikein lähtenyt millään ja tuntui että kokoajan pitäisi olla syömässä. Luultavasti siis miinuksilla mentiin, mutta eipä se yksi viikonloppu haittaa tee. Treenitehot pysyivät kuitenkin hyvänä, sillä söin usein pieniä annoksia ja paljon hiilihydraatteja! Laskeskelin tuossa että napsin kolmessa päivässä kahdeksan banaania ja melkein paketillisen riisikakkuja, heheh.
Yöt vietimme RSP:n lattialla, pehmeillä ja vähemmän pehmeillä patjoilla. Vähän tuli sellainen nostalginen leirifiilis, kun yhdessä istuttiin illalla höpöttelemässä päivän kulusta ja kaikesta muustakin sellaisessa pienessä ringissä, samalla energiaa tankaten. Leirillä tutustui siis myös uusiin tuttavuuksiin, mikä oli kovin piristävää! Meillä kaikilla oli tietysti yhteinen kiinnostuksen kohde, mutta yllättävän paljon oli samanhenkisyyttä muutenkin.

Jyväskylästä matka jatkui Onnibussilla Tampereen maille. Tarkoituksenani oli viettää pari päivää ystäväni hellässä huomassa. Ikävästi hän sattuikin juuri sairastumaan johonkin vatsapöpöön! Muutaman paniikkiviestin jälkeen sain onneksi hätäyöpaikan toisen ystäväni luota. Olin kyllä äärimmäisen kiitollinen päästessäni nukkumaan sille unelmanpehmeälle sohvalle. Jumppapatjojen jälkeen sohva ja kunnon lakanat tuntuivat aika luksukselta.

Rapeiden yhdeksän tunnin yöunien jälkeen sain vielä aamupalan valmiiksi kannettuna naaman eteen. Eipä voisi päivä paremmin alkaa! Hetken siinä jutusteltuamme päätimme suunnata pyörimään kaupungille. Kiersimme läpi Tammelan torin ja Tampereen kauppahallin, mikä oli enemmän kuin mieluista tällaiselle ruokaturistille. Mutta tilanne muuttui entistäkin paremmaksi: Seuraavaksi suuntasimme nauttimaan raakakakkua!

Tuo oli valehtelematta parasta raakakkua ikinäkoskaanmilloinkaan. Ihan täydellistä! Makuna oli vadelma-valkosuklaa, tuo toisiaan niin upeasti täydentävä makupari. Kakku oli juuri niin pehmeää, suklaista, marjaisaa ja täyteläistä kuin raakakakun kuuluukin olla. Nam. Ja bonukset tummapaahtoisesta kahvista, jonka sai tarjoiltuna mantelimaidolla <3
Mikäli sinäkin haluat maistaa tätä herkkua, suuntaa Pikku paratiisiin! Tämä smoothie bar & café sijaitsee ihan keskustassa, Sokoksen takana. Lämmin suositus!

Sain myös tämän toisen ystävän seurakseni ennen junan lähtöä. Miten se voikaan olla, että vaikka näkee harvoin niin aina tuntuu kuin se olisi ollut eilen? Jutut eivät muutu tippaakaan! Vietimme tuon kolmituntisen lähinnä jutustellen ja kaupoissa pyörien. Tai noh minä söin ja join kahvia. Ylläriii.
Täytyy kyllä vielä kiittää, että jaksoit tulla seuraksi L <3 Koitetaan nähdä useammin kuin kerran vuodessa..

Tampereelta matka jatkui mukavasti junalla Turkuun, jossa pikkuveli olikin jo väsynyttä matkaajaa vastassa. Kotiin päästessämme olikin jo ilta, joten sen kummempia ei oikeastaan tullut tehtyä. Unille mars!
Seuraavat päivät viettelin tasapainotellen levon, kehonhuollon, treenin ja syömisen välillä. Periaatteessa siis samaa kaavaa kuin arkena, poislukien työhön kulutettu aika. Tämän korvasin leffojen katselulla ja löhöämisellä. Ajattelin lähinnä kerääväni voimia syksyä varten.
Viikkoon mahtui parit salitreenit, temppuilua, kehonpainoharjoittelua ja hölkkälenkkiä. Tarttis kyllä ruveta hölkkäilemään useammin, ihan palauttelumielessä! Oli nimittäin ihanaa köpötellä menemään siellä pupujen ja perhosten keskellä hyvät musat korvissa. Menin ihan rauhassa, kävelin välillä, katselin metsämaisemaa. Metsässä se mieli lepää.

Kotikotona on aina paljon ruokaa ja vielä huikean hyvää sellaista. Toiveena mulla oli saada äitin tekemiä lihapullia ja niitähän myös sain! Lisäksi kulutin varmaan 5 kiloa tuoreita marjoja...
Veljen kanssa yhdessä kokkailtiin päivisin lounasta, joka taisi olla joka kerta riisiä, kasviksia ja jotain lihaa. Yllä olevassa kuvassa näkyykin hyvin sellainen setti. Annoskoot on suhteessa kehonpainoon, velipoika taitaa vielä toistaiseksi viedä meidän välisen syömiskilpailun voiton.

Yhtenä päivänä syötiin lounaaksi lettuja, ihan siksi että mä sain päättää.

Eilen oli sitten pitkä ja uuvuttava matka takaisin Kuopioon. Tulin Onnibussilla Jyväskylään ja sieltä junalla perille asti. On tuossa matkassa vaan aikamoinen istuminen! Onneksi välissä oli pieni tauko bussin ja junan välissä. Olin kyllä varmasti huikea näky kun venyttelin keskellä matkakeskusta ja söin puuroa purkista.
Saavuin kotiin joskus puoli kahdentoista maissa. Vaikka matkustaminen on ihanaa, on tosi tosi tosi kiva olla taas kotona. Ja se fiilis kun pääsee omaan sänkyyn nukkumaan. Kyllä nukutti makiasti.
Tänään olisikin tiedossa arkeen paluu, eli kauppareissua, pyykkäämistä, laskuja ja töitä. Pääsen myös viikon tauon jälkeen tankoilemaan, en malttaisi odottaa!

Että semmonen maratonpostaus! Jos jaksoit lukea tänne asti niin respect. Mitenkäs teillä sujuivat nuo heinäkuun vikat viikot? Ootteko lomalla vai töissä? 
Feels good to be back :)