torstai 27. elokuuta 2015

Tämän hetken treenit

Ajattelin tässä availla vähän tämän hetken treenailua, treenifilosofiaa ja sen muutoksia viime vuosiin nähden. Paljon treenijuttua siis luvassa!


Tällä hetkellä olen panostanut enemmän tankotanssiin kuin koskaan ennen. Sen vuoksi koenkin kehittyneeni siinä paljon nopeammin kuin aiemmin. Ohjausten lisäksi olen pyrkinyt tekemään 2-4 omaa tankotreeniä viikossa, kestoltaan 45-90min. Yleensä siinä 60min kieppeillä. Välillä heilun itsekseni tuntien jälkeen ja välillä käyn muiden ohjaajien tunneilla. On virkistävää välillä olla ohjattavan roolissa! Tankotreenit vaihtelevat ihan oman mielen mukaan, välillä väännän perusvoimatekniikkaa ja siistin liikkeitä, kun taas toisinaan keskityn instagramista bongattujen uusien temppujen harjoitteluun. Tankotreenien sisältö voi siis vaihdella voimatreenistä tanssillisemman ilmaisun kautta käsilläseisontaan. Välillä on näitä kaikkea samassa.

Koska tankoilu on hyvin yläkroppapainotteista, käyn vastapainoksi salilla treenailemassa jalkoja. Tarkoituksena on ollut hermotuksen ja voiman palauttaminen välilevynpullistuman jäljiltä. Edistystä on kyllä tapahtunut, kun on sitkeästi jaksanut painaa duunia! Olen tehnyt paljon yhden jalan liikkeitä tasatakseni puolieroa ja parantaakseni tasapainoa. Olin kyllä niin iloinen kun pääsin taas tekemään kyykkyä! Takakyykky ei mulla vieläkään onnistu, jalat eivät vaan toimi siinä asennossa ja yläkroppa tippuu heti eteen. Etukyykky sen sijaan luonnistuu mainiosti. Painot eivät tietenkään ole lähelläkään entistä, mutta uskaltaisin väittää tekniikan olevan parempi. Onpahan nyt sitten varaa parantaa!
Salilla olen pyrkinyt käymään 1-2 kertaa viikossa riippuen palautumisesta, muista treeneistä ja töistä. Useimmiten toisella salikerralla lisään tukilihasten hallinnan parantamiseen tähtääviä liikkeitä, esimerkiksi kontrolloituja vipunostoja hartioille. Tykkään myös punnerruksista ja leuanvedoista! Mulla on myös muutamia fysioterapeutin laatimia kuntoutusliikkeitä, joita olen tehnyt kuuliaisesti. Keskikropan syvien lihasten vahvistaminen ja aktivointi kuuluu myös salitreeneihini, toisaalta harjoittelen aktivaatiota myös kehonhuoltojen yhteydessä.


Mahdollisuuksien mukaan treenailen myös kaikkea muuta kivaa, ihan oman jaksamisen ja aikataulujen mukaan. Tällä hetkellä olemme kaverini kanssa ihastuneet akrojoogaan/pariakrobatiaan, jota harjoittelemme noin kerran viikossa. Se on ihan huikeeta naurutreeniä, vatsalihaksissa tuntuu! Varsinkin kun toinen laskeutuu jotenkin epämääräisesti alas ja päädytään makoilemaan päällekkäin hihittäen... Oppimisen ilo ja yhdessä tekeminen on akroilussa parasta.
Ensi viikosta lähtien alkaa taas aikuisten akrobatiaryhmä, johon olen taas innolla ilmoittautunut! Siellä harjoitellaan siis kaikkea peruskuperkeikoista voltteihin, puolivoltteihin ja kärrynpyöriin. Akrobatia on erityisen palkitsevaa ja suoranaista ilotreeniä, jota voi tehdä pelkästä pomppimisen riemusta. Kesällä harrastin tuota apinointia ulkona, mutta piakkoin on parasta siirtyä sisätiloihin.


Muita satunnaisempia treenejä ovat tanssitreenit (pitäisi tanssia useammin kun se on niin huikeeta), pyöräily, lenkkeily, rengastrapetsi, kehonpainotreenit sekä tietysti erilaiset lajikokeilut. Mua ei ole kovin vaikea houkutella mukaan!
Kovempien treenien jälkeisenä päivänä olen myös kokenut hyödylliseksi palauttelevat lenkit. Mulla nimittäin jää helposti maitohapot pyörimään kroppaan, erityisesti jalkoihin. Kävelen ja hölkkäilen vuorotellen, sillä selkä ei kestä vielä yhtäjaksoista juoksemista kovin pitkään. Ensimmäiset 20 minuuttia tuntuu aika pahalta, vaikka vauhti on etanamaisen hidas. Kuitenkin lenkin loppua kohden fiilis piristyy ja kroppa alkaa rentoutua. Nää on siis sellaisia pitää-pystyä-puhumaan-puuskuttamatta-lenkkejä, kestoltaan 45-60min. Ihan parhaita kaverin kanssa!
Palauttelevista harjoituksista käyvät myös ohjaukset. Alkulämpät saavat kivasti verta kiertämään, samoin liikkeiden näyttäminen. Muuten ohjaukset ovat lähinnä kevyttä fyysistä aktiivisuutta, liikkeiden opastamista ja korjaamista. Tietysti jatkotason tunnit voivat ohjaajallekin käydä melko rankoiksi, kuten myös monen tunnin ohjausputki. Pääsääntöisesti en kuitenkaan laske ohjauksia omiin treeneihini.
Kehonhuoltoilun otan nykyisin melko vakavasti. Perusteellisemmin huollan kropan noin kerran viikossa. Päivittäin teen aina jotain, vaikka ihan lyhyen rentoutusvenytyshetken ennen nukkumaan menoa. Maitohappojen tavoin huonot ajatukset ja murheet jäävät helposti pyörimään mun päähän. Venyttely ja rauhallinen kehon rullailu rentouttaa myös mieltä ja lievittää stressiä. Mieli asuu kehossa, joten kireä keho = kireä mieli. 
Viikossa mulla on ainakin yksi täyslepopäivä, jolloin en tee yhtään mitään. En edes voimakkaampia rullailuita, lähinnä kevyttä venyä tai laahustelukävelyä. Toinen lepo on yleensä aktiivista palautumista, joka sisältää juuri vaikka palauttelulenkin, kehonhuoltoa tai töitä.


Mun treenifilosofia on kokenut aikamoisen myllerryksen vuosien saatossa. Periksiantamattomasta punttimimmistä on kuoriutunut tanssija-akrobaatti, joka etsii hyvää oloa. Treeniä ajaa nykyisin liikkumisen, oppimisen ja itseilmaisun ilo. En enää suorita, eikä minun ole pakko tehdä yhtään mitään. Minä haluan liikkua ja haluan levätä. Haluan huoltaa kehoani ja tarjota sille parasta. Ennemmin pari laadukasta treeniä, kuin monta huonoa ja puoliteholla tehtyä. Väsyneenä ja huonossa vireessä treenaminen oli minulle aiemmin arkipäivää. Salillehan mentiin, oli fiilistä tai ei. Kaikki treenit vaan aina täysillä. Oon viimein oppinut, ettei jokaisen treenin tarvitse tai edes kannata olla kova. Välillä on ok fiilistellä ja höllätä tahtia, tehdä just sitä mikä tuntuu hyvältä. Ai tänään kroppa sanookin ettei oo punttipäivä? Ok mä sitten pidän ylimääräisen levon ja meen huomenna tai ylihuomenna. Paremmassa vireessä treenistäkin saa enemmän irti ja kehitys on moninverroin parempaa! Ylirasittuneella kropalla treenaaminen tuo vaan huonon mielen ja pahimmassa tapauksessa rasitusvammojen kokoelman.

Eli kun päästin irti tuloshakuisuudesta, alkoi kehitystä tulla enemmän. Siistiä!
Rentoudella siis jatketaan eteenpäin. Treenin siirtäminen, skippaaminen tai vaihtaminen toiseen ei ole maailmanloppu. Se on vaan hyvää pelisilmää. Loppupeleissä nimittäin merkkaa eniten ne treenit mitä olet saanut tehtyä: Jos hajotat itsesi liian kovalla harjoittelulla, joudut skippaamaan paljon useammat treenit.
Kaikkien ei tarvitse käydä salilla. Eikä kaikkien tarvitse treenata täysillä. Tärkeintä olisi löytää se oma treenimuoto ja liikkumisen ilo! Mulla meni vuosia ennen kuin tajusin, ettei se pelkkä salitreeni tuo mulle iloa. Mä kyllä tykkään siitäkin ihan valtavasti, sopivina annoksina. Oon vaan voinut niin hirmuisen paljon paremmin vähemmällä salitreenillä. Joka paikkaan ei satu kokoajan, pystyn keskittämään paremmin voimani tankotanssiin ja akrobatiaan, ilo pysyy tekemisessä mukana. Ja kun salilla käy harvemmin niin sinne on entistä kivempi mennä!


Mä tykkään nääääääin paljon mun treeneistä tällä hetkellä! Joko te ootte löytäneet sen oman juttunne? Oliko mutkia matkassa? Kommenttiosio laulamaan, än yy tee NYT!

2 kommenttia:

  1. Heiiii, aivan huippu juttu tämä! Ihanaa et olet löytänyt tasapainon treenaamisen suhteen ja pystyt nauttimaan kaikesta mitä teet. Olen itsekin ollut aiemmmin aikamoinen suorittaja, vaikka mukaan onkin mahtunut sitä liikunnan iloa. Vähempi olisi kuitenkin tuolloin ollut enemmän ja nyt saan maksella siitä "velkoja" takaisin. Olen kuitenkin oppinut hiljalleen toimimaan kroppani kanssa paremmin ja hyväksymään sen, että kaikkea ei tarvitse tehdä aina täysillä eikä kaikessa tarvitse olla hyvä/paras. Mutta entisen kilpaurheilijan mieli vaan on sellainen, että jatkuvasti haluaa haastaa itseään, olla parempi ja viedä kroppaa äärirajoille. Tykkään itsekin käydä salilla oikein paljon, mutta teen siellä nykyään vain sellaisia liikkeitä, jotka sopii just mun kropalle ja joista koen saavani itselleni eniten hyötyä. En tarvi lihasta sen takia, et olis pyöreä peppu tai upea sixpäkki. Haluan sellaista voimaa, jolla on käyttöä myös kuntosalin ulkopuolella muissa harrastuksissa ja arjessa.

    Tanssitunnit tuovat sitten ihanaa vastapainoa salipuuhille ja rasittavat kroppaa eri tavalla. Meillä juuri syksyn tanssitunnit pyörähtivät käyntiin ja olen kyllä nauttinut kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Viivi! Tää on tällaista oppimista tämä elämä. Yksi parhaita juttuja mitä ihminen voi itselleen tehdä, on suorittamisen lopettaminen. Näin minä uskon :) Huikeeta että säkin oot havahtunut suorittamisesta ja oppinut oman kropan toiminnasta sekä siitä mikä just sulle sopii. Mulla on vähän tuota samaa vikaa, että haluaisin aina olla hyvä ja mieluiten tietysti paras. Faktahan vaan on se ettei aina voi olla. Tästä ajatusmaailmasta luopuminen on ollut tosi vaikeaa, mutta olen sen jälkeen myös alkanut olemaan tyytyväisempi!

      "En tarvi lihasta sen takia, et olis pyöreä peppu tai upea sixpäkki. Haluan sellaista voimaa, jolla on käyttöä myös kuntosalin ulkopuolella muissa harrastuksissa ja arjessa." <--- Ihan hirmuhyvin muotoiltu! Oon just eikä melkeen samaa mieltä! :)

      Tanssi + sali on varmasti oikein hyvä yhdistelmä. Tanssissa kun tulee liikettä moneen suuntaan, rangan kiertoja, liikkuvuutta jne. Salilla taas saa sitä tarvittavaa voimaa hyppyihin, tiettyä jäntevyyttä sekä tasapainoa yläkroppaan. Tanssiminen on vaan <3

      Kiitos kivasta ja kattavasta kommentista! Vastaaminen meinasi vähän lähteä rönsyilemään, mutta haitanneeko tuo :D

      Poista