sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Miten päästä eroon makeanhimosta? 4+1 ajatusta

Nyt te varmaan ajattelette, että mikäs minä olen kertomaan makeanhimon selättämisestä, kun en edes pidä makeasta. Voin kuitenkin kertoa, ettei aina ole ollut näin. Minä olen nimittäin ollut se lapsi, joka on vetänyt oman pään kokoisia berliininmunkkeja, kiskaissut helposti puoli kiloa karkkia ja salaa lusikoinut siirappia suoraan purkista!
Nykyisin olen tosiaan siinä pisteessä, etten oikein välitä sokerista. En pidä siitä olotilasta, joka minulle tulee pienestäkin sokerimäärästä. Päässä suhisee, vatsaan koskee, olo on samaan aikaan veltto ja ylipirteä. Lisäksi makean aistimus on muuttunut: Banaani, taatelit ja mansikat maistuvat älyttömän makeilta, puhdas sokeri jopa ällöltä. Yleensä mielitekoni kohdistuvatkin ihan perusruokaan ja överipuuroihin.
Toki on aikoja jolloin makeita juttuja tekee enemmän mieli. Tällöin niiden nautiskelu on mielestäni ihan täysin ookoo! Välillä vaan on saatava sitä ihan oikeaa mutakakkua, siinä ei pelkät taatelit auta. Niin ehdoton ei kannata olla, etteikö joskus voisi syödä muutakin kuin superterveellisiä herkkuja. Ja toisaalta, jos ne superterveelliset jutut on just se mistä nautit eniten, go for it! Tosiaan jos saan valita, niin useammin noita terveysherkkuja napaan uppoaa: Ne ovat vähemmän makeita ja niistä jää parempi olo.
Tämä postaus on ehkä enemmänkin niille, jotka kokevat makeanhimon olevan ongelmallisella tasolla ja haluaisivat sen paremmin hallintaan.


Miten makeanhimoisesta muksusta kasvoi sokeria vieroksuva aikuinen? Seuraavaksi olisi luvassa 4 mielestäni keskeistä ajatusta makeanhimon lieventämisen näkökulmasta.

1. Syö tarpeeksi

Tämä on kaiken perusta! Liian vähäinen energiansaanti näkyy aivan varmasti makeanhimona, sillä elimistö oikein huutaa ravintoa. Mistäpä sitä saisi nopeammin ja kätevämmin pienen energiapiikin kuin sokerista? Varmistamalla riittävän energiansaannin tasaisesti pitkin päivää, vältetään isoimmat verensokerin notkahdukset ja ehkäistään iltaa kohden kasvavat mieliteot.
Olen ollut nuorempana todella nirso ja pieniruokainen. Veikkaisin, että tästä löytyy suurin selitys karkkihiireydelleni. Oikeastaan vasta kun aloin syödä kunnolla ja riittävästi, makeanhimot kaikkosivat kuin itsestään! Huomaan tosin edelleen, että liian vähäisellä ruoalla taivalletun päivän jälkeen voisin kumota kurkusta alas vaikka tertullisen banaaneja tai levyllisen suklaata. Toinen omalla kohdallani isosti vaikuttava tekijä on ollut hiilihydraattien lisääminen: Kun kroppa saa rakennusainetta tarpeeksi, ei sen tarvitse huutaa lisää nopeasti imeytyvää muotoa.

2. Luovu kielloista 

Usein kuulee sanottavan, ettei itsekuri riitä sokerin välttelyyn. Eihän kyse voi olla pelkästään itselle asetetuista kielloista? Kiellot ohjaavat ajatusmalliin, jossa aivot toistavat kieltoa jatkuvasti. Ensaasyödäsuklaata ensaasyödäsuklaata ensaasyödäsuklaata - mitä ajattelet nyt?
Sen sijaan, että keskittyisimme kieltoihin, voisimme keskittyä siihen mitä saammekin syödä. Jos ajatukset meinaavat luisua kieltojen teille, käännä ajatusmalli nurinkurin. Mitä herkullista voisin syödä? Hedelmät, marjat, ihana välipalasmoothie, ehkä kunnon annos pääruokaa?

3. Nuku

Kuinka monelle on tuttua huonosti nukutun yön jälkeinen sokerihimo? Kyllähän se sokeri hetkellisesti piristää, mutta tuo väsähdyksen aika nopeasti takaisin. Silloinhan on sopiva hetki nauttia vähän lisää herkkua! Psykologisen piristämismekanismin lisäksi ihan oikeasti muokkaa hormonitoimintaa. Univajeessa elimistö oikein kannustaa nauttimaan energiatiheää ruokaa = rasvaa ja sokeria. Olen kirjoitellut aiemmin laajemmin unen vaikutuksista ja rauhoittavista iltarutiineista. Käythän lukemassa jos kiinnostaa!
On turha syyttää itsekurin puutetta, jos et nuku kunnolla. Itsesi sättimisen sijaan siis pää tyynyyn!

4. Vähennä stressiä

Kiire on mielentila. Kuinka usein aiheutamme itsellemme turhaa stressiä ajattelemalla että on kiire? No okei, elämässä on kausia jolloin on oikeasti todella kiire, eikä aikaa terveelliselle syömiselle meinaa löytyä. Stressi on haitallista makeanhimon hallinnassa esimerkiksi hormonivaikutuksen kautta: Pitkäkestoinen stressi nostaa elimistön kortisolitasoja, jolloin keho on ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa. Kroppa tulkitsee että olet nyt vaaratilanteessa. Mitä elimistö haluaakaan tehdä turvatakseen eloon jäämisen? Totta kai se haluaa kerryttää itselleen energiavarastoja! Makeanhimon ja ruokahalun lisääntyminen on yksi energiavarastojen kerrytysmekanismeista.
Stressi tekee hallaa myös toista kautta. Stressi nimittäin usein romuttaa myös kaikki kolme edellistä kohtaa. Ei ehdi syödä hyvin, ei ehdi nukkua. Välipalaksi napatusta suklaapatukasta tulee huono omatunto, joka ahdistuksen sekaisin tuntein käännetään karkkilakoksi - vain jotta seuraavana päivänä liian tiukat kiellot, matala verensokeri ja energiavaje ajavat taas karkkihyllylle.
Yritä hallita stressiä ja löytää keinot, jotka toimivat juuri sinulle. Stressin vaikutuksista ja omista havainnoistani voit lukea tästä postauksesta!

+ Extra

Syö välillä niitä herkkuja napa täyteen. Just silloin kun tekee mieli, eikä siksi että nyt on tarjolla tai on karkkipäivä. Valitse ne just sun ehdottomasti lemppariherkut ja vaan ne. Nautiskele kunnolla! Silloin tällöin voi huoletta vetää överit, nauttia sokerihumalasta ja herkuttelun tuomasta hyvästä mielestä. Kun oikein maiskuttelee, ei enää tee mieli hetkeen :D

Rehellisesti sanottuna, kun pääsee niskan päälle, sokeriton/vähäsokerinen elämä on aika helppoa. Kun ei ole jatkuvaa makean mielitekoa, on herkuttelu maltillisempaa ja pysyy paremmin kohtuudessa.
Ei joudu kamppailemaan jokaipäiväisten sokerihimojen kanssa, muttei maailma kaadu siihen yhteen kaverin tarjoamaan namiin tai palaan synttärikakkua. Tää on kai sitä tasapainoa?

4 kommenttia:

  1. Todella hyviä vinkkejä! Itse olen tällä hetkellä juuri vähän taas vieroittamasssa itseäni sokerista, nimittäin tässä on taas iltapalan jälkeiset jälkkärisuklaat viime aikoina maistunut...

    Olen myös huomannut, että yhdistelmä urheilu + tarpeeksi iso määrä oikeaa ruokaa (kuitupitoista, vähärasvaista proteiinia ja hyviä rasvahappoja riittävästi) on itselleni ihan killer yhdistelmä makeanhimon/sokeririippuvuuden katkaisuun. Toisin sanoen tuo urheilu ainakin itselleni tekee jotain, mikä vähentää makeanhimoa. Tosin, varmasti tuo riittävästi oikeaa ruokaa on sen rinnalla tosi tärkeä, ettei keho himoitsi nopeita kaloreita karkista.

    Ekstravinkki oli myös mun lemppari, koska uskon niin kovasti kohtuuteen kaikessa, toisin sanoen sellainen superpuhdas ruokavaliokaan ei varmasti kovin monelle ole se paras ratkaisu - toki jollekulle voi olla, olemme kaikkia erilaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti sitä huomaamattaan jää koukkuun juuri niihin pieniin aterian jälkeisiin jälkkärisuklaisiin! Been there done that :D

      Urheilu on tosiaan yksi iso tekijä myös, hyvä kun otit sen esille! Tuo sun urheilua + paljon ruokaa on varmasti tosi toimiva kombo :) Hyvinä pointteina tosiaan myös tuo RAVINTEIDEN riittävyys, eli sopivasti proteiinia ja välttämättömiä rasvahappoja, peukku!!
      Tosiaan ainakin omalla kohdallani ruokahalu häviää jos en liiku --> ei tee mieli syödä --> makeanhimo iskee kun on puoli päivää puksuttanut pelkällä puurolla :D Eli ainakin sen puolesta liikunta auttaa paljon. Mutta taas jos liikkuu liikaa niin se nälkä ja energiavaje on mieletön.

      Kiva että extravinkki upposi! Kohtuus kaikessa, erityisesti kohtuudessa ;)

      Poista
  2. Mä pääsin kahdeksan vuotta kestäneestä syömishäiriöstä eroon, kun ymmärsin tuon, että kielloista pitää luopua. Mulla oli siis buliminen anoreksia, ja viimeiset 5 vuotta oksensin lähes joka päivä, joskus ahmimisen, joskus "ylimääräisen" omenan syömisen jälkeen. Tämän enempää yksityiskohtiin en mene, mutta tätä lukeville tiedoksi: en ole tavannut montaa, jolla oksentaminen oli yhtä tiukassa.

    Mun syömishäiriössä oli toki omat syynsä taustalla, mutta viimeinen ajatus, josta piti pyristellä eroon oli, että mun kuuluu syödä "oikein". Eikä mulla ollut tälle mitään määritelmää! Milloin mikäkin tuntui väärältä, vielä pitkään normaalipainon saavuttamisen ja terapian loppumisen jälkeenkin.

    Mitä mä sitten konkreettisesti tein? Söin siis jo tarpeeksi kunnollista ruokaa, mutta sorruin ahmimiseen ja oksentamiseen melkeimpä joka päivä. Olin yrittänyt sallia itselleni hallitusti herkkuja silloin tällöin, mutta se johti aina huonoon lopputulokseen. Pieni määrä ei tuonut tyydytystä, päässäni pyöri vaan, miten "väärin" kaikki "ylimääräinen" on. Eräänä iltana kävelyllä tajusin, että mun pitäisi päästää irti. Irti kontrollista, irti säännöistä, jotta voisin joku päivä olla vapaa. Olin tiennyt sen jollain tasolla jo pitkään; mun olisi sallittava itseni syödä ihan mitä vaan, ja ihan kuinka paljon vaan. Päätin, että seuraavan kuukauden aikana herkuttelisin joka ikinen päivä, ja ihan millä haluan. Joinain päivinä se oli raakasuklaata, mutta yleensä niitä toisia vaihtoehtoja (: Yhtenä päivänä söin kakkua kahteen eri otteeseen sekä kaksi pussi karkkia!

    Se kuukausi mullisti kaiken. Noilla määrillä lihoin toki muutaman kilon, mutta ne lähtivät seuraavan kuukauden aikana, kun siirryin "paljon terveellistä ruokaa ja herkkuja välillä"-ruokavalioon. Mä olen nyt melko lailla terve, enkä sen päätöksen jälkeen ole oksentanut (:

    ps. Tajusin muuten, että oon lukenut jokaisen blogisi postauksen, sillä joskus aloittaessani tykästyin niin paljon, että selasin kaikki aiemmatkin postauksesi. Tässä kohtaa tuo urakka vois olla vähän liian iso, heh! Kiitos inspiroivasta blogista (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, kiitos paljon kun tulit kertomaan sun tarinan! Toki on ikävä kuulla, että olet joutunut tuon sairauden läpi käymään, mutta hittovie oot vahva kun olet sen selättänyt! :)

      Liiallinen kieltäminen ja pakonomainen "oikein" syöminen ovat kyllä nykyaikana varmasti yksi yleisimmistä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen muodoista. Olen itsekin käynyt läpi vaiheen, jossa ihan mistä tahansa "ylimääräisestä" koin hirveän huonoa omatuntoa. Tämä ylimääräinen saattoi siis olla vaikka se omena tai kaksi mantelia, iso tai pieni juttu.

      Olet ollut ihailtavan rohkea kun olet heittäytynyt varmasti pelottavalta tuntuvaan tilanteeseen, luopunut kontrollista. Eikö kuitenkin ollut helpottavaa huomata, ettei mitään pahaa tai peruuttamatonta tapahtunutkaan? :) Parista kilosta ei tosiaan kannata välittää, oma olotila kertoo kyllä riittävästi! Se pari kiloa on pieni hinta mielenterveydestä :)

      Tiedätkö, aivan mahtavaa kuulla, että olet nyt terve! Nyt vaan samalla linjalla eteenpäin, terveellistä ruokaa, herkkuja, muutakin elämää ruokailun ulkopuolella. Oot tehnyt valtavan työn, respect!

      Hihih voi kiitos paljon, olen oikein otettu! Toivottavasti pysyt mukana jatkossakin :)

      Poista