torstai 6. lokakuuta 2016

Hidastetaan tahtia

Nyt kun ollaan päästy näiden elämä-ei-aina-mene-niinkuin-suunnittelit-postausten maailmaan, niin jatketaanpa sitten samalla linjalla. Tällä kertaa ei ole kyse henkisestä hidastamisesta, vaan ihan puhtaasti fyysisestä tahdin kevennyksestä.
Mun oli juuri tarkoitus kesän kehonpainotreenikauden jälkeen siirtyä jälleen salin puolelle treenailemaan. Isoja perusliikkeitä, ughhhh!


Mutta se ei nyt tapahdu ihan hetkeen. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt epämääräistä jalkakipua, joka paheni erityisesti kävellessä, juostessa ja hyppiessä. Lopulta en sitten pystynyt ollenkaan kävelemään, sillä kipu kasvoi niin kovaksi. Iltaisin jalka vain särki ja tykytti!
Päätin sitten varata ajan lääkäriin. Olin edellisenä iltana muistanut, että heeei mähän pyöräytin sen nilkan reilu viikko sitten kun astuin ohi portaasta. No niinpä, on kyllä ihan hölmö syy loukkaantua!
Jalassa ei silloin tuntunut mitään, mutta pikku hiljaa noin viikon kuluessa jalkapöydän ulkosyrjä alkoi kipeytyä. Lääkäri sitten tutki ja pyöritteli jalkaa (au) ja kirjoitti lähetteen röntgenkuvaukseen. Vietin sitten edellisenä maanantaina 3,5 tuntia päivystyksessä odotellen. Lääkäri oli sen verran savolainen, että suattaapi olla että on tai suattaapi olla ettei ole. Murtuma siis.

Tässä sitten odoteltiin seuraavat pari-kolme viikkoa, että mihin suuntaan homma kehittyy. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kipu on helpottamaan päin ja pääsen jo ensi viikolla kävelyn makuun! Jalalle ei tosiaan ole saanut varata ollenkaan pariin viikkoon. Sain onneksi matkaani kyynärsauvat, ettei tarvitse ihan joka paikkaan hyppiä yhdellä jalalla. Liikkuminen on tosin melko hidasta ja vaivalloista noiden kyynärkeppienkin kanssa.
Tietysti se harmitti aluksi ihan sikana. Sitä en kiellä! Hetken masistelin typerää jalkaa ja elämän epäreiluutta, kunnes sitten kokosin itseni. Mitäpä tuolle nyt enää voi? Ensimmäinen askel asian hyväksymiseen oli yläkroppapainotteisen treeniohjelman suunnittelu: Vaikka olenkin tällä hetkellä puolikuntoinen, en ole halvaantunut. Voin siis ihan hyvin käydä treenaamassa leuanvetoja, sotilaspenkkipunnerrusta, hauiskääntöä ja corea. Myös vesijuoksu tuli testattua ja se vaikuttaisi sopivan! Hyötyliikunta jää tällä hetkellä aika vajaaksi, pystyn pyöräilemään kantapäätä apuna käyttäen sekä vähän könkkäämään noilla kepeillä.

Kun tähän yhdistää pitkittyneen flunssan, on pitänyt kyllä hiljentää ihan superpaljon. Kotona kököttämistä, leffoja, esseen kirjoitusta ja toimistohommia on tullut tehtyä enemmän kuin laki sallii! Siinä sivussa myös onneksi vähän kehonhuoltoa, meditointia, ystävien näkemistä ja teen juontia. Tällä viikolla pääsin jo itse treenailemaan ja ohjaamaan keppien kanssa! Se oli aikamoista menoa se :D
Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Kerro ihmeessä ja avaudu jos tarpeen! :)

4 kommenttia:

  1. No höh! Mulle on käynyt pari kertaa samalla tavalla, et oon pyöräyttänyt nilkkani ja luullut, ettei sattunut mitään, mut kipu onkin tullut vasta myöhemmin. Itse olen kyllä selvinnyt nivelsiteiden venähdyksellä, eli luut ovat pysyneet ehjänä. Mutta siitä huolimatta täälläkin ollaan oltu vähän kyynärsauvojen tarpeessa. No toistaiseksi oon kyllä kävellyt ihan omin jaloin, mutta olis ne sauvat varmasti helpottaneet. Vanha vaiva, joka päätti taas aktivoitua (epäilen, että juurikin sen nilkan muljauttamisen ansiosta!). Onpahan ollut aikaa vääntää kandia, joka ei tunnu siitä huolimatta edistyvän mihinkään.

    Toipumista sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auuttss! Tsemppiä! :) nivelsiteiden venäyttäminen on itseasiassa varmaan hankalampi ja pitkäkestoisempi vaiva kuin hiusmurtuma. Se kun uusiutuu aikalailla helposti jokaisella muljautuksella! Tosi ikävää :/ ja hei I feel you tuon kandin suhteen! Hrrrr, muistan millaista vääntöä se oli :D

      Itseasiassa olen tässä ottanut jo ekoja askeleita, wihiii! Kävely tuntuu aika huipulta :) kiitos kommentista ja tsempeistä!

      Poista
  2. Voivoi tuota murtumaasi, jonka sait hidasteeksi tähän syksyyn menoon. Ehkä olet saanut uusia näkemyksiä/ajatuksia/tekemistä tai vaikka pohdintoja nyt kun sinulla on enemmän mahdollisesti ollut omaa aikaa =) Minulla syksy lähti hyvin käyntiin mutta reilu viikko sain hidasteita kun loukkasin käteni. Sain sairaslomaa töistä, koska työnkuvaani nähden olen työkyvytön. Harmittaa kun työkaverit joutuvat joustamaan nyt enemmän sairaslomani vuoksi.. Käyn myös päänsisällä kamppailua mitä voin tehdä nyt kun olen töistä sairaslomalla, mutta en kuitenkaan ole toimintakyvytön. Esimerkiksi voinko käydä treenaamassa keskikroppaa ja jalkoja harjoituksissa (niinkuin lääkäri sanoi) kun kuitenkin tavoitteellisesti yritän jonkin verran treenata ja talven kisat lähestyvät. Näiltä ajatuksilta en saa rauhaa, koska tuntuu, että mitä vain teen niin aina se on jonkun mielestä väärin. Aikaa on nyt kyllä pohtia enemmän kuin tarpeeksi, joten toivottavasti saan jonkin näköien mielenrauhan ja teen itseni kannalta oikein:) Päivä kerrallaan kuitenkin eläminen auttaa asiaan :D Toipumisia ja energiaa syksyyn sulle!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi että vastaaminen on venähtänyt! Ollut yhtä hullunmyllyä jalkavaivoista huolimatta :D
      Tosi ikävä kuulla, että sullekin on sattunut tuollainen työkykyä haittaava loukkaantuminen :/ turha siitä on huonoa omatuntoa kokea, eihän se sinun vikasi ole että loukkaannuit! Mä itseasiassa painiskelin myös tuon ajatuksen kanssa, että mitä voi tehdä jos on sairaslomalla muttei varsinaisesti kipeä. Toivottavasti olet päässyt jo (sovellettujen) treenien pariin! Hurjasti tsemppiä, sulta löytyy asennetta! :)
      Ja kiitos paljon kommentista ja tuesta! Mä oon tosiaan jo päässyt käppäilemään ja kevyesti mavettamaankin jo. Tuntuu että elämä hymyilee :) kyllähän sitä oppi ihan valtavasti arvostamaan vaivatonta perusliikkumista sekä sitä pientä pysähtymistä arjen keskellä!

      Poista