lauantai 22. helmikuuta 2014

Hunajapomeloa

 
Löysin kaupasta tällaisen palleron.
Se näytti kiehtovalta.
Kun kuoressakin jo kiitettiin ostamisesta,
niin enhän minä voinut kieltäytyä!

 
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen pomelokokemukseni.
Muistan nimittäin vieläkin erään tapauksen yläasteajoilta.
Meillä oli todella mielenkiintoinen terveystiedonopettaja.
Siis oikein todella jännä persoona.
Hänellä oli "potkimiskengät" joilla hän sanoi sitten potkivansa huonot oppilaat pois :D
No mikä pointti tässä nyt oli?
Tuo hassu terveystiedonopettaja söi välitunneilla pomeloa.
Kerran hän tarjosi jopa maistiaisia.
En uskaltanut.
Ties vaikka olisi nälkäkiukun iskiessä tullut potkimiskengistä persuksille.

 
En ollutkaan sen koomin ajatellut pomeloita kummemmin.
Kunnes sitten näin tuon jättipalleron kaupassa.
Ja päätin uskaltautua maistamaan!

 
Pakettien alta kuoriutui jättimäisen greipin näköinen pylpyrä.
Kuorimisvaiheessa tulikin pieni yllätys.
Jättipallerosta suuri osa olikin kuorta!
 
 

Kuori itsessään oli melkoisen mutkattomasti irroitettavissa.
Pomelonpalat sen sijaan.
Niissä olikin aika repiminen!
Toisin sanoen pomeloviipaleet pitivät vieruskavereistaan kiinni tiukkaakin tiukemmin.
Tai no, kai minäkin pitäisin, jos olisin tulossa syödyksi.
 
Bloggaajalle tuollainen hedelmien itsepäisyys on vähän ongelmallista.
Onhan se kiva että löytyy jotain haastetta elämään.
Mutta eipä noista kaveruksista kauniita kuvia saa.
Vai onko jollain joku trikki sitrushedelmien käsittelyyn?
Miten ne saa asettumaan nätisti kaverikuvaan?

 
Vaikka nämä itsepäisyyshedelmät kuinka yrittivätkin vastustella, niin kyllähän minä ne söin.
Oli oikein makoisaa, kirpsakkaa, raikasta.
Maku on mielestäni hyvinkin greippimäinen, aavistuksen makeampi.
Jos tavallista greippiä ei pysty syömään ilman makeutusta, niin pomelo voi olla hyvä vaihtoehto!
 
Ja hei, tuo on muuten oikeasti valtava hedelmä.
Eli jopa tällaiselle suursyömärille siitä riitti parille aterialle :)
Osa hedelmäkaveruksista joutui siis odottelemaan tuomiotaan jääkaapissa.
Muovirasiaan suljettuna.
Julmaa.


4 kommenttia:

  1. Eikä, oon katellut, kun ihmiset ostaa pomeloita ja ajatellut, että pitäisi itsekin testata. Eräskin osti varmaan viisi pomeloa kerralla, joten ajattelin, että pakko olla hyvää. :D
    MUTTA oon aina luullut, että tuo on vähän kuin jotain melonia. Pomelomeloni. Rimmaakin niin hyvin, haha. Ei ole edes käynyt mielessä sitrushedelmä. Kaikkea uutta sitä oppii! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh, viidestä pomelosta riittäisi vaikka koko armeijalle! Näyttäähän se toki enemmän melonilta kuin sitrushedelmältä :D testaa toki jos yhtään houkuttaa! Vähän greippimäinen se tosiaan on maultaan :)

      Poista
  2. Tänään minäkin katselin ja kummastelin (ja tökin) pomeloa kaupassa, luullen sitä myös joksikin melonin tapaiseksi :D Ehkä hunaja-sana toi automaattisesti mieleen hunajamelonin, ja kyllähän niissä samaa näkökin on. Kuvittelin sen myös olevan tosi makea, mutta ei ilmeisesti sitten.. pitää kyllä ottaa testiin, koska sellainen pieni kirpsakkuus on ihanaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin olet siis pohtinut pomeloita! Hahah, ehkä tuo hunaja vähän johtaa harhaan... Tulee mieleen vähän meloni ja tosiaan se makeus tuosta nimestä :) kokeile ihmeessä, tuo ihan hauskaa vaihtelua päivän hedelmäsatsiin!

      Poista